Paljon on ehtinyt tapahtua tänä aikana milloin en ole ehtinyt blogia päivittelemään. Tähän kahteen viikkoon on mahtunut paljon huolta ja huolen aiheuttajana on oikeastaan ollut Aatos. Sen jälkeen kun oli tämä ikävä ripuloimis viikko ja takapää petti niin omassa päässäni on lähes koko ajan pyörinyt huoli pienen spanielini olosta. Viikko takaperin aloin ihmettelemään kun tuon hengitys haisi niin kamalasti suuhun katseltiin ja eipä sieltä mitään löytynyt, sitten silloin perjantaina Aatos sai jonkin ihme kipukohtauksen kun oltiin lenkille lähdössä Jennin kanssa, ehdin päästää omat koirani autosta ja pari minuuttia niin Aatos tuli luokseni huutaen kivusta.. Tutkailin siinä sitten sitä selkää ja aristihan se sitä ja takapäätä arkaili normaalia enemmän. En sitten tiedä mikä aiheutti tuon kivun kun Aatos oli juuri mutkan takana ja en nähnyt mitä se teki kun rupesi huuto kuulumaan, rysäyttikö Ansa vahingossa selän päälle? Aatos jäi kumminkin sivuun lenkistä ja lauantaina alkoi takapää olla enemmän kipeä, häntä oli sellainen kuin vesihäntäisellä koiralla on, joten aloin miettimään, että nytkö tuli vesihäntäkin? Aatos ei heiluttanut häntäänsä paljon ollenkaan ja piti vain kitua viikonlopun yli maanantaihin, että sai ajan eläinlääkärille soitettua.

Maanantaina sitten soittamaan eläinlääkärille Kokkolaan, eli sinne Pohjanmaan pieneläinklinikalle, ainut vapaa aika oli torstaina ja onneksi saatiin Jenni sitten kuskaamaan. Puoli viikkoa siinä piti kärvistellä ja odottaa, että päästiin eläinlääkäriin, kipu hännässä hieman väheni ja Aatos alkoi liikuttamaan sitä hieman enemmän. Torstaina lähdettiin sitten matkaan kohti Kokkolaa ja eläinlääkärissä Aatokselta otettiin siinä samalla viralliset lonkkakuvat, selästä kuva ja virallinen sydänkuuntelu lausunto. Paikanpäällä eläinlääkäri myös huomasi, että anaalirauhaset olivat tukkeutuneet, olinhan itsekin sitä tietenkin pyöritellyt mielessäni, mutta en viitsinyt itse ruveta sinne takapäähän sorkkimaan. Ilmeisesti ei kuitenkaan tulehtuneilta vaikuttanu. Seuraavaksi eläinlääkäri kuunteli sydäntä ja totesi, että läppävuoto eli sivuääni kuuluu. Useamman minuutin sitä eläinlääkäri kuunteli varmistuakseen asiasta, mutta sivuääni kuului edelleen. Sitten Aatos nukutettiin ja otettiin kuvat.

Siinä kuvia otettaessani mietin vain, että ei tuolla nyt voi olla näin nuorena perinnöllistä sivuääntä! Koko lähisuku tervettä jne. Sitten muistui mieleen, että hei sehän sivuäänen kuuluminen voi johtua ihan vain siitä, että siellä on jokin tulehdus, onhan toi koira kumminkin sairastanut useamman viikon putkeen ja lisäksi tiedän tapauksia, että sivuääni on kuulunut jonkun tulehduksen seurauksena ja sitten kun koira on tervehtynyt niin sydän äänet ovat olleet normaalit. En siis täysin lohduttomaan tilaan mennyt, vaikka kaihertaahan tuolla mielessä pelko että mitä jos se onkin perinnöllinen.. Kahden kuukauden kuluttua ollaan kuitenkin menossa uusinta kuunteluihin.. Sitten odoteltiin kuvien tulosta ja eläinlääkäri sanoi selkä kuvasta, että priimaa, ettei hän siitä löydä mitään vikaa. Lonkkien arviota kysellessäni sain vain vastauksen että: "ei niistä lonkista mitään arviota voi sanoa, onko ne aata vai eetä, että kumminkin menee väärin, että ne siellä kennelliitossa mittaavat ja tulos tulee sitten postissa". Tässä vaiheessa alkoi sitten luotto tuohon eläinlääkäriin murentua vaikka seinällä useita todistuksia olikin sillä itsekin osaisin vähän edes niistä kuvista nähdä, että voisivatko ne aata olla vai jotain öötä. Mielenkiinnolla odotellaan Kennelliitosta tuloksia ja totisesti toivon, että kuvat olivat tarpeeksi hyvät koska eläinlääkäri ei ainakaan minua pätevyydellään häikäissyt. Ehkä rokottamassa voisin tuolla koirani käyttää, mutta toiste ei olla sinne menossa jos jostain suuremmasta operaatiosta on kyse. Harmi vain kun Pentti Tapio on lomalla.

