Perjantaina puoliltapäivin lähdettiin luokan kanssa matkaan ja kohti Messukeskusta sekä voittaja-näyttelyitä. Aatoskin oli matkassa mukana ensimmäiset pari tuntia, mutta tippui Jalasjärvellä matkasta porukoitten hellään huomaan. Ässä oli alkumatkasta ihan ihmeellinen, neiti joka ei ole ikinä stressaillut matkustamista hilseili voimakkaasti eikä meinannut rauhoittua. Tampereen kohdalla neiti alkoi oleentua ja rentoutui ja rupesikin nukkumaan viereisellä penkillä. Arkkupakastimella päästiin illalla Messukeskukseen missä odotti vielä koulumme ständin pystyttäminen. Majapaikkaan päästyämme kello olikin jo vallan mukavasti ja  Ässä sai toimia lämpöpatterina.

Lauantaina aamulla aikasin ylös sillä hieman seitsemän jälkeen matka jatkui kohti Helsinki Winneriä! Ässä pääsi ständillemme edustamaan ja itse lähdin jännittämään silkkikehän laidalle. Kun pääsin kehänlaidalle oli paras uros -kehä juuri päättynyt, ja sitten odottelemaan narttujen avoimenluokan alkua sillä nyt oli Donnan toinen mahdollisuus valioitua! Donnan saadessa erinomaisen ja vielä voittaessaan luokkansa saattoi pikkuhiljaa alkaa ajatella, voisiko se valioituminen tosiaan tapahtua, ja vielä vuoden suurimmassa näyttelyssä! Paras narttu kehän alkaessa Donna esiintyi niin mahtavasti, kantoi ja toi itsensä aivan älyttömän loistavasti, niin loistavasti etten olisi voinut tätä Donnasta uskoa! Donna sijoitettiin sitten kolmanneksi ja voiton veivät valioluokan hienot nartut ja nyt se oli totta. Meidän pieni Donna on MUOTOVALIO! Lopullinen tulos siis Rosdiwa's Only Hopella ERI AVK1 PN3 SERT -> FI MVA !!! Kun itse jo hypin ilosta niin voitte vain kuvitella siskoni, jonka ensimmäisestä silkkiterrieri pentueesta Donna on ja ensimmäinen Rosdiwa's kasvatti joka valioitui. Hyvät uutiset eivät tähän vielä loppuneet vaan R. Dragonfly eli Roope oli kehittynyt todella upeaksi nuoreksi mieheksi ja sai erinomaisen! :)

Puoliltapäivin sitten itse lähdin Juhan ja Ninnin kanssa testailemaan Ässää satamaan ja neiti oli niin pätevä että vihreää valoa näytettiin töihin lähdön kannalta. Otettiin kolme etsintää, yksi esine kerrallaan piilossa. Ensimmäisenä esineenä patukka, joka oli lattialla olevassa laatikossa, siten ettei siitä näkynyt mitään eli umpinaisessa piilossa. Ässä lähti hyvin etsimään, oli motivoitunut eikä keskeyttänyt työskentelyä, silti laatikolla Ässä ei oikein tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä, ilmiselvästi sai hajun ja reagoi laatikkoon vahvasti mutta ilmaisua ei meinannut tulla. Ilmaisuja ei olla vielä paljoakaan tehty Ässän kanssa ja aina ennen, Ässä on päässyt jotenkin esineen luo konkreettisesti eli pelkkää hajua ei ole tarvinnut ilmaista mikä varmasti sekoitti Ässää. Ässä sitten lähti laatikolta pois joten muutamien kaarrosten jälkeen näytin Ässälle hieman suuntaa laatikkoa kohden, en täysin osoittanut että haistele tästä mutta osoitin hieman suuntaa. Pian Ässä kuitenkin rohkaistui ja alkoi raapimaan laatikkoa ja parin raapaisun jälkeen nostin laatikkoa, ja sieltä alta tippui lokerosta patukka. Patukan kanssa sitten pienet revitykset ja mentiin auton taakse odottamaan, siten ettei Ässä nähnyt mihin pehmonarupallo vietiin piiloon. Tämän jälkeen ilman kommarvenkkejä suora lähetys alueelle missä pehmonarupallo oli piilossa, laatikossa pleksin takana. Pleksi oli sentin tai kaksi raollaan ja tästäkin Ässä sai suhteellisen hyvin hajun, mutta tarkennus oli hieman huono ja ilmaisua ei meinannut kuulua. Olisin olettanut, että tässä Ässä olisi alkanut heti itsenäisesti ilmaisemaan mutta ei, reagoi vahvasti siihen laatikkoon ja kyllä koirasta pystyi selvästi lukemaan että sai hajun. Ässä kuitenkin luovutti ja lähti hetkeksi pois kunnes palasi takaisin haistelemaan aktiivisesti laatikkoa, tällöin annoin Ässälle lyhyen, neutraalin kehun jolloin Ässä alkoi ilmaisemaan ja kävin narusta vetämällä vapauttamassa pallon.

