Aatos on ollut ihan elementissään viime päivinä, juossut kuin hullu pallon perässä jos joku on erehtynyt palloa heittämään. Ja erehtyneitähän on ollut Aatoksen mielestä aivan tarpeeksi ei kuitenkaan liikaa. Hymy ulottuu korviin ja äänekäs komennushaukku kuuluu kun spanieli haluaisi ihmisten heittävän nopeampaa sitä palloa saatika frisbeetä, frisbee aiheuttaa vielä pahemman sekoamisen kuin pallo. Itse olen kuitenkin joutunut olemaan se paha ihminen ja keskeyttämään leikit ennenkuin Aatos on ihan poikki ja kipeänä. Kipeytymistä on ollut havaittavissa ja tämän vuoksi syötän Aatokselle muutaman päivän rimadyliä, jotta pahimat kivut lähtisivät ja levossakin se pitäisi yrittää pitää. Revittely kun ei tee kovinkaan hyvää kylmiltään, mitä Aatos tykkää harrastaa silloinkin kun ihan vain mennään pihalle oleilemaan. Revittelystä ja riehumisesta todisteena ovat vihreät tassut, jotka eivät ikäväkseni kuvassa näy. Nyt tässä parin päivän sisään pitää kyllä hieroa poika, jotta pahimmat jumit lähtevät.

Treenit Aatoksen kanssa ovat menneet hyvin, seuraamista työstetään edelleen ja kun se ei tuntunut etenevän niin pidin sitten itseksen aivoriihen ja tulihan sitä ideoita keksittyä. Aatoksellahan ei seuraamispaikka ole täysin selvillä, koska olen sitä yrittänyt opettaa ilman varsinaisia onnistumisia erilaisin konstein, tästä johtuen Aatos seuraa välillä nätisti ja välillä taas poikittaa, edistää, pomppii ja mitä kaikkea ihmeellisyyksiä. Mietiskelin sitten millä tavalla lähteä tällä kertaa opettamaan, sillä eihän me voida seuraamista saada ikinä kisakuntoon mikäli koiralle on epäselvää mitä sen siinä pitää tehdä. Ja sitten mieleeni pälkähti, vartalokontakti! Tosin myönnettäköön, en tätä täysin itse ideoinut vaan lueskelin yhden sheltin omistajan blogia, joka taisteli seuraamisen kanssa ja oli sitten vartalokontaktin avulla saanut koiralle nätin seuruun. Pienellä koiralla oikeasti tiivis seuruu harvoin onnistuu mikäli tavoitteena on periaatteessa pk-tottista vastaava tiiviys, sillä pieni koira yleensä hieman väljenee saadakseen katsekontaktin.
Aloitin siis Aatoksen kanssa seuraamisen taas kerran alusta ja yhden treenikerran perusteella voisin sanoa, että tämähän voisi toimia! Olin siis itse lähes täysin passiivinen kun aloitin treenin, toisessa kädessä naksutin millä merkkasin oikean toiminnon ja toisessa kädessä makupalat. Luultavasti Aatos osittain tuijotteli vasenta kättäni, missä makupalat olivat mutta rupesi kuitenkin tarjoamaan kun en mitään tehnyt. Seisoin aluksi paikoillani ja Aatoksen tullessa sivulle omatoimisesti ja lavan osuessa jalkaani -> heti naks ja palkka lensi eteen tai vasemmalle. Aluksi siten, että vain seisoin ja näitä tein ehkä 10, viimmeisillä kerroilla tiiviyttä alkoi tulla jo enemmän kuin alkuvaiheessa. Sitten tauko ja aloin liikkumaan hitaasti, muuten pysyen kuitenkin passiivisena, Aatos kuitenkin alkoi tarjoamaan ja aina lavan osuessa naks ja makupala lensi. Vielä ei mitään suuria mullistuksia tietenkään ehtinyt tapahtumaan, mutta omaan silmään se näytti kuitenkin jo ihan hippusen paremmalta. Vartalokontaktia nyt ruvetaan työstämään ja katsotaan miten se vaikuttaa meidän seuraamiseen. Siinä ainakin koiralle on selkeää, missä sen paikka on -> lapa koskettaa jalkaa -> OIKEIN!

Ässänkin kanssa ollaan treenailtu kaikkea yleistä, istuminen alkaa olla ok tuon ikäiseksi, ei vielä täysin ymmärrä käskyä eli kaikissa tilanteissa ei sitä käskysanan kuultuaan tarjoa, mutta erillisissä treenitilanteissa istumiset onnistuvat 90% eikä sillä ole väliä missä suunnassa Ässä on minuun, mikäli katse on vain suunnattuna minuun muutenn ei ole väliä onko edessä, takana vai sivulla..  Ässälle ei mitään väliä vaikka pyrkiikin tulemaan eteen, jotta saa kontaktin. Istumiset onnistuvat myöskin vaikka itse liikkuisin. Maahanmeno ok käsiavun kanssa, menee heittäytymällä/hissinä kuten haluankin eikä istumisen kautta mikä on ollut aluksi seisomassa. Luoksetulo toimii kohtuullisissa häiriöissä, mutta tähän kyllä tarvitaan paljon treeniä -> ei ole niin kiinni minussa kuten Ansa oli, sillä on itsenäisempi. Ehkä se riittävästi osaa tuon ikäseksi :) Samanlainen ahtautuja se on kuten Ansakin, pienet paikat on pop. Ehkei ihan yhtä pieniin paikkoihin itseään tunge kuin Ansa mutta pieniin kuitenkin.

vrt. Ansa melkein saman ikäisenä (Ansa jäi muutaman kerran tuohon oviaukkoon kiinni ennenkuin tajusimme koota sen pois.. :D)