No kuitenkin tässä seuraillaan spanielin vointia ja toivotaan, että sairastamiskierre loppuu tähän. Viime aikaiset sairastamiset selittyvät varmaankin noilla anaaleilla, mutta vastauksia kysymyksiini en kuitenkaan vielä saanut, edelleen on mysteeri miksi tuo selkä vaivaa. Tokihan se helposti jumiin menee kun eihän Aatos nyt mitenkään mallikelpoinen ole tuosta takapäästään. Päätin kuitenkin, että jätetään agility pois, välillä voidaan sitä käydä omaksi iloksi ottamassa mutta vakavissamme ei sitä ruveta treenailemaan, kisoja silmällä pitäen.

Sitten tuohon mustaan noutajaan, jonka veli on tällä hetkellä hoidossa ja voin sanoa, etten kyllä ymmärrä kuinka joku voi pitää useampaa kuin yhtä noutajaa saman katon alla! Voi sitä hyörinää ja pyörinää ja hännän heilutusta.. Hermotkin jo melkein menee ja Gamma on jaloissa pyörinyt vasta muutaman tunnin (terveisiä vain Haidille, kyllä se oikeasti käyttäytyy tosi hyvin, noutajan perusolemus vain alkaa ärsyttää kun jaloissa pyörii useampi) :D.

Ansan kanssa kieriskellään edelleen valeraskauden kourissa, on se jo hieman hellittänyt mutta ei se vieläkään ole normaali. Treenit ei suju sitten ollenkaan ja voisin sanoa, että koira on toiminut paremmin ollessaan vielä ihan pentu! Etsinnät on pakko tehdä liinassa eikä ne suju ja opettajat hiillostaa niskaan, mutta minkä minä sille voin että se on narttu! Siis voi luoja, olenkin alkanut hiljaa mielessäni miettimään, että tästäkö muka pitäisi tulla joku työkoira? Pah, pah ja vielä kerran PAH. Siis jos Tullin ihmisten mielestä Gamma on joskus etsinyt huonosti niin voi kuinka ne järkyttyis jos ne näkisivät Ansan tällä hetkellä treeneissä. En sitten tiedä johtuuko meidän ongelmat pelkästään vain siitä että ollaan tehty niin vähän metsässä etsintöjä ja nyt sitten käytännön tunneilla ollaan metsässä ja toi ei toimi vai mikä on vikana. Siis olen saanut välillä hävetä silmät päästäni kun tehtiin käytännön tunnilla samankaltainen treeni mitä ollaan tehty viimmeksi Ansan ollessa ehkä 4 kuukautta ja tämä ei toimi.

Eli avustaja näyttää lelua ja koira näkee minne se viedään/pudotetaan > päästän Ansan matkaan koira juoksee lelun yli ja rupeaa rallittelemaan metsässä ilman korvia. Sitten, pidän Ansaa sivulla käskyn alla ja heitän pallon > lähetän Ansan > ja mitä noutaja tekee? Ottaa pallon kyllä suuhun mutta lähtee vetämään sen kanssa rallia, ei tottele kutsuja ja lopulta tullessa kohti niin pudottaa lelun matkalla.. Siinä vaiheessa oli ERITTÄIN turhautunut fiilis. Eli tälläinen treeni tehtiin pari viikkoa sitten ja toki toi oli enemmän hormonihöyryissä mutta silti! Ei se nyt noin paljon voi huonota vain valeraskauden takia..

Ja mikä kaikkein ihmeellisintä, toko kyllä sujuu eikä siinä ole mitään ongelmaa. Mutta perkule ku siinä sais olla ongelmia ja ei sen tarttisi toimia vaan sen etsinnän! Noh tokihan meillä on kisat muutaman viikon kuluttua mutta antaisin mitä vain jos toi alkaisi taas toimimaan etsinnöissä. Mielessä kaihertaa, että missä olen mokannut kun treenit menee yhtä alamäkeä. Tekstistä voi varmaankin huomata, ettei Ansa ole tällä hetkellä kovinkaan suosiossa, mutta jotta siitäkin saisin sanottua jotain positiivista niin se on alkanut ymmärtämään liikkestä seisomisen idean! Raakilehan se on  mutta yleensä se pysähtyy hyvin!