Koirien kanssa ollaan suunnattu taas takaisin Jalasjärvelle kolmeksi viikoksi kun itselläni alkoi viime perjantaina 11 viikon kesäloma. Kotona ollaan ehditty olla siis jo useampi päivä ja koirat ovat saaneet paljon kirmailla vapaana pihalla. Ässä on päässyt tutustumaan uusiin ihmisiin sekä koiriin, ja aika lunkisti toi pikku-neiti osaa olla. Kietonut väen tassunsa ympärille sillä kaikki vain ihastelevat kuinka ihana toi on, ainakin silloin kun ei ole upottamassa hampaitaan jonkun ranteeseen. No turhapa mun on vastaankaan väittää, ihana toi on omasta mielestänikin.

Itselläni alkoi eilen kolmen viikon työssäoppimisjakso täällä Jalasjärvellä, jonka jälkeen painutaan piskin/-en kanssa Kannukseen juhannusviikoksi kennelvuoroon ja tämän jälkeen seitsemäksi viikoksi Helsinkiin työssäoppimaan. Aatos ja Ässä pääsevät siis täysin kaupungistumaan ja odotankin innolla tuota jaksoa. Toivottavasti sieltä löytyy paljon treenimaastoja ja myös treenikavereita. Jos joku tämän blogin lukijoista sattuu asustamaan Helsingissä niin voi ilmoittautua mikäli haluaa kesän ajaksi treeniseuraa. :)

Olen ollut kyllä koirien suhteen ihan luvattoman laiska, ikäväkseni joudun myöntämään. Aatoksen kanssa en ole treenaillut vielä kotona olo aikana yhtikäs mitään ja Ässänkin kanssa vain jotain pientä. Nyt pitäisi siis saada otettua itseään niskasta kiinni ja tosiaan ruveta treenailemaan tuon spanielinkin kanssa sillä tavoitteena olisi päästä syksyllä/ alku talvesta toko-kisoihin, mikäli omat taidot riittävät saamaan tuon niin pitkälle. Liikkeet varmaan saan tässä kuntoon kesän aikana sillä suhteellisen hyvällä mallilla ne ovat jo. Toinen asia mistä en ole niinkään varma saanko kuntoon on tuon spanielin vireen kestävyys. Toisaalta ehkä nyt ensin panostan vain liikkeiden tekniseen opetteluun ja sen jälkeen vasta vireeseen. Jos olisin fiksu niin tekisin asiat juuri toisin päin, mutta katsotaan miten tällä suunnitelmalla päästään eteenpäin. Naksutin on tulee kuitenkin olemaan kaverimme, ehkä sen avulla saan liikkeiden ohella opetettua tuolle koiralle oikeanlaista mielentilaa tulevaisuutta ajatellen. Huomenna voisin käydä ostamassa kaupasta naudan sydäntä ja tehdä siitä makupaloja, sillä ilman makupaloja on varsin hankala treenailla ja kun perusnakkia tuo ei enää saa syödä niin..

Ässä on ollut jotenkin ihan hassu viime päivinä. En voi vain lakata miettimästä kuinka erilainen toi onkaan kuin mitä Ansa. Vertailu on ihan typerää toimintaa ja teen sitä silti. En edes osaa nimetä millä tavalla Ässä ja Ansa ovat erilaisia, mutta silti kun katson Ässän vipellystä pihalla niin mielessä kaihertaa Ansa. Tosin Ansa teki muhun lähtemättömän vaikutuksen ja enpä usko, että Ässä ihan sille tasolle yltää. Vain yksi voi olla ensimmäinen. ♥ Ja älkää nyt käsittäkö, että Ässä olisi huono. Eieiei. Ässä on huippu, niin tomera ja hupsu, ei siitä voi olla pitämättä. Ja mitä tulee tulevaan työkäyttöön niin ainakin vielä Ä vaikuttaa lupaavalta. Tosin kukapa voi sanoa 10 viikkoisesta pennusta ettei tuosta työkoiraa tule, se on niin paska. Toki kyllä joistakin pennuista näkee, että ominaisuudet ovat heikot ja pentu on esim arka, mutta keskiverto pennusta kuka voi sanoa tuleeko siitä huippu vai täysin kakkoslaatua.

Alkeita tulevaa työkäyttöä silmällä pitäen ollaan jo tehty. Nenänkäyttö harjoitukset ollaan aloiteltu ruuan etsimisellä ja koko ajan kehitetään motivaatiota ja intoa lelua kohtaan. Hyvin toi on jo syttynyt leluilla leikkimiseen, pallo varsinkin tuntuu olevan pop. Nenänkäytön suheen en voisi olla tyytyväisempi, neiti tuhnuttelee ja käyttää sitä täysillä. Pienet esteetkään ei haittaa mikäli ruuan haju on saatu. Mikäli joku miettii miksi olen aloittanut nenänkäyttö harjoitukset ruualla niin siihen on yksinkertainen selitys; ruoka motivoi pentua enemmän kuin lelu vielä tässä vaiheessa kehitystä. Yleensä jokainen pentu on nälkäinen ja haluaa syödä, mutta harvalla pennulla on pienestä pitäen niin suuri into leluun että jaksaisi sitä innostua "etsimään". Nenänkäyttöä pitää kuitenkin harjoittaa ja ruokaa piilottamalla pystyy tekemään yllättävän haastavia harjoituksia pienestä pitäen, sillä kuten sanoin motivaatio syömiseen on suuri, ainakin jos omistaa noutajalapsen. :D

Nyt pitäisi päästä Ässän kanssa myöskin jonnekkin verstaan tapaselle tutustumaan erilaisiin pintoihin, sillä aivan pientä arkailua on ollut ilmassa joissakin uusissa pinnoissa. On kuitenkin oma-aloitteisesti ja aktiivisesti mennyt tutustumaan näihin paikkoihin, jotka ovat alkuun aiheuttaneet pientä pelon poikasta. Ainut missä jouduin rohkaisemaan itse, oli meidän portaamme alakerrasta yläkertaan, ne aiheuttivat aluksi paljon pelkoa sillä niiden pinta on suhteellisen liukasta (muovimattoa) ja niistä näkee periaatteessa läpitte sillä portaitten välit ovat avoimia. Lisäksi nämä ovat suhteellisen korkeat. Sitten kun Ässä hokasi etteivät ne olekkaan mikään iso asia, niin tämän jälkeen ne on kiivetty ilman ongelmia. Näitä arkailukertojakin oli ehkä kaksi tai kolme kunnes sain Ässän uskomaan, ettei ne portaat sitä syö. :D