Täällä ollaan ihan addiktoiduttu treenaamiseen, joka päivä on pakko treenata ainakin ihan pikkasen. ;) Kohta pitää kyllä pitää hieman treenitaukoa, ettei koirat kyllästy. Edistystä on tämän ahkeran treenaamisen myötä myös onneksi tullut esiin varsinkin Aatoksen kanssa. Sen seuraaminen on parantunut reilusti! Naksuttelun ja alusta aloittamisen jälkeen tuossa seuraamisessa alkaa olla jo jopa jotain ideaa. Ei noi meidänseuruut vielä kovin pitkiä oo, korkeintaan joku 4-5 askelta mutta hiotaan tekniikka kuntoon eka ly hyillä pätkillä ennenkuin aletaan pidentämään. Itse kyllä annan ihan liikaa vielä apuja ja oon ihan vintturas, mutta siihen  olen nyt alkanut puuttumaan ja kun on nyt hallikorttikin hankittuna niin yritän potkia itseäni, että mentäis sinne treenailemaan ihan peilin eteen. Kontaktitreenejä ollaan myös Aatoksen kanssa alettu ottamaan erilaisissa häiriöissä ja tähän pitää tehdä paljon treeniä. Keskittymisestä ei tietoakaan, mikäli on esim pari koiraa häiriönä. Kontaktitreenit jo siis jatkukoon.. Lelullahan tuon mielenkiinnon saa itseeni mutta samalla sekuntilla aivot kytkeytyvät off-asentoon eikä enää keskitytä siihen oppimiseen. hmm vaikeaa. Kyllä me täältä vielä noustaan nyt kun omistajakin on alkanut osata asennoitua treeneihin oikein... Tuntuu, että ollaan edistytty nyt huimasti lyhyessä ajassa vaikkei varsinaista osaamista kovinkaan paljoa ole lisää tullutkaan. Treeneistä on kuitenkin jäänyt oikeastaan lähes kaikista tosi hyvä mieli, joten suunnitelmallisuuden ja oikean vaikeusasteen löytäminen ovat varmasti vaikuttaneet tähän meidän edistymiseen. Mutta voi tuota meidän maahanmenoa. Se on hi-hi-hidas! Vinkkejä siihen kaipailisin, toki mä oon sen ite ryssiny mutta miten alkaa korjaamaan? Ollaan nyt tehty Hannan vinkistä istu-maahan-istu-maahan vaihtoja vahvan käsiavun kanssa ja on se himpun parantunut ku oon palkannut vain nopeimmista mutta ei toi vieläkään oikein ole hokannut tuota vauhti-maahanmenoa. Vinkkejä siis kaipailisin tähän mielelläni lisää, pitää kyllä oikein kunnolla laittaa tämä liike mietintämyssyn alle ja ruveta ihan paperille kokoamaan erilaisia tapoja ja vaikka googletellakin jos löytyis jotain kehityskelpoisia ideoita...

Sitten Ansaan, oltiin itseasiassa äsken Ansan kanssa projektitreeneissä täällä koulun alueella verstaalla. Otettiin paikkoja ja pintoja ja eihän niissä oikeastaan mitään ongelmaa ollut. Miikku tosin löi sitä häntään puukapulalla ku Ansa oli yhen koneen päällä ja sitte Ansa ei oikein uskaltanut enää hypätä siihen tasolle. Toi sais kyllä olla suhteessa kovempi luonteeltaan, sillä kaikki pahat asiat jää tuolle todella vahvasti mieleen kun se on niin pehmeä ja herkkis.. Otettiin sitten vipana päältähakua ja hieman paremmin toi sen hokas kuin silloin ekalla kerralla ja nenä kävikin hieman paremmin. Sattu vaan aika huvittava tapaus ku Miikulla oli tämä patukka ja Ansan olis pitänyt sitten kunnolla reagoida siihen niin kun se lelu oli vasemman käden hihassa niin neiti rupes oikein polleasti seuraamaan :D Meinasin hieman revetä siinä kun Ansa oli ihan tohkeissaan, et hei kattokaa kuinka hyvin mä seuraan ja piti oikeen kunnolla katsekontaktia ja ei edes poikittanut tai mitään. Se sit siinä useammanki metrin seuras ja sitten tökkäs lelua ja palkka lensi Miikulta. Hassu ipana. :) Mutta tuosta sai kyllä ehdottomasti aamupäivän naurut :)

