Ässällä tuli tänään mittariin ikää se neljä kuukautta, huippua! Nyt neiti alkaa olla sen ikäinen, että siitä voi oikeasti alkaa tykkäämään ;) Järkeä on tullut huomattavasti päähän jos vertaa siihen 7 viikkoiseen rääpäleeseen, joka meille kotiutui toukokuussa. Kokoa sekä painoa on tullut ihan mukavasti, tullessaan Ässä painoi 4,5 kiloa ja nyt painetaan jo 13 kiloa, korkeutta en osaa sanoa mutta tällä hetkellä varmaan lähempänä 40 centtimetriä. Todella kiltti ja kuuliainen toi on mitä voin vain ihmetellä, Ässähän saa tässä pihapiirissä heilua vapaana mun valvovan katseen alaisena ja me pystytään ohittamaan ihmisiä ehkä metrin päästä eikä neiti edes meinaa yrittää pahemmin tehdä tuttavuutta. Ja mikäli aikoo tehdä tuttavuutta niin pelkkä nimen huikkaus saa neidin ryntäämään luokse. Myös vieraitten koirien ohittaminen vapaana onnistuu ilman ongelmia, tosin ei ihan noin pienellä välimatkalla. :D

Varsinaisia taitoja meillä ei pahemmin ole sillä ollaan treenattu ihan hävyttömän vähän nyt heinäkuussa, mutta tästä voin syyttää vain ja ainoastaan helteitä. Itse työssäkäyvänä (=työssäoppimista tekevänä) ihmisenä en voi muuttaa vuorokausirytmiä niin että olisin öisin hereillä, jolloin olisi tarpeeksi viileää treenaamiseen joten päivittäiset lyhyet treenihetket eivät ole meitä kovinkaan paljoa vieneet eteenpäin. Iltaisin on onneksi alkanut olla viileämpää joten ollaan päästy treenaamisen makuun vähän enemmän. Treenin alla on olleet lähinnä seuraamisen alkeet, istuminen, maahanmeno, paikalla olo, luoksetulo ja seisominen. Imuttamalla tulee hyvin mukana mutta meinaa välillä ruveta jätättämään mikäli vahingossa nostan kättä liiaksi, tämän ikäiseksi meno ihan ok. Perusasentoa ollaan myös harkattu ahkerasti ja ollaan tehty siinä namin luopumista, että neiti tajuaisi sitä katsekontaktia tarjota, eli treenit ovat nyt olleet pennun ohjaaminen kädellä perusasentoon > palkkaus > vasemman käden siirtäminen kauemmas kehosta ja katsekontaktin odottaminen > palkkaus. Tällä hetkellä Ässällä on todella hyvä katsekontakti kun ollaan paikoillaan eikä sillä ole hirveästi väliä miten oma käteni on, toki välillä häiriintyy ja vilkuilee kättä kun siellä ne ruuat ovat mutta olen erittäin posiitiivisesti yllättynyt kuinka hyvin neiti ymmärsi tämän, vielä kun saisi yhtä hyvän katsekontaktin hommaan mukaan kun olen liikkeessä. Istuminen onnistuu jo hyvin eikä omalla sijainnillani ole enää niin suuria vaikutuksia, pyrkii kuitenkin istumaan tuohon eteeni käskyn kuultuaan. Maahanmeno on tällähetkellä aivan älyttömän hidas, ilmeisesti on epävarma mitä pitää tehdä jonka vuoksi pelkällä sanallisella käskyllä rupeaa arpomaan istuu > valuu alaspäin > nousee takaisin istumaan > valuu hitaasti maahan, joskus tuo ketju on vielä pitempi. Tässä siis mennään takaisinpäin ja tehdään edelleen käsiapujen kanssa, alkeita liikeestä maahanmenoon on aloiteltu eli ensin imuttamista ja sitten jonkin pätkän päästä kädellä ohjaus maahan > naaman eteen tarpeeksi ruokaa että ehdin suoristua ja mennä askeleen tai pari kauemmas > lopettelee juuri syömistä jonkä jälkeen vapautus. Paikalla olo istuen on varma mikäli on kiintopiste eli odottaa ruualle vapautusta, mikäli ei ole niin meinaa herkemmin lähteä perään. Ruokaa odottaessa saan vaikka hyppiä ja pomppia ja heitellä ruokaa neidin sivuille ilman että neiti liikkuu, tosin tassuilla voidaan vähän steppailla kun haluttaisiin mennä jo syömään. :D Luoksetulot ovat olleet aika vapaamuotoisia eli koiran heilueassa vapaana pihalla, välillä aika kaukanakin niin sieltä huikkaus niin ei ongelmaa, luoksetulo siis tällä hetkellä todella varma, no muuten en sitä vapaana pitäisikään yhtä huolimattomasti. Seisomisharjoitukset ovat lähinnä olleet samantapaisia mitä teen kun treenaan näyttelyitä, eli koiran houkuttelu seisomaan ja namin syöttäminen samalla kun kopeloin, pysyy hyvin paikallaan jos en kopeloi ja voin siirtää kättä kauemmaskin mutta meinaa väistää kun kopeloidaan eli harjoitukset jatkuvat.

