"Asuu porukka pikkusen kummallinen
Keskellä heinäseipäiden ja latojen
Mutta on tää paras paikka maailmaa
Vaikkei täältä saakkaan sitä merianturaa
Ja heimoani minä rakastan

Alkaa peellä, loppuu aalla
Hianoo olla Pohojanmaalla
Pellot tasaiset mut kotia johdattaa"
Klamydia - Pohjanmaalla

Huomenna Aatoksen sydänultra Jyväskylässä, hieman jo jänskättää mikä tulee tuomioksi. Torstaina käydään sitten omalla eläinlääkärillä täällä Jalasjärvellä näyttämässä korvia, hakemassa lisää lääkkeitä ja samalla kuunnellaan toi sydän onko muuttunut syksystä. Oma eläinlääkäri kuitenkin on tuntenut Aatoksen 12-viikkoisesta asti ja nyt ollaan koko tää aika käyty siellä niin hyvä käydä päivittämässä sitten tiedot mitä saadaan sydänultrasta. :) Viikonloppuna on kyllä ihan välttämätöntä viimeistään ajella Aatos uudestaa, uusi karva on niin paksua ja jo aika pitkää niin huomaa pojun olon olevan jo tukalampi. Mutta hyvin se on tänä kesänä jaksanut vaikka helteitä ei ole puuttunut, eli lääkitys puree (ja turkin vähennys samoin)! Kymmenen kertaa energisempi ja iloisempi verrattuna viime kesään, palautuu pihalla riehumisen jälkeen kohtuu ajassa eikä läähätä koko ajan maanisesti.

Aatsi ja Aatu

Tänään käytiin vierailemassa mummolassa pitkästä aikaa ja koirat pääsi mukaan. Enya oli ihan huippu hieno! Mummolan yhteydessä on muutaman hevosen talli, jota käytiin myös tutkailemassa. Hieman isot hevoset alkuun aiheutti jännitystä mutta todella nopiaa rohkaistui ilman apua ja meni tallia tutkimaan omatoimisesti. Laitumilta oli kiva käydä varastamassa lantaa kun hevoset oli sisällä tallissa. :D  Kenellekkään sukulaiselle ei pöhisty  (jes!) ja mentiin avoimesti haistelemaan ja tutustumaan. Sisällä talossa rauhoituttiin sohvalle makuulle ja oltiin muutenkin nätisti. Aatos tuttuun tapaansa kävi kerjäämässä rapsutuksia ja pihalla meni omaan tahtiinsa tutkimaan paikkoja. Olen myös alkanut tajuta kuinka paljon enemmän iloa aikuisesta koirasta on vs pentu, tai itsellä on melkein aina ollut olo että saatava vielä yksi uus koira vaikka edellisissä ei ole ollut mitään vikaa ja lauman paikat on ollut täynnä. No tuohon olotilaan eniten kyllä vaikuttaa, että olen niin kiinnostunut monesta erilaisesta koirarodusta ja haluaisin kaikista itselleni yksilön kotia. Mutta nyt varsinkin kun on kaksi OMAA koiraa (no okei Enya puoliksi) niin tuntuu, että tää riittää ja tää on hyvä. Varsinkin nyt kun Enyalla alkaa olla ikää niin elämä alkaa olla jo omalla tavallaan helppoa vaikka paljon on töitä vielä edessä. Toki vieläkin polttelee saada mahdollisimman pian se oma noutaja, mutta polttelu on edes vähän pienentynyt. Toki koko ajan takaraivos jäytää, milloin pitää Aatoksesta luopua ja koko ajan yrittää kriittisesti miettiä onko sen elämä enää elämisen arvoista. Uskon sen vielä olevan onnellista ja elämisen arvoista, mutta karu faktahan se on että lonkkien nivelrikko etenee koko ajan ja ne alkaa yhä enemmän ja enemmän vaivaamaan tuota samoin sydän ei tule kestämään. Huomenna saadaan tietää sydämen tila, ja sitten olen taas hieman viisaampi.

Lähtökiihdytys frisbeen perään

Tänään saatiin Enyan kanssa tehtyä ihan mielettömän mageet maahanmeno treenit. Olin niin ylpeä tuosta pikkuneidistä kun se yritti ja yritti sata lasissa tehdä mitä mä haluan. Itsehän olen amatöörimäisesti pitänyt käsi/kroppa-apuja ihan liikaa treeneissä mukana eli Enya on ollut niissä tosi paljon kiinni. Tänään sitten aloitin treenit kolmella toistolla maahanmenoja missä käsiapu mukana, sen jälkeen vain seisoin ja odotin että Enya meni omatoimisesti maahan ja tästä mielettömän isot bileet. Jo muutaman toiston jälkeen saatiin homma toimimaan ja otettiin maahanmenoja siten että Enya oli eri suunnissa. Vielä on paljon töitä mutta tässä harjoituksessa edettiin tosi suuri harppaus. Ja kaikkista kivoin yllätys oli, että Enya palkkautui ihan jees pelkistä kuivista nappuloista kun ne oli ainoat käsillä olevat ruuat kun sain inspiraation ruveta treenaamaan ja sitten pehmopallo oli tietenkin pop. Huomenna tai viimeistään torstaina olisi tarkoitus mennä kentälle treenailemaan pentu-agilityä oikeiden esteiden kera. Viikonloppuna sitten sinne verijäljen tekoon. Tuossa omassa pihassa ollaan tehty jonkin verran lipputangon avulla kiertämisen harjoittelua ja muuta hömpöttelyä mistä voi olla apua agilityssä. Vitsit mä toivon saavani tuosta itselleni agility-tykin kun nyt olen pitkästä aikaa syttynyt ihan tosissani agilityyn (kun vihdoinkin on koira jonka kanssa voi harjoitella).
TÄÄLTÄ voi käydä katsomassa muutaman videon Enyasta. Videot on vähän huonolaatuisia mutta tuskinpa se haittaa. Parissa ensimmäisessä on jotain näyttelyjuttujen harjottelemista, lähinnä tarkoituksena ottaa liikkeistä videota kasvattajalle. Lopuissa tehdään sitten jotain tosi simppeleitä perusasentoharjoitteita, maahanmenoa, seuraamista ja leikkimistä. Videot on jotain 2-3 viikkoja vanhoja. Pitäis saada joku ottaan uusia videoita kun en itse omista videokameraa tai edes pokkaria missä olis videokuvaus toiminto :/