Muuten ollaan lähinnä muisteltu alokasluokan liikkeitä ja ihan hyvinhän noi periaatteessa toimii.. Mutta me päästään kokeilemaan sitä yhden ykkösen metsästystä 9.12. ! Ku siinä aineessa, jolla noi rauhoitetaan kun ne kuvautetaan on kuulemma vain 14 päivän varoajat :) Nyt siis hinkkaamaan noita liikkeitä sillä seuraaminen varsinkin meinaa olla välillä aikas kamalaa kuten tytöt perjantaina pääsi todistamaan ku olin siinä uskossa ettei päästäkkään kisaamaan niin en ole sitten vaatinut Ansalta enää seuraamises että paikka pysyy oikeana ja tämähän on sitten käyttänyt tilaisuuttaan hyväkseen ja alkanut sikailemaan edistämisen ja poikittamisen merkeissä. Kyllä mä onneksi saan tuon korjattua vielä ennen koetta eikä ole edes vielä mikään iso homma. :) Sitten meidän murheenkryyniin liikkeestä maahanmenoon. Se on alkanut taas jäämään seisomaan, ollaan tehty erotteluharjotuksia, mutta väärin menee liian usein. Ansa osaa sen liikkeen kympin arvoisesti mutta eipä tule kymppiä ku ei se mene ekalla käskyllä maahan. Oon kokeillut erilaisia äänenpainoja ja hetkenhän se meni maahan hyvin kun käskyn sanoi neitimäisesti mutta ei toimi enää. Siis silloin kun Ansa menee maahan ekalla käskyllä niin se on _nopea_ mutta argh. Tää liike aiheuttaa mulle harmaita hiuksia. Oikeasti ku toi koira osaa kaikki muut liikkeet paitsi seuraamiset kympin arvoisesti niin mä niin toivon etten itte mokaa sitä koetta taasen.. -.- Hypyssä tajuan ainakin ens kerralla nyökätä. Hypyssäkin on tullut pientä ongelmaa, se on epävarma siitä käskystä ja hyppää sen vasta toisella tai kolmannella. Mutta tämä varmasti menee helposti pienellä treenillä ohitte. Lisäksi ollaan ihan huvin vuoksi otettu hieman kaukoja. En oo jaksanut oikein panostaa niihin joten tuohan sitten liikkuu vaihdoissa aikas paljon, mutta ku ei mun oo mitään järkeä ruveta hinkkaamaan niitä ku ei se ikinä tuu niitä tarvitsemaan. Siis tokomaisia kaukoja, siitä voi kyllä muuten olla hyötyä että Ans osaa vaihtaa asennot mutta mun mielenterveys ei oikeasti edes kestäisi tällä hetkellä hinkkaamaan niitä kun muutenkin on paljon tehtävää ja tuossa olisi aika iso työsarka sillä noutaja hieman höseltää... :D

Ansa käväisi eilen myös silmäpeilauksissa ja terveet silmät oli :) Samoin kuin veljelläänkin oli täysin terveet silmät ;) Kahden viikon kuluttua sitten luustokuvaukset ja nyt voikin alkaa jänskäämään niitä, että mitä sieltä tulee.. Toivottavasti priimaa vaikka mä suhtaudunkin siihen vaihtoehtoon varsin pessimistisesti. Se olis meinaan just niin mun tuuria, että tuosta löytyis luustollisesti jotain vikaa. Ei se vaan voi olla noin mahtava pakkaus.

Aatoskaan ei muuten käynyt syyslomalla uudestaan sydänkuuntelussa sillä meidän vakilääkäri oli juuri lomalla ja sijaisen ammattitaitoon en oikein luota. Eikä se edes tiennyt missä meidän vaki-ell sydänkuuntelukaavakkeet ovat, joten vaikka se sijainen olisikin ollut pätevä niin ei se meitä olisi kyennyt auttamaan. Tämä kuuntelu sitten menee varmaankin vasta helmikuulle kun pitää rokottaa niin ottaa siinä samalla sitten kuuntelun.

Ohjaaja odottaa tulevaa viikonloppua suurella innolla sillä! Täällä Kannuksessa järjestetään kennel-07:jen toimesta ja molemmat kouluttajista olivat niin mielenkiintoisia, että oli pakko ilmottautua kuunteluoppilaaksi. Lauantaina on siis agilityä koko päivä ja kouluttajana toimii Juha Orenius ja sunnuntai vietetään tokon parissa jossa kouluttajana on Jessica Svanljung. Toivottavasti saan paljon vinkkejä kuuntelemalla ja voin sitten soveltaa vinkkejä omiin koiriini. Innolla odotan kyllä koulutuksia :)