On kulunut yllättävän pitkä aika siitä kun ole viimmeksi tänne kirjoitellut. Silloin ärsytti jatkuva kusiralli mutta nyt onneksi Ansa on jo melkein sisäsiisti, vahinkoja tietenkin sattuu vielä mutta aika harvoin joten nykyään yhdessä elämä on paljon mukavempaa, kun ei tarvitse omistajan olla koko ajan pesemässä toisten mattoja kun Ansa vähän on lirutellut.. :D

Järkeäkin tuolle apinalle on tullut hieman, mitä nyt välillä ollaan tuhmia ja yritetään varastaa ruuat kädestä ja syödään välillä kaikkea kiellettyä. Mitäs pienistä. :D Kyseessähän on pentu. Mut mä oon kyllä niin yllättynyt kuinka hyvin Ansa on oppinut jo kaikkea mitä ollaan treenailtu. Tuon ehtymätön into on mukavaa vaihtelua vaikka Aatoskin kyllä on yleensä innoisttaan kun treenaillaan. Mutta ei se silti Ansalle vedä vertoja, Ansa on niin onnellinen jo pelkästä huomiosta kun vähä katsoo sen suuntaan. Kun ihmisten ruokailujen ajaksi komentaa sen pois siitä huoneesta ja sitten sattuu katsomaan vähän päälle niin koko koira heiluu kun toinen heiluttaa niin innoissaan häntää. Ei voi ymmärtää.

 On ne Aatoksen kans niin eri puusta veistettyjä etten oikeastaan tiedä mitä sanoisin.  Molemmat on ihan erilaisia, jos ajattelee millainen mun seuraava koira tulee olemaan. Ei niissä oikeen terrierin tempperamenttia oo, eikä pidäkkään olla mutta silti tuntuu et ääh ne silti sopii mulle. Ansa jopa paremmin kuin Aatos. Aatoksen kanssa on kyllä tullut tyrittyä lähes kaikessa ja en kyllä edelleenkään osaa toimia sen kanssa oikein. Vaadin siltä joko liikaa tai liian vähän. Ei ihmekkään ettei olla edetty paljon ollenkaan kun ohjaaja on tämmönen käsi, hävettää ihan. Voipi olla ettei tavoitteita tuukkaan niin vain saavutettua kun en vieläkään osaa toimia tuon koiran kans. Jo pelkät äänenpainot on ihan väärät kun huomaan että tuo paineistuu niistä ja menee lukkoon. Ja mitä tyhmä omistaja tekee, jatkaa samaan malliin vaikka huomaa ettei koira toimi tuolla lailla. Tuntuu vain että olen mokannut tuon koiran kans niin pahasti. Joskus kun mietin niin en edes tajua, mitä järkeä siinä oli että edes hankin cavalierin. Ei se oo lähelläkään mun rotua. Toisaalta enpä olisi voinut toista foksiakaan ottaa niihin aikoihin kun Aatoksen otin. Siitähän olisi seurannut kuolema kun ei terrierit ole niitä kaikkista sosiaalisempia. Ja kun ajattelee, että kaksi terrieri urosta alle kahden vuoden ikäerolla niin ei hyvä.. Kyllä mä tiedän että järkeilin sen silloin hyvin ja luulin haluavani tommosen seurakoirapuudelin mutta olisin kyllä voinut ihan hyvin odottaa sen pari vuotta ennen toista koiraa. Mutta palo saada toinen koira oli kova. Tyhmä teinityttönen kun silloin oli. No menneisyyttä ei voi muuttaa, joten turhaan jossittelen miksen tehnyt näin ja näin.

Projektikoiran ottoa en ole ainakaan vielä katunut, viehän tuo Ansa aikaa mutta sen kans on mukava tehdä kaikenlaista. Ja onhan tuo luonteeltaankin niin symppis. Toisaalta mä odotan innolla, että Ansa pääsee töihin ja tulee tunne että olen itse voinut tehdä jotain maan hyväksi. :D Mutta tulee siitä kyllä haikeaa, oon jo nyt niin kiintyny tuohon apinaan ettei ole toista. Toisaalta ei mulla kyllä ole varaa pitää Ansaa jos Ansa ei pääsisikkään töihin mutta hyi ei tuollaista saa ajatella. Tavoitteena on että siitä tulee virkakoira, ja hyvä sellainen. Hyvällä mallilla alkaa tuo tulevaisuus olla kun enää ei tartte pöhistä kaikelle uudelle ja väkijoukotkaan eivät oikeastaan aiheuta minkäänlaista reaktiota. Tietenkin Ansa olis valmis moikkaan kaikkia mutta muuten ihan asiallista kaikki :D Ei siis mitään paniikinpoikasta synny. Ja keskittyäkin siellä osataan, ollaan meinaan treenailtu. ;)

Mietin vähän jos laittaisin tavoitteeksi huhtikuussa olevan bh-kokeen meille Aatoksen kanssa muttakunmuttakun tuo koira on vain vielä niin kesken. Olishan tässä aikaa vielä treenata. Liikkeestä pysähdykset, no maahan meno alkaa olla pikkuhiljaa ihan ok (kaukana siitä siist). Mutta muita pysähdyksiä ei olla otettukaan. Ja se seuraaminen! Ei tuo piski osaa edes seurata kunnolla. Paikalla makuussa ei varmaan mitään ongelmia. Toisaalta tekis mieli mennä kokeileen voishan sen sit uusia muttakunmuttakun. Jenni help me ! Toisaalta jos oikeesti alkaisin treenaan tavoitteellisesti niin me voitais olla valmiitakin siihen. No onneksi ilmottautuminen on vasta kuun lopus joten tässä on aikaa vielä treenailla ja mietiskellä. Apua !

Mutta ajattelin laittaa tähän loppuun hauskan kuvan Ansasta, jossa se on yritetty seisottaa pöydällä. Kuvauksissa ei vahingoitettu koiria. Ja kyllä se on "vähän" takakorkea :D