Viime viikolla mentiin Ässän Jalasjärven koiraharrastajien kentälle missä alkoi juuri agilitykurssi. Tarkoituksena oli vähän päästä näkemään muitakin kuin vain perheen omia koiria, ettei ihan mökkihöperöiksi tulla. Varsinaisesti Ässä ei muita koiria päässyt treffaamaan vaan tavoitteena oli ainoastaan katsella touhua ja pientä treenin tynkää ottaa siinä sivussa. Alkuun kun kentälle päästiin ja siellä koiria oli jo melkein kymmenisen niin neidillähän oli neliveto päällä, muita koiria olisi niin kovasti halunnut päästä moikkaileen. Pimun (lancashire heeler) kanssa Ässä pääsi vähän enemmän tutustumaan ja neidithän olisivat kovasti halunneet leikkiä keskenään, ehkäpä sitten joku toinen kerta. Alku hämminkien jälkeen Ässä kuitenkin jaksoi keskittyä minuun hyvin ja saatiin otettuakin hieman kontaktia, istumisia ja seuraamispätkiä. Ä oli pätevä eikä välittänyt toisista koirista tässä vaiheessa mitään vaikka ohitse menivätkin. Muuten keskityttiin rauhoittumiseen ja siihen, ettei jokaisen luo tarvi yrittää rynnätä. :)

Rupesin tässä yksi päivä katsomaan tarkemmin Ässän purentaa ja perkule, sillähän on yläpurenta. Onneksi ei mitenkään vakava kuten ylläolevasta kuvasta näkyy mutta on siinä muutaman millin heitto kuitenkin. En edes ollut tuota purentaa ennemmin huomioinut vaikka huulia on nosteltukin melkein päivittäin käsittelyharjoitusten yhteydessä. Luultavasti purenta korjaantuu itsestään iän myötä enkä vielä ole huolissani, seuraillaan tilannetta ja katsotaan mihin suuntaan mennään kun hampaat alkavat vaihtumaan. Onneksi kuitenkin on yläpurenta ja lievä sellainen, koska se korjaantuu helpommin kuin alapurenta.

Perjantaina koirat olivat päättäneet mennä omin lupineen tyhjentämään hieman astiaa missä säilytän Aatoksen ruokia, kovin kauaa ei koirat olleet ehtineet syödä mutta silti aika pyöreitä oli kaikki, Ässä varmaan eniten. Pikaisen kauppakäynnin jälkeen kun kotia saavuin ja kukaan koirista ei tullut vastaan ovelle niin alkoi hälytyskellot soida, kiertäessäni taloa niin johan iski silmiin triio, joka kovaa vauhtia oli syömässä. Lähestyessäni vain syömisvauhti kiihtyi ja kielloista huolimatta koirat ei meinanneet jättää ruokia rauhaan. Sain kuitenkin astian pelastettua ja kun aloin laskeskelemaan niin kyllä sieltä varmaan joku 6-8 desiin oli käyty ahmimassa, ellei enemmänkin. Ja kun on pienistä koirista kyse niin tuokin määrä on jo aika iso. :D Alla pari kuvatodistetta kun noutaja kadotti vyötärönsä, kuvat on tosin otettu pari tuntia ruokavarkaudesta joten enää ei näytetä ihan niin ilmapalloilta kuten alussa.

Tajusin myös, että ensimmäinen kuukausi pärähti rikki lauantaina. Eli Ässä on ollut osana laumaamme jo kuukauden. Hurjaa! Keskiviikkona päästään ensimmäisille rokotuksille ja ensi viikolla tulee 3 kuukautta mittariin. Äkkiä kyllä menee aika eteenpäin ja valtavasti on Ässä jo kasvanutkin, tällä hetkellä painoa ~8 kiloa ja tämänpäiväisten mittausyritysten mukaan korkeutta ~35-36cm. Korkeus ei luultavasti pidä paikkaansa sillä Ä ei olisi halunnut pysyä paikallaan ja yksin oli hieman vaikea mitata. Korkeutta on jokatapauksessa enemmän kuin 32cm sillä Aatos on ohitettu jo korkeudessa ja Aatos on tosiaan sen 32cm. Pitää ensi viikolla yrittää ottaa "virallinen" mittaus kun kennelvuorossa Kannuksessa olen ja koululla on hieman parempi mitta.

Loppuun vielä mainoskuva Ingmanin kahvi-jugurtista, se on hyvää!