Aatos kesällä 2008 eli ikää 1½ vuotta

Leluilla ollaan leikitty ahkeraan ja siihen toivoisin lisää kiihkeyttä, kyllähän Ässä leikkii ja välillä todella hyvinkin mutta silti se on jotenkin laimeaa. Nämä kuumuudet ja hampaiden vaihtuminen tosin varmasti vaikuttavat tällä hetkellä siihen, ja toivonkin että säiden viilennyttyä & kun ikää tulee lisää niin tuosta kuoriutuisi hieman parempi leikkijä. Ei olla paljoakaan voitu vielä tehdä pentu esine-etsintää juurikin tuon takia, ettei Ässä ole tarpeeksi kiihkeä niiden lelujen perään. Nenä tuolla toimii moitteettomasti mutta.. Äsh, olen liian kriittinen ja odotan tuon ikäiseltä pennulta liian paljoa, ehkä taas menen paukuttelemaan päätäni seinään ja miettimään mitä kaikkea tuon ikäisen pennun pitikään osata.

Aatos kesällä 2008 eli ikää 1½ vuotta

Aatoksen kanssa treenailtiin myöskin tänään kun vihdoin ja viimein oli viileämpää. Ja ei ollut tauko tehnyt hyvää :< Ollaan siis treenitaukoiltu meistä johtumattomasta syystä eli näiden helteiden takia varmaan melkein kuukausi. Eihän toi koira ole mitään jaksanut tehdä kun lämmintä on ollut melkein joka päivä se +30 astetta. Treeneistä voisin kertoa että pah, pah ja vielä kerran PAH! Ennen helteiden alkua olin saanut liikkeet jo huomattavasti etenemään mutta nyt oltiin menty vain ja ainoastaan takapakkia. Seuraaminen oli kammottavaa, luoksetulossa toi koira _ravasi_ (!!!), jäävät kamalia... Aloittelemme siis taas kasaamaan liikkeitä uudestaan. Harmittaa niin pirusti sillä varsinkin luoksetulo ja jäävät olivat menneet kamalaan kuntoon, seuraaminen on aina ollut meidän murheenkryynimme mutta oltiin kuitenkin edistytty siinä ihan kivasti. Ja helteet varmasti jatkuvat joten eipä taideta päästä pahemmin treenailemaan ennen koulun alkua, johon muuten enää kolme viikkoa. Hurjaa kuinka nopeaa aika on menny :o No katsellaan menemään, eipä se minulle mikään maailmanloppu ole vaikkei niihin kokeisiin ikinä päästäisikään vaikka olisihan se mukavaa :)