"Ai mitä?! Kerrotsä et MULLA on muka joku sivuääni??"

Eli käväistiin sitten Aatoksen kanssa eläinlääkärissä eilen uusimassa rokotukset ja ennenkuin laitettiin piikit niskaan niin meidän eläinlääkärimme sitten kuunteli tuota spanielin pumppua useammankin tovin ja eri puolilta. Ja tuomioksi tuli se mitä syksystä asti oon pelännyt. Omistan kolme vuotiaan koiran jolla on sydänvika tai sivuääni kuuluu. :( Syksyinen sivuääni ei siis johtunut pelkästään jostain tulehduksesta vaan, tuolla on oikeasti sivuääni. Nyt vielä poika on ihan oireeton (onneksi) ja katsotaan, että montako vuotta voidaan elää ilman sydänlääkkeitä. Toivottavasti mahdollisimman monta ja sitten kun lääkitys joudutaan aloittamaan niin pitää toivoa, että tulee monta vuotta lisää ilman kipuja jotta toi koira voisi viettää sitä iloista koiranelämää mitä tälläkin hetkellä.

Toki tämän tiedon vuoksi meidän elämä hieman muuttuu, ei vielä kovinkaan ratkaisevasti mutta ruokavaliossa tulee pieniä muutoksia. Tai ehkä pitäisi sanoa että makupalat muuttuvat vähäsuolaisiksi, eli ei enään mitään nakkeja, juustoja yms suolaista makupaloiksi koska suolahan kerää nestettä. Pitää siis itse ruveta väsäämään tuolle makupaloja esim maksasta ja sydämmestä, mutta en usko sen olevan kovin iso homma/muutos meidän elämässämme. :) Nyt pitää vain itse alkaa ottamaan vielä enemmän selvää siitä miten voi tuon elämää helpottaa ja pidentää/"saada aikaan" oireettomia vuosia. :) On toi kyllä niin maanantaikappale kuin voi olla, mutta eipä sille voi mitään jos itselle sattuu risa tapaus kohdalle. Rakas se joka tapauksessa on ja niin kauan kun Aatos pystyy elämään oikeaa koiranelämää niin sen ajan se saa meidän keskuudessa viettää. Silti jotenkin tuntuu että tiimalasi on käännetty ja aika on loppumaisillaan.. Nyt vain peukut pystyyn että saamme monta oireetonta vuotta elää vielä keskenämme! :)