Viikonloppuna matkustettiin taas vaihteeksi ihan mukavasti, perjantaina suunnattiin Helsingistä Jalasjärvelle kun itsellä loppui työssäoppiminen ja sunnuntaina suunnattiin takaisin Kannukseen sillä tänään alkoi taas koulu. Kolmas vuosi Kannuksessa siis pärähti käyntiin, mitä ei meinaa uskoa. Vastahan sitä jännitti tuloksia ja pakkailia autoon ensimmäistä muuttokuormaa.

Kannukseen saavuttua niin Aatos otti heti paikan itselleen mutta Ässä hieman vaikutti jännittyneeltä mutta iltaan mennessä oltiin jo rauhoituttu. Nyt alkaakin ahkera treeniputki kun ollaan Kannustauduttu sillä kesällä Helsingissä ei ole helteiden vuoksi treenailtu oikeastaan ollenkaan. Tänään ollaankin tehty sekä etsintöjä että tottista Ässän kanssa. Esineitä otettiin 4 toistoa, kaksi ulkovarastoon ja kaksi metsään. Ennen ensimmäisiä esineitä kunnon hetsaukset ja leikitykset, ja toihan LEIKKI! Sitä mun kaipaamaa kiihkoa oli vihdoinkin näkyvissä koko leikin ajan. Itse etsinnöissä Ässä käytti hyvin nenää mutta liikkui todella verkkaiseen tahtiin, sisäetsinnöissä pyrki käyttämään silmiään sen jälkeen kun oli nenän avulla paikallistanut suunnan missä lelu sijaitsee. Ilmiselvästi kuitenkin nenä toimii ja hyvin, sillä toisen esineen sisällä laitoin siten ettei sitä silmillä helposti löydy vaikka olikin helppo piilo ja Ässällä ei ollut sen kanssa mitään ongelmia. Metsään heitetyissä leluissakaan ei ollut mitään ongelmaa, leluna musta-vihreä narulelu, joka aika hyvin sulautui aluskasvillisuuteen -> ei voinut käyttää silmiään, joten nokkaa käytettiin loppuun asti. Esineitten löytämisessä ei ongelmia. ;)

Tottiksia tehtiin pelkästään namipalkalla, eli iltaruoka treenailtiin. Otettiin ensin maahanmenoja, ja neiti on alkanut oikeasti tajuamaan idean ja rojahtaa maahan kuten haluankin. Käsiapua silti edelleen matkassa mukana mutta olen saanut häivytettyä sitä aika reippaasti. Lisäksi seisomisharjotteita, ja toihan pysähtyy paikoilleen ja pitää tassunsa hienosti paikoillaan. Seuraamista imuttamalla, johon käännöksiä ja kaarteita. Kaikki ok.

Aatoskin pääsi treenaamaan ja ilmeisesti meidän fiilistelytreenit ovat auttaneet sillä koira oli ihan innoissaan mukana, jopa seuraamisessa. SEURAAMISESSA, joka on ollut meidän murheenkryyni oikeastaan aina. Tarkoituksena oli treenata jääviä, mutta koira päättikin leikkiä kunnon tokokoiraa, joka rakastaa seuraamista. Ahnehdin ihan liian pitkiä pätkiä mutta toi vain seurasi niin upeasti, teknisesti ei tietenkään mitään loistavaa mutta toi koira oli fiiliksis, oli koko ajan mukana ja piti koko ajan katsekontaktia. Oli kyllä taas vaihteeksi aivan älyttömän mukavaa treenata Aatoksen kanssa. Otettiin myös luoksetuloja pitkällä matkalla, joissa perusasennot meinasi jäädä vaiheeseen, pienestä muistutuksesta niistä kuitenkin tuli aika korrekteja. Kerrankin voi sanoa, että molempien koirien treenaamisesta jäi todella hyvä mieli. :)

Aatoksen kanssa otin myös lauantaina sakset ja trimmikoneen kauniiseen käteen ja nyt spanielilla on asteen lyhyemmät korvakarvat, tassukarvat oikeastaan kokonaan veks, peppukarvoja hieman vähemmän ja piilokalju mahan alla. Ajelin siis kaistaleen mahasta karvattomaksi helpottamaan tulevia kurakelejä, helpottamaan muutenkin tuon oloa ja kokeiluna millaiseksi karva menee ajelun jälkeen. Luultavasti kun Aatos saa naku-kampauksen tulevina kesinä mikäli karva ei ihan kamalaan kuntoon mene.