Marraskuu, tuo hämärä ja inhottava kuukausi on nyt pikakelauksella menty eteenpäin. Kuukausi hurahti ohitse nopeammin kuin osasin odottaakkaan. Kuukausi, jota joka vuosi inhoan melkein enemmän ja enemmän. Surkea sää, pimeys ja ylipäätään koko kuukauden ajankohta vuoden kierrossa saa aikaan ennennäkemättömän laiskuus puuskan. Lenkkeilty ollaan kyllä entiseen malliin ja ehkä vähän ahkeramminkin, mutta treenaaminen on kyllä ollut pahasti jäissä. Samoin kuin blogiin kirjoittaminenkin.

No mitä meille on sitten tapahtunut viimeisimmän puolentoista kuukauden aikana kun ollaan oltu pimennossa? Ensimmäisenä voisi todeta lokakuun lopulta Seinäjoen kansainvälisen koiranäyttelyn, missä Enya teki näyttelydebyyttinsä. Tuomarina toimi kroatialainen Jasna Matejcic ja Enya aloitti uransa EH:lla. Arvostelu oli tämän kaltainen: "Good size & proportions. I would like bit bigger eyes and not so rounded. Correct bite. Enough neck. Good angulation in front a bit loose in elbows. Would like better topline & rear angulation. Coats needs to mature."
Eli suomennettuna "Hyvä koko & mittasuhteet. Haluaisin vähän isommat silmät ja ei niin pyöreät. Oikea purenta. Tarpeeksi kaulaa. Hyvät etukulmaukset, hieman löysät kyynärpäät. Toivoisin paremman ylälinjan ja takakulmaukset. Turkki saisi olla valmiimpi."

Juniori-narttuja oli 6 kappaletta, ja arvostelussa oltiin kolmansia. Ensin pyörittiin kerran yhdessä ympäri ja sitten omalla vuorollamme siirryttiinkin pöydälle. Enya käyttäytyi todella nätisti pöydällä, ja oli ennenkaikkea rento eikä jännittänyt. Oli itseasiassa vallan hauskaa olla kehässä, mutta se hauskuus loppuikin lyhyeen kun ei tuomari edes yksilöliikkeitä halunnut katsoa. Tuomari oli arvostellut meidät pöydällä ja seuraavaksi kehäsihteeri on antamassa sinistä muovinauhaa ja arvostelua, ja itse olin ihan "mitä??" Tästä asiasta tulikin sitten enemmän tai vähemmän raivottua kehänlaidalla ja oon asiasta edelleen katkera. Maksan itseni kipeäksi yhdestä muovinauhasta, eikä meiltä edes katsota liikkeitä. Edeltäviltä koirilta kyllä katsottiin liikkeet, joten en tajua miksei sitten meiltä. No eteenpäin sanoi mummo lumessa! Arvostelu kyllä kuvaa Enyaa, enkä odottanut parempaa arvosanaa, mitäpä tuo karvaton rotta Suomen kehistä saisi ;o)

Kaikkein mukavinta oli kuitenkin nähdä Enyan siskoa Elaa (eli Elite Series Bohemia Xsantia). :) Oli siskoksissa paljon samaa, mutta myös todella paljon erilaista. Ja jos olen luullut Enyaa pieneksi niin Ela se vasta kirppu oli. :D Tytöillä oli siis varmaan pari senttiä eroa korkeudessa siten että Emppa näytti jätiltä. Muutenkin Ela oli paljon sirompi ja karvan vaihtuminen oli paljon pitemmällä. Joka tapauksessa oli ihan todella mukavaa päästä näkemään sisko, vaikkei sisarukset paljon toisistaan välittänyt. Alla muutama kuva siskoksista. :)

Seinäjoen näyttelyn jälkeen edessä olikin muutto vastavalmistuneeseen kämppään, samojen kämppisten kanssa. :) Koirat ottivat todella nopiaa paikan kodikseen ja oikeastaan mitään suurempia eroahdistuksen oireita ei ole ollut näkyvissä. Enya tosin nykyään haluaisi ilmoittaa kaikki mahdolliset äänet.. mutta toivottavasti tuo äänenkäyttö vähenee taas ajan myötä. Muuttoa seuraavana viikonloppuna oli 09K:n järjestämät Lemmikkimessut, jossa oli ilmainen veren luovutus. Enya siis kävi luovuttamassa putkilon verta Hannes Lohen geenitutkimukseen, eli hyvän asian puolesta. Messuillessa Enya oli ihan suhteellisen reipas ja kun messuilla oli tilaisuus koirahieroja Minna Oravan pikatsekkaukseen niin käväistiin siellä. Enyalta löytyi pientä kireyttä koko selkärangassa, mutta ei mitään suurempaa. Päätettiin kuitenkin Minnan kanssa, että olisi varmaan hyvä tsekata neiti oikein kunnolla ja seuraavalla viikolla Minna kävikin hieromassa neidin. Mitään maailmaa mullistavaa ei sieltä onneksi löytynyt, eli pientä kireyttä koko rangassa ja sitten toisessa reidessä ihan pientä jumien alkua. Nyt vain sitten tarkkaan seurailla miten nopeaa tuohon selkään alkaa tulla kireyksiä, että mikä tulee olemaan passeli hierontaväli. :)

