Niinhän siinä tosiaan kävi, että pentuseni on jo niin iso että hampaiden vaihtuminen on ajankohtaista. Rupesin viikonloppuna katsomaan Ässän suuta oikein kunnolla kun sieltä tuli kunnon veren lehähdys ja silloin oli jo ensimmäiset etuhampaat lähteneet. Ei siis mikään ihmekkään ettei suuhun saisi ollenkaan katsoa kun vissiinkin sen verran kipeä on. Yläpurenta on edelleen meillä vieraana, vaikkakin se on mennyt koko ajan parempaan suuntaan.
Maanantaina käväisimme myöskin ottamassa YES:sillä parit piikit niskaan eli Yliopistollisessa eläinsairaalassa kävimme rokotuksilla. Ässä ei ollut odotusaulassa millänsäkkää vaikka jouduimme siinä pidemmän tovin odottamaan kun eläinlääkärillä meni aikaa jonkun päivystyspotilaan kanssa. Ässä oli tietenkin kiinnostunut muista koirista mutta malttoi kuitenkin rauhoittua ja torkkua siinä jalkojeni edessä. Itse toimenpidehuoneessa Ässä leikki taas neiti maailman reippainta, sillä mikään hoitotoimenpide ei aiheuttanut sen suurempia reaktioita kun palkaksi oli ruokaa. :D Eläinlääkäriharjoittelija sai rauhassa katsoa suuhun, tutkia korvat, mitata pulssin ja hengityksen, kuunnella sydäntä ja mitata lämmön, eikä Ässä ollut näistä millänsäkkään! Itse rokotustapahtuma meni samaa kaavaa toistaen: ei reaktiota. Niskaan siis pistettiin samalla kerralla nelonen ja rabies. Saatiinkin tästä reippaudesta erityiskehut. :) Vasta kotimatkalla piti istua hetkeksi raapimaan niskaa kunnes sekin unohtui ja matka jatkui samaan tahtiin. Hassu pentu. :)

Koirien kanssa ei olla edelleenkään pystytty tekemään mitään kummempaa tämän helleaallon vuoksi. Ässän kanssa jotain treenejä joissa palkkana ruokaa, tuon kanssa ei voisi edes kuvitella leikkivänsä sillä Ässä on niin väsynyt tai pitäisi ennemmin sanoa nuutunut. Ensimmäisen kerran kun heitän lelun niin neiti ryntää laukalla lelulle mutta saattaa tuoda ravilla takaisin -> ei siis mitään järkeä opettaa sitä leikkimään huonosti. Kun ei jaksa niin ei jaksa. Enemmän olen kuitenkin huolissani spanielistani.

Aatoksen ilme ei todellakaan ole ollut muutamien viime päivien aikana ylläolevan kuvan tapainen vaan lähinnä tuskainen. Koko ajan kuuluu jostain osaa asuntoa maanista läähätystä kun Aatos pyrkii viilentämään itseään, tuloksetta. Alan olla oikeasti huolissani tuosta koirastani sillä se on koko ajan väsynyt eikä millään meinaisi jaksaa kävellä portaita ylös pikaisen tarpeenteko lenkin jälkeen. Ja muuten emme lenkkeile oikeastaan ollenkaan sillä ei toi koira jaksa. Ja syynä tähän on tämä helvetellinen kuumuus! Tälläkin hetkellä täällä kämpässä on yli 30 astetta lämmintä, ja niin lämmintä on myös öisin. Itse pystyn kärsimään ja kestämään sen hikoilun avulla mutta entäs tuo minun sydänvaivainen koirani? Vanhenee silmissä monia vuosia kun ei vain energia riitä kaikkeen. Olen yrittänyt viilentää Aatosta laittamalla kylmän pyyhkeen päälle mutta se on vain hetkellinen apu, johon Aatos suostuu pakon edessä. Ehkä sekin kertoo jotain kuumuudesta että vajaa neljä kuukautta vanha pentunikaan ei jaksa tehdä mitään, nukkuu vain mielellään päivät menemään, raukka.

Hieman viileämpi sää voisi olla mukavaa, kiitoa!