Mistäköhän sitä taas alkaisi kertomaan, kun tässä välissä on tapahtunut vaikka ja mitä. Elokuun alussa suunnattiin Seinäjoelle mätsäriin Enyan kanssa + mukana oli perheen muut silkit Mörkö, Lilja, Diwa ja Donna sekä Roosa-cavalieri. Paikanpäällä Enya ei rentoutunut ollenkaan, se vain pälyili ympärilleen ja pyrki jalkojen luo turvaan. Väkijoukossa liikuttaessa välillä mentiin häntä melkein koipien välissä ja todella matalassa asennossa, osasta kohti kuitenkin todella reippaasti. Kehässä ja kehän ulkopuolella kun treenailtiin näyttelyhihnan kanssa liikkumista niin liikkui ihan hyvin, mutta heti kun pysähdyttiin harjoittelemaan seisomista niin johan alkoi pyöriminen ja pälyily. Kehässä pöydällä ei suostuttu seisomaan ollenkaan kun piti vain pyöriä ja katsoa ettei kukaan vain tule päälle. Ruuasta tuo ei ole niin kiinnostunut, että sen olisi sen avulla saanut keskittymään. Lelun vinkuosaan reagoi mutta otti väkijoukosta niin paljon painetta ettei pystynyt leikkimään ollenkaan. Mätsäristä seuraavana viikonloppuna oli Honkajoen näyttely mihin mentiin turistiksi kun Mörkö ja Lilja olivat sinne ilmoitettu ja mukaan mahtui. Siellä ihan täsmälleen sama homma, pälyilyä ja pyörimistä. Jos joku koira sattui menemään ohitse niin Enya yritti juosta niin pitkälle pakoon kuin vain hihna antoi myöten. Täällä Enya jaksoi vähän paremmin keskittyä ruokaan ja suostui jopa syömään jotain, kunnolla ei kuitenkaan pystytty leikkimään sillä piti pitää tarkasti silmällä muita koiria. Pakko kyllä sanoa, että Enyan käytös yllätti mut aika paljon. Toki sillä on pienestä pitäen ollut puutteita rohkeudessa mutta on tuntunut että rohkeutta on koko ajan tullut iän myötä lisää. Lisäksi kun koko kesäkuukin majoituttiin koirahoitolassa niin Enya on nähnyt paljon muita koiria eikä ole ihan pumpulissa kasvanut. Arvasin että noissa tilanteissa tulee epävarmuutta esiin sillä tuollakin mätsärissä oli varmasti +200 koiraa kun pelkästään pentuja oli 70, eli väentungos oli ihan mukava mutta että noin vahva reaktio. Nyt onkin sitten tullut paljon pohdiskeltua miten tuosta kannattaisi lähteä menemään eteenpäin.

Jalasjärvellä päästiin myöskin muutaman kerran vihdoin ja viimein tekemään pentu-agilityä ja kyllä vain Enya tykkäs. Ja on neiti kyllä niin ketterä ja nopea, että varmasti saan siitä hyvän agilitykoiran jos en mene sitä pilaamaan. Ollaan siis otettu aitoja rimat maassa ja putkea suorana. Ei olla vielä paljoakaan tehty, ihan alkeita vaan sillä Enya on kuitenkin niin nuori ja keskittymiskyky ei ole vielä kovinkaan loistava. Mustista ja Mirristä löysin meille tämän hetken TOP1 lelun eli tällaisen  Enya on ihan rakastunut ja ei haluaisi edes vaihtaa sitä mihinkään toiseen leluun. Halpa-Hallista löydettiin sitten vastaavanlainen hieman suurempana versiona ja halvempana niin nyt sitten pystyy tekemään kahden lelun leikkiä. Mustiin ja Mirriin Enya tosiaan pääsi käymään mukana ja kyllä siellä oltiin todella reippaita! Ei arkailtu yhtään ja mentiin myyjiä moikkaamaan ihan innoissaan, myymälässä oli myöskin silloin käymässä tolleri ja siitä ei välitetty ollenkaan. Eli ota tuosta nyt selvää.. Myymälässä oli myöskin puntari ja Enya painoi 3,8kg! Yllätyin tuosta lukemasta todella paljon, koska olen koko ajan kuvitellut Enyan painavan suunnilleen kolmisen kiloa. Se alkaa siis olla iso tyttö jo!

Kannukseen palattiin perjantaina töiden päätyttyä, matkalla pysähdyttiin Seinäjoelta Lakeuden Eräkoirasta hakemaan hieman lihoja koirille pakkaseen. Kannukseen saavuttua koirat otti heti kämpän haltuunsa ilman mitään ongelmia, ensin ajattelin että jes! Enya ei enää mahdu koiraporteista läpi kun se ei niistä enää kovinkaan voimakkaasti yrittänyt. Noh.. olin lähdössä Aatoksen kanssa pelkästään pihalle niin johan neiti varsin sutjakkaasti tunki itsensä portin välistä, missä levein kohta on hieman alle 7cm.. Eli kyllä, se on aika pieni. Lauantaina sitten meidän kämppiksemme saapuivat iltasella, ja Enya ei enää tykännyt Varmasta ollenkaan. Johan poika sai varsin nopeaan tahtiin hammasta jos liian lähelle meidän huoneen koiraporttia tultiin. Nyt parin päivän jälkeen meno on hieman rauhoittunut eikä Varmalle tarjota hammasta ihan heti mikäli poika yrittää tulla tekemään tuttavuutta. Ilmiselvästi Enya kuitenkin alkuun pelkäsi Varmaa ja tämän takia ärhenteli. Kuitenkin kun Enya tänään näki luokkalaiseni toisen tervun Lyylin, niin Lyyliä ei arkailtu yhtään vaan sen kanssa oltaisiin heti menty leikkimään. Ihme piski :D

Koululla kävin sunnuntaina yrittämässä treenata Enyan kanssa, mikä ei oikein onnistunut sillä vaikka kentän läheisyydessä ei pyörinyt ketään niin silti ei pystytty keskittymään ollenkaan vaan pyörittiin ja hyörittiin vaan. Jätin sitten ne treenisuunnitelmat siihen ja palkkailin Enyaa silloin kun se sattui pyörimisen ja hyörimisen lopettamaan. Maanantaina otin molemmat mukaan ja nyt Enyan kanssa pystyi edes jotain tekemään kun intoa alkoi edes vähän löytyä kun Aatoksen kanssa välissä treenasin. Aatos oli ihan huippu ♥ Tehtiin vähän jotain toko-hömppää mikä nyt ei ehkä ollut mitään kovin loisteliasta, mutta kentälle oli jätetty agilityesteitä ja kun Aatos niitä silmät palaen katsoin niin annoin sen mennä muutaman kerran putkea, keppejä, aitoja ilman rimoja ja keinua. Ja voi luoja mikä fiilis tuolla koiralla oli! Meinasi tulla itku kun katsoin koiraa, joka ihan onnessaan paineli menemään ja yhden esteen suoritettuaan tuli luokse aivan kuin kysyen, että mitäs seuraavaksi? Aatos ei näyttänyt sillä hetkellä ollenkaan kipeältä kun toinen kaahaili niin kovaa kuin vain pääsi, riekkui ja hihhuloi aivan kuin mikäkin pentu onnellisen tietämättömänä pahasta maailmasta. Voi rakas miksi sinun pitääkin olla sairas? :(