Parin viikon kuluttua Koiramessuista Kannuksessa oli taas menoa ja meininkiä, eli Vappu Alatalon hyppyseminaari. Itse olin siellä vain kuuntelemassa kun en uskaltanut Enyaa sinne ilmoittaa kun ei olla pahemmin ehditty aksaa tehdä, eikä neidillä ole vielä kovinkaan suurta hajua mitä eri esteiden kanssa pitää tehdä. Seminaari oli TODELLA antoisa, ihan mielettömästi tuli uusia asioita mieleen ja ei kaikkea uutta edes kerennyt kirjoittamaan ylös kun sellaisella vauhdilla sitä tuli. Harmittavasti seminaarissa ei ollut mukana yhtään mini-koiraa, jolloin en käytännössä päässyt näkemään miten mini-koiran kanssa kaikki perussarjat yms tehdään. Onneksi Vappu antoi kuitenkin meille mini-koirienkin ohjaajille neuvoja. :) Huomasi kyllä kuinka paljon agilitykärpänen taas vaihteeksi nosti päätään, onneksi tällä kertaa taloudesta löytyy jo koira jonka kanssa tätä kuumetta pystyy lievittämään. Tammikuun alussa hankin heti hallikortin ja sitten kyllä treenataan niin, että hippulat vinkuu :) Nyt ollaan vain kotona ja pihalla tehty pientä aksan alkeita, joista voi olla apua sitten kun aletaan ”oikeasti” treenaamaan, koiran ehdoilla tottakai. :) Elikkä erilaisia kiertämisiä, irtoamista targetille jne. Kokonaisuudessaan joka tapauksessa seminaarista todella suuri kiitos!

Muuten ollaankin sitten ihan pieniä toko-juttuja värkkäilty (todella vähän!), ja joiltain osin ollaan kehittykin. Sivulle tulo alkaa olla näppärä suuren käsi-/vartaloavun kanssa, Enya on kuitenkin ymmärtänyt kuinka perusasennossa pitää olla ja voi sitä intoa kun se siihen rientää ja iskee perseen alas. Ihan rupeaa hymyilyttämään :) Paikalla oloja ollaan jonkin verran harjoitettu, ja mikäli ei ole mahdottoman suuret häiriöt niin Enya on todella levollinen eikä ole suurempia ongelmia. Oikeanlaista istumis tekniikkaa ollaan edelleen harjoiteltu kovastikkin, kun neiti niin helposti meinaa istahtaa toisen lonkkansa päälle. Tämän vuoksi meillä onkin ollut syvien lihasten tehotreenit, kun en muutakaan syytä keksinyt miksei neiti voi istua korrektisti. Nyt kun ilmeisesti syvät lihakset ovat vahvistuneet on alkanut istumiset muuttua korrektimmiksi vaikka edelleen kyllä helposti tarjotaan sitä lonkalla istumista.. Jäävien/kaukojen alkeita ollaan tehty, eli oikeanlaista liikerataa asentojen vaihtamiseen ja tsäpäkköjä pysähtymisiä. Näissä ei vielä ole ongelmaa, mutta homma on toki vielä todella helppoa. :)

Mutta mitä sitten kuuluu rakkaalle spanielilleni? Aatos on voinut yllättävän hyvin ottaen huomioon koleat säät. Poikaa on saanut hieroa varsin aktiivisesti, mutta kroppa on tuntunut välillä jopa melkein hyvältä. Tosin nyt vasta alkaa liukkaat kelit kun vielä ei pahemmin ole pakkasta ja jäätä ollut, joten en edes halua ajatella millaisessa kiemurassa pojan kroppa tulee olemaan kun tiet ovat liukkaita. Lihaksiakin Aatos on hieman kasvattanut aktiivisen lenkkeilyn seurauksena, ja Aatoksenkin kanssa ollaan keskitytty syvien lihasten aktivoimiseen ja vahvistamiseen.

Tokoa ollaan jaksettu Aatoksen kanssa järkätä jonkin verran. Avoimen luokan kaukoja ollaan tehty ja ne sujuvat hyvin. Aikaa pitäisi saada pidennettyä kun spanieli haluaisi olla aktiivinen ja tehdä vaihdot evl:n vauhtiin. Lisäksi ollaan jonkin verran tehty avoimen luoksetuloa, joka valuuu.. mutta koiralla on hauskaa. :) Seuraamista olen alkanut projektinomaisesti opettamaan uudestaan, tarkoituksena opettaa Aatokselle fyysinen kontakti seuraamisessa. Olen miettinyt tätä aikaisemminkin, mutta nyt kun olen katsellut videoita pikkukoirien seuraamisesta, jossa on tämä fyysinen kontakti niin ei sitä voi muuta todeta kuin makeelta näyttää! Lisäksi kun pitäisi saada keksittyä miten lähden Enyalle rakentamaan seuraamista niin Aatos on hyvä harjoituskappale. No spanieli tykkää kun saa olla töissä! :)

Pahoittelen kuvien vanhuutta, säät ovat olleet niin surkeita ettei pahemmin ole tullut uusia kuvia otettua. Ja Enya on jotenkin onnistunut olemaan linssin edessä enemmän, joten siitä syystä pikku termiitistä enemmän kuvia. Lupaan kuitenkin, että seuraavissa postauksissa tulee olemaan myös Aatoksesta kuvia.
Alla muutama kuva pikku-Enyasta toukokuulta kun Hansu otti kuvia pentujen pentutreffeiltä, iso kiitos kuvista!