Kolmantena esineenä oli sukkanarupallo, samanlaisessa laatikossa mutta pleksi kokonaan kiinni. Tällä kertaa Ässä näki että sinne vietiin esine, ja lähetyksen jälkeen suuntasi lähistölle haistelemaan. Tuntui, että Ässä sai hyvin hajun mutta ei osannut tarkentaa sitä. Kun kyseistä laatikkoa haistelemalla ei osunut esineeseen niin Ässä rupesi sitä lähistöä käymään läpi palaten aina laatikolle ja seuraavan kerran kun Ässä oli haistelemassa laatikkoa aktiivisesti kävin narusta vetämällä hieman raottamassa pleksiä jonka jälkeen Ässä rupes ilmaisemaan > palkka. Ainakin selvisi ettei koira käytä silmiään, sillä kyllähän Ässä olisi sen pleksin läpi esineen nähnyt. :D Ilmaisut olivat heikommat kuin viimeaikaisissa treeneissä, mutta toisaalta Ässälle ei vielä ole tehty noin vaikeita treenejä, tai siten että esine on umpinaisessa piilossa. Aina ennen esineeseen Ässä on saanut koskettua joko nenällä tai tassulla, eli pitää ruveta lisäämään umpinaisia piiloja treeneihin. Ässä kuitenkin muuten osoitti osaavansa käyttää nenään ja onneksi treenin aikana alueelle tuli vieras ihminen, niin saatiin näytettyä ettei vieraat ihmiset ole enää niin paha häiriö. Ässä kävi haistamassa ja tervehtimässä vierasta mutta jatkoi itsenäisesti tämän jälkeen hommia, ilman että mun täytyi puuttua tilanteeseen mitenkään mikä oli kuukauden takaiseen iso muutos. Mutta tottahan se on, että Ässä on mennyt kuukauden aikana pirusti eteenpäin. Motivaatiota on tullut lisää ja oikeasti tämä homma alkaa itsessään olla palkkaavaa Ässälle. Nyt Ässä siis ilostuttaa meidän laumaamme vielä hetken aikaa, mutta jo ensi kuussa Ässän olisi tarkoitus jatkaa matkaa. Ässä siis siirtyy jossain vaiheessa tammikuuta uudelle ohjaajalle, joka vaikuttaisi Ässälle erittäin sopivalta. :) Haikeaa, mutta olo ei ole läheskään yhtä paha kuin vuosi takaperin kun Ansasta piti luopua.

Sunnuntaina jatkettiin messuelämäämme, ja Ässä sai toimia maskottina ständillä. Ässä saikin monet pysähtymään moikkaamaan ja meistä haluttiin tehdä myöskin pieni juttu, jonka voi käydä lukemassa Best Friendin kotisivuilta osoitteesta: http://www.bestfriend.com/fi/projektikoira-assa-on-tuleva-huumekoira/ Ässä saikin Best Friendin ihanalta henkilökunnalta luita ja pari lelua, joista toinen näkyy tuossa kuvassa missä Ässä on ständillä. Eli pehmokanan mikä vinkuu sekä vinkuvan sinisen virtahevon. Lisäksi Ässä oli niin taitava heiluttamaan häntäänsä, että saimme Pedigreen ständiltä pari luuta. :D Ässä oli siis erittäin pätevä messueläin ja vaikka matka oli rankka, niin oli sitäkin mukavampaa olla taas vaihteeksi  vuoden suurimmassa koiratapahtumassa! Ens vuonna uudestaan!