Huomenna jätetään Kannus taas taaksemme koko kesän ajaksi, elokuun puolessa välissä paluu takaisin. Tämä ilta pitäisi kulua siivoten, pakaten ja järjestellen. Intoa ei kuitenkaan löytyisi paljon ollenkaan, en halua pakata ja tajuta kuinka ison röykkiön tavaraa taas aion roudata mukana. Onneksi saan kyydin huomenna kalajoelle ja sitten työssäoppimisten loputtua kyydin myös kotiin niin ei tarvi miettiä miten linja-autolla tai junalla selviäsi sellaisen röykkiön kanssa. Koirien tavarat jo itsessään vie aika suuren tilan kun pitää ottaa mukaan vaikka ja mitä. Hihnat, pannat, treeniliivi + -välineet, kupit, ruuat joku peti jne. :D Itselle mukaan tietokone ja kamera + välttämättömimmät tavarat. Silti vaikka kuinka karsisi niin voin vain kuvitella kuinka iso kasa mulla on tavaraa kohta lähdössä mukaan...

Enyan kanssa koettiin tässä alkuviikosta oikeasti iso työvoitto, olin käyttämässä sitä pihalla ja päätinkin kokeilla miten se menisi maahan, että onko pienet herneet pyörineet ollenkaan päässä. Ja olihan ne! Teki kolme hyvää toistoa ja päätin lopettaa siihen kun kerrankin saatiin pelkkiä onnistumisia, jee! Sitten maanantaina otin myös yhteistreenit Enyan ja Aatoksen kanssa, tai Aatokselle treeni oli lähinnä hengailua mutta Enyalle kunnon maahanmeno treenit. Turvotin Enyan iltaruuan ja koska likalla alkoi olla nälkä, alkoi neiti myös hieman kilpailemaan ruuasta Aatoksen kanssa. Ohjasin siis kädellä Enyaa menemään oikein maahan ja kun neiti meni ripeästi oikealla tekniikalla niin palkkaa tuli. Aatos ja Enya olivat vierekkäin ja vaihtelin sitä kummalle ensin tarjosin palkkaa, kuitenkin varmaan 70% toistoista Enya sai ensin palkan kun sen toimintaa halusin kuitenkin enemmän vahvistaa mutta Aatoksen avulla sain sopivasti kilpailua aikaan. Näissä yhteistreeneissä ahnehdin ehkä pikkasen mikä ei tällä kertaa onneksi kostautunut, mutta sain noin 15 hyvää maahanmeno toistoa. :)

Tänään meillä oli Aatoksen kanssa maastotasot, itse kävin kavereiden kanssa eilen illalla vetämässä verijäljet joiden oli tarkoitus olla 500 metrin pituisia. Noh kun kukaan meistä ei omista askelmittaria niin todellisuudessa matkaa taisi olla 300-400 metriä jokaisella jäljellä :D Tänään sitten ajettiin ne aamupäivällä ja Aatoksen jälki oli ehtinyt vanhentua vähän päälle 12 tuntia. Lähtömakauksen kävi hyvin läpitte ja lähti hyvin etenemään, mutta ei ollut meidän päivä. Pätkiä Aatos ajoi todella nätisti ja ensimmäiselle kulmalle selvittyämme oli jo lähdössä oikeaan suuntaan kunnes itse aiheutin ihan pienen nyppäyksen kun liinaa selvittelin niin Aatos tuli pois. Toista kulmaa ja makausta ei merkannut mitenkään, meni vain ohitse. Viimeisen makauksen reagoi loistavasti vaikkei meillä mitään oikeaa kaatoa (hirven sorkkaa) siellä ollutkaan, loppupalkkana ollutta naudanmahaa ei suostunut syömään. Muuten siellä jäljellä alkoi monessa kohtaa kyselemään, että missä se jälki menee. Sitten kun olin itse passiivinen ja en reagoinut muuten kuin seisomalla sinnepäin missä jälki oli niin Aatos rengasti sitä aluetta ja löysi pari kertaa nätisti uudestaan jäljelle. Lähti myös herkästi pois oikealta jäljeltä mikäli ylitettiin jokin polku ja lähti seuraamaan sitä, mitä en itse edes tajunnut mutta mistä Pipa kertoi. Varsinkin lopussa huomasi todella hyvin kuinka paljon Aatos reagoi muhun, meille tuli pieni hukka ja Aatos oli lopettanut jo jäljen etsimisen ja tapitti vain mua, mun tarvitsi ottaa KAKSI pientä askelta jäljen suuntaan ja koira alkoi aktiivisesti etsimään ja löysi jäljen ja jäljestettiinkin loppupätkä ihan nätisti.

Pisteitä saatiin 22/50 eli kolmostuloksen verran. Kuitenkaan ei millään tavalla harmita koiran työskentely vaikka toki aina toivoisi että koira toimisi loistavasti, saatiin Pipalta paljon hyviä huomioita meidän työskentelystä ja neuvoja eteenpäin. Keskusteltiin myöskin siitä, että olen varmasti aiemmilla jäljillä aivan liikaa ohjannut koiraa, ehkä osittain tiedostamattani mutta tietenkin koira on niihin reagoinut. Nyt sitten kun itse olin niinkuin aina pitäisi olla (eli passiivinen siellä liinan päässä) niin johan alkoi homma tökkimään enemmän. Aatos kuitenkin niin paljon reagoi jäljellä kaikkeen mitä itse teen, sillä se on omalla tavallaan niin herkkä. Kun vertas vaikka luokkalaisen amerikancockerspanieliin, niin siellä oli meno aivan eri näköistä, paljon itsenäisempää eli juuri niinkuin jäljellä pitäisikin olla! Iisa olikin päivän paras ja sai ykköstuloksen. :) Hieman harmittaa ettei olla koulussa kouluajalla ajettu enempää verijälkiä (tämä oli ensimmäinen kerta) sillä nyt kun ensimmäisen kerran sai jonkun joka oikeasti lajista ymmärtää ja tietää seuraamaan niin kuinka hienoa. Onneksi Pipalta voi neuvoja kysellä kouluajan ulkopuolellakin. :)

Lisäksi tehtiin Aatoksen esinetasot ja no eipä niille voinu kuin nauraa. :D Mun oletusarvo oli jo ettei toi varmasti tuo sieltä yhtikäs mitään jos ei päältä satu kävelemään. Niin vähän ollaan metsään tehty esineruutuja siten ettei olisi minkäänlaisia ärsykkeitä, sisällä ollaan sitten enemmän tehty Aatoksen kanssa esineiden etsimistä vaikka aika heikosti sielläkin. Ennen esineruutuun lähettämistä hetsailin pallolla ja kun lähetin Aatoksen ensimmäisen kerran niin se jopa lähti aivan kuin olisi oikeasti lähdössä etsimään jotakin. No, hetken aikaa se siellä risteili minkä jälkeen alkoi jalka nousta ahkeraan tahtiin, eli rupesi vain merkkailemaan siellä minkä kerkesi. Huusin sen sieltä kerran pois ja yritin suullisesti hetsailla, tuloksettomasti. Päästin Aatoksen uudestaan menemään ruutuun ja homma jatkui vain samanlaisena kunnes huipentui ulostamiseen, jolloin päätin lopettaa. :D Ja voitteko kuvitella, olin ihan rauhallisessa mielentilassa eikä mua tämäkään harmittanut koska se oli niin ennatta-arvattavaa.