Viime viikonloppuna luokkakaverini Fanni oli käymässä Kannuksessa portugeesi Kertun ja  groenendael Salsan kanssa, joka on 3½ kuukautta vanha pennun pallero. :) Kokeiltiin sitten miten pennut tulisivat juttuun ja alku jäyheyden jälkeen yhteinen kieli löytyi ja kakarat telmivät ja juoksivat niin paljon kuin jaksoivat. Ilmeisesti belgi nartuissa on jotain taikaa, sillä Enya tykkää Lyylistäkin ihan mielettömästi mutta sitten taas Varma on edelleen yäk ja Varmalle pitää aina tilaisuuden tullen antaa hammasta. Ihme likka.

Olen myös aktivoitunut Enyan kanssa ja ollaan treenattu tällä viikolla jotain pientä lähes joka päivä. Enyalle on tehnyt todella hyvää "pellossa" kasvaminen eli pariin viikkoon ei varsinaisesti treenattu mitään erikoista, ainoastaan arkielämässä tarvittavia taitoja. Huomaa myöskin kuinka paljon ikä alkaa vaikuttamaan keskittymiseen positiivisella tavalla. Enyahan on nyt 7kuukautta + rapiat ja nyt alkaa pikkuhiljaa keskittymiskykyä ja intoa tekemiseen löytyä jonkin verran. Vielä ollaan aika tiukasti pysytelty kotona sisällä treenaamassa mutta pikku hiljaa pitäisi ruveta lisäämään häiriöitä. Todella häiriöherkkä Enya silti on kaikessa tekemisessä, oli kyse sitten tarpeiden teosta tai maahan menosta. Useampana aamuna ollaan lähemmäs puoli tuntia käyskennelty pihalla kun olen yrittänyt saada neitiä tekemään tarpeitaan sillä jos vastaan tulee joku lenkkeilijä, pyöräilijä tai varsinkin joku koiran kanssa niin tarpeiden tekemisessä menee kauan aikaa. Kun pitää kytätä mihin nämä ihmiset menee eikä voida keskittyä varsinaiseen asiaan. Monena aamuna on tullutkin kirottua kun neiti on jo tekemässä tarpeitaan ja sitten tulee jokin häiriö eikä tarpeita enää viitsitä tehdä. Muutenkin meidän sisäsiistiksi oppiminen on aikalailla jämähtänyt paikoilleen. Todistettavasti Enya jaksaa pidättää jo 10:kin tuntia (yö), mutta siltikin tänään kun neiti oli kiltisti tehnyt molemmat tarpeensa aamulenkillä niin 4 tunnin yksinolon jälkeen vastassa oli 3 pissalammikkoa ja kakat. Muutenkin lähes joka aamu saa ensimmäiseksi kun herää ja on käyttänyt neidin pissalla niin olla luuttuamassa laattioita kun neiti on käynyt pissaamassa yön aikana. Itsellä alkaa oikeasti pikkuhiljaan nousta savu korvista tämän asian kanssa kun Enyalla on selvästi kyse siitä ettei neiti VIITSI jaksaa pidättää, helpompaa vain käydä lysähtämässä johonkin nurkkaa. Olenkin tässä miettinyt, että pian voi neitiä odottaa pöksy komento, jos niiden avulla saisi neidin tajuamaan että heti kun rakosta tuntuu vähänkin täytettä niin sitä ei tarvitse olla tyhjentämässä. Jos kyse olisi oikeasti pitkistä ajoista 8-10 tuntia niin voisin vielä antaa anteeksi ja ymmärtää ettei pystytä vielä pidättämään. Mutta neljä tuntia! Ja sitä edeltävänä päivänä reilu 6 tuntia meni ihan kepeästi eikä ollut edes kova hätä kun vein neidin pihalle..

