Ups, kaksi viikkoa jo kulunut siitä kun olen blogiin viimmeksi kirjoitellut, ei tämä nyt ihan historiallista ole mutta lupaan taas palata ahkerampaan päivittämiseen mikäli vain keksin jotain tähdellistä kerrottavaa. Nyt kun rinnalla on oikea treeniblogikin, jota olen yllättävää kyllä jaksanut aika ahkerasti päivitellä niin nyt en tänne rupea tarkempia sepustuksia treeneistä selittämään. :) Tämän vuoksi päivittämisväli voi venyä näinkin hurjaksi.

Stressi on häipynyt meillä taka-alalle ja nyt ei ole moneen päivään ollut vastassa kun koulun jälkeen olen kotia mennyt niin stressaantunutta koiraa. Mistä oon ihan älyttömän onnellinen! :) Koira on suht levollinen, jos olen päässyt yllättämään periaatteessa sen avaamalla oven. Monesti toi kuitenkin on kuullut tuloni ja nostanut kierroksensa tiedosta et tuun takasin ja että sen myötä pääsee pihalle. :D

Treenit ovat menneet loistavasti, ohjaaja alkaa vissiin pikkuhiljaa oppia suunnittelemaan treenit sen verta hyvin että molemmille osapuolille jää hyvä mieli treeneistä. Aatos kun monesti treenien jälkeen yrittää komentaa mua, että lisää lisää! :D Tämä on oikeasti mukavaa ja homma näyttää siltä miltä sen olisi pitänyt näyttää jo kauan aikaa sitten. Kehitystäkin on tapahtunut huimasti vaikka me ei varsinaisesti vielä mitään suurta ja ihmeellistä osatakkaa. Mutta toi koira on löytänyt lukuisten treenien avulla viimeinkin kroppansa ja osaa hallita sitä jo yllättävän hyvin! Ollaan tehty paljon sivulle tulo treeniä, siten että siirryn vain vähän vasemmalle päin ja koiran pitää liikuttaa vain takapäätään että tulee oikeaan kohtaan takas perusasentoon, tai tämä ainakin on ideana.  Ja me ollaan päästy siihen pisteeseen, että Aatos tosiaan liikuttaa sitä persettään eikä koko kroppaansa, wow! Oon niin ylpee <3 Käännökset paikallaan sujuu siis jo hyvin, liikkeessä ei vielä kovinkaan hyvin tai spanielilla ei ole tekniikka vielä ihan tarpeeksi hallussa, että osaisi toimia kovemmassa vauhdissa mutta kyllä tämä tästä, suunta on ylöspäin ja kehitystä on näkyvissä.

Lisäksi seuraaminenkin on parantunut ainakin omaan silmään, kiitos Pipan vinkkien jolla rupesin sitä työstämään. Siinä alkaa olla oikeaa seuraamisen makua. Toki se meinaa herkästi edelleen lähteä poikittamaan mutta treeniä vain lisää. 8)

Ja mitäs muuta, otsikko tosiaan tulee siitä kun viime viikolla käytännössä käytännönopettajamme kysyi että miten noin pienellä koiralla voi olla lonkkavika, tarkoittaen Aatosta kun olimme menossa esine-etsintä vuoroon (itse treenit ei kovin hyvin mennyt). No totesinpa vain, että sillä on D/D lonkat joissa on 2/2 verran nivelrikkoa et siten. Ku eipä se lonkkavika siihen kokoon katso vaan rakenteeseen.. Aatoksella kun on niin jyrkkä ja huono lantio niin olisi ihme jos se ei jotenkin sitä vaivaisi.