Se on jännä kuinka välillä kun treenit onnistuu hyvin tai koira toimii hyvin niin tekee mieli vain ylistää et hei kattokaa ny kun mulla on ihana piski. Sit taas kun ei treenit meetkään putkeen ja koira toimii kuin veltto lahna niin sitten on jo valmiina lopettaan koko treenaamisen.. 

Itse havahduin kyllä aika tavalla tuohon et hei Aatoshan on jo vaikka kuinka fiksu, verratuna yksi vuosi takaperin jolloin tuo apina ei pysynyt paikoillaan vaikka menin vain askeleen päähän siitä. Heti nousi kun vähänkin liikahdin. No mehän sit treenattiin paikalla oloa paljon lelun kans ku agilityssä koiran on pakko pysyä edes vähän paikallaan. Sit nyt sillä paikalla makuu on aika vahvalla pohjalla. Tiistaina oltiin lenkillä Aatoksen kanssa ja laitoin sen sit paikalla makuuseen kun oli ruokaa pikkasen taskus. No lähdin sit huiteleen ja askelia tuli otettua joku 70... Viidenkymmenen askeleen kohdalla kuulin mukamas askeleita niin käännyin ja kattoin niin eihän se koira minnekkään ollut lähtenyt vaan rauhallisesti pysyi paikallaan no jatkoin matkaa ja sit lopulta kutsuin Aatoksen luokse. Ja mikä vauhti sillä olikaan! Siis ihan täysiä tuli, palkaksi Aatos sai sit repiä lapasta ja sai pari nappulaa taskusta. Laitoin sit Aatoksen uudestaanki paikalla makuuseen ku halusin kattoa oliko se vaan sattumaa et toi piski pysy hyvin paikoillaan. Nyt en ihan niin kauas lähteny mutta kauas kumminkin ja ei mitään hermoilun merkkejä. Sit loppu lenkin tyyliin leijuinkin kun mietin vain kuinka kiva piski toi oikeastaan onkaan. Vaikkei vastaa mun ihannekoiraa millään lailla, mutta Aatoksen kanssa tekeminen alkaa olla jo niin saumatonta perusjutuissa että sen kanssa on ihana elää ja tehdä. Ja kun viettejäkin löytyy niin mikä sen parempaa. Kaiken kaikkiaan elämä on mukavaa Aatoksen kanssa vaikka korvat meinaa kadota välillä kokonaan ja otetaan Ansasta mallia ja käyttäydytään kuin mikäkin ääliö.

Ansaa nyt ei sitten voikkaan niin hirveän paljoa ylistää, sisäsiisteydes ollaan menty eteenpäin ja tuntuu että tuolle on järkeäkin jo hieman tullut päähän. Pläskihän tuo on kuten koko ajan saan kuulla ja myönnän kyllä että se on hieman tuhdissa  kunnossa.... D: Mörköily ikä on saavuttanut jo meidät ja valillä kaikki normaalit asiat saa aikaan mörköilyä. Milloin joku lumikasa ja milloin joku harjanvarsi tai portaat joista ei olla aiemmin menty. No sit kun ollaan käyty moikkailemas näitä kohteita niin mörköily niitä kohtaan loppuu mutta sitten mörköillään jotain muuta. Muuten kyllä Ansan kanssa on ihan kiva elää vaikkei se vielä osaakkaan käyttäytyä ja välillä kärsivällisyyttä koetellaan. Treenaaminen on muuten nautinto mutta sormet vaan on lyhyenkin treeni hetken jälkeen auki. Muuten tuo keskittyy todella hyvin opeteltavaan asiaan valtaisalla innolla ja pieni kiitoksen sana saa aikaan pienen noutaja lapsen iloisen kiemurtelun. Toki ruoka on vielä suurempi palkka kuten sormistani näkyy kun palkka yritetään saada sormista suurella antaumuksella ja intohimolla.

Mutta ihan tosissani toivon, että Ansan tuhoamis into loppuu jo näin heti alkuunsa, eilen oli mukava yllätys odottamasta kun palattiin koululle Sievistä lammastilalta. Ansa fiksuna likkana oli päättäny ruveta tuhoamaan mun seinästä tapetteja pois... ei siitä seinästä puutukkaan muutakuin muutaman nyrkin kokoinen pala tapettia... Ja itse seinääkin se oli näköjään yrittänyt syödä.. Onneks en itse joudu korvaamaan mitään (kai?) ku on projektikoira kyseessä. Ja ei oo edes eka kerta kun tuon huoneen on projektinoutaja laittanut remontti kuntoon. Itse kumminkin haluaisin että tuo huone pysyisi asuttavassa kunnossa..

Kaiken kaikkiaan nautin aika paljon noista koiristani ja Aatosta ainakaan en kenellekkään antaisi. No en kyllä pakoltakaan Ansaakaan vaikka noutaja sopii mulle vielä huonommin kuin cavalieri.