Muuten ollaan treenailtu seisomista, niin toko kuin näyttelypuolenkin. Enya on muuten ilmoitettu ensimmäiseen näyttelyynsäkin, Seinäjoen KV:seen lokakuun lopulla. Enyalla tulee junnu-ikä täyteen viikkoa ennen näyttelyä, ja Seinäjoella päästään näkemään Enyan sisko Ela, joka heinäkuussa lensi myöskin Suomeen Anttilan Minnalle (kennel Nanasilk). Odotan kyllä suurella mielenkiinnolla siskon tapaamista ja eniten mua kiinnostaa millainen luonne Elalla on, Enyan luonne kun on tuommoinen hieman epämääräinen.. Mutta siis treeneistä, tuo on kyllä kuin joku kärppä. Niin nopea, vikkelä ja tsäpäkkä että välillä itsekin yllätyn. Kaikki tehdään täysillä jos vain ei ole häiriöitä. Maahanmeno on nykyään todella varma suurimmassa osassa tilanteista, istuminen on vielä vaiheessa, ei ole vielä varma ja tarjoaa herkemmin vahvempaa liikettä eli maahanmenoa. Seisominen on avustettuna jees, tykkään siitä kovasti ja veikkaan että siitä tulee hieno ellen ryssi sitä. Sivulle tulon alkeita ollaan tehty jonkin verran, edelleen ollaan avuissa tosi paljon kiinni eli kädellä pitää houkutella todella paljon ja vaikka sivulla paikka oli ok niin siihen istuminen on vielä kovin tahmeaa. Treeniä, treeniä :) Ja nykyään kun ruoka/namit kelpaa paremmin niin ollaan tehty ihan lyhyitä pätkiä imuttamista, käden noustessa hetkeksi pois ja sitten taas takaisin. Imutettaessa olen pyrkinyt tekemään serpentiiniä, että tulee kropanhallintaa tulisi samalla. Luoksetulo arkielämässä on hallussa ehkä 70-80% eli siihenkin tarvitaan treeniä vielä huomattavasti lisää, tässäkin pienetkin häiriöt on todella vaikeita.. Hihnassa kulkeminen on välillä todella nättiä ja osa ohituksista menee jo vallan jees, mutta välillä pitää pöhistä ja rähistä sielunsa kyllyydestä. Noita ohituksia on tullut mietittyä todella paljon ja sitä miten itse pitäisi niihin suhtautua sillä osa pöhinöistä johtuu ihan puhtaasta pelosta ja epävarmuudesta, jolloin pöhistään mun seläntakaa tai pöhistään ja juostaan mun selän taakse. Näissä tilanteissa lelut ja namit eivät kiinnosta joten huomiota ei pysty edes suuntaamaan mihinkään muuhun, jolloin olen kokenut kaikkein toimivimmaksi keinoksi olla välittämättä tilanteesta yhtään mitään. Jos Enya ei halua liikkua niin sitten raahaan sitä, mutta me liikutaan ja piste. Sitten taas mikäli asioille karjutaan asenteella perkele! niin vastauksena on tiukka kielto ja mikäli asia ei sanallisesti uppoa kaaliin niin hihnasta nyppäisy, on toiminut hyvin. Samoin kaikki pälyilyt taaksepäin on kiellettyjä jos esim takana tulee joku tai ollaan ohitettu joku ja Enya haluaisi jäädä kyyläämään. Tämä on kiellettyä ja sitä ei tehdä, piste. Tällainen taktiikka on tuottanut aika hyvin lyhyen ajan sisällä tulosta vaikka Aatos välillä pyrkii sabotoimaan kun mukamas ei osata käyttäytyä jos Enya on mukana. Hölmö vanhus.

Aatoksen kanssa on hömppäilty paljon kaikenlaista, ollaan opeteltu sivulle tuloa oikealle puolelle ja seuraamista oikealla puolella. Arvatkaapa kuinka vaikeaa! Jotenkin oikealla puolella ei osaa tehdä mitään ja kaikki tuntuu hirveän jäykältä ja hankalalta, tässä siis syy miksi sitä täytyy harjoitella. Ja Aatoshan on tähän oiva koekaniini :) Mutta Aatos on oikeasti nauttinut kun on saanut tehdä kaikkea hyvänmielen juttuja ja asenne on aina kohdallaan. Aatoksen kanssa ollaan myös tehty lyhyitä lenkkejä siten että poika on ollut irti ja muistuteltu mitä tässä-käsky tarkoittikaan, ei ainakaan tienpientareiden haistelua. Alkuun oli todella hankalaa ja koko ajan sai  olla huomauttelemassa että mitäs pitikään tehdä mutta nykyään menee ihan jees esim raviskalta kämpille tulo, missä tietä pitkin kävellään ehkä max 100 metriä. Alkuun kun se oli ihan ylitsepääsemättömän vaikeaa ja kun ei saanut haistella niin sitten lysähdettiin maahan surkeana makaamaan. Aatoksen aivoituksia.. :D

Aatos on oppinut nyt kesän/syksyn aikana ihan hassun tavan, Aatos joka on aina inhonnut vettä ja kiertänyt kaikki lätäköt mahdollisimman kaukaa ettei varpaat kastu niin sama spanieli tätä nykyään oikein bongailee mistä sattuisi vettä löytymään. Ja jokaisessa mahdollisessa kuralätäkössä pitää rypeä ja Enya tietenkin perässä. Kyllä vain kiitän itseäni, että Aatoksella on lyhyt turkki. Muuten voisi poika saada hieman rajoituksia metsälenkeillä näiden lätäköiden suhteen vaikka onkin ihanaa nähdä kuinka Aatos nauttii. <3 Metsässä tulee kuitenkin yleensä käytyä monta kertaa viikossa niin olisi ikävää ruveta rajoittamaan käyntejä sen vuoksi että omistaja on laiska pesemään koiria lenkin jälkeen. Enyallakin on vielä niin vähän karvaa, että vaikka pesisi ja föönäisi lenkin jälkeen niin siinä menee max 15 minuuttia niin ei tarvi sitäkään miettiä. :) Vaikka turkki ei varmaankaan kovinkaan paljoa tykkää kun jää kaikkiin risuihin kiinni, mutta eipä se turkki tärkein asia siinä koirassa ole, joten annetaan koirien olla koiria. :)