Neiti Näpsä 7½kk ♥

Olo on tällä hetkellä mitä mainioin, yo-kirjoitusstressiä lukuunottamatta. Enyan kanssa ollaan kehitytty harppauksin eteenpäin, sen ohitusongelmat on pienentynyt puolella ja päivä päivältä siitä on kasvamassa aina vain hauskempi eläin. ♥ Onhan meillä ongelmamme, mutta tuo koira vain saa hymyilemään. Siis ei siitä voi olla tykkäämättä, on siinä kuitenkin niin paljon hyviäkin ominaisuusia/puolia vaikka niistä harvemmin tulee puhuttua. Aina vain kertoo ne huonot puolet ja mistä ei koirasta tykkää, välillä unohtuu ihan kehua itse koiraa. Nykyään meidän ohituksista jo 80% Enya pystyy olemaan hiljaa, vaikka ohitettaisiin muita koiria. Edelleen väistää joitakin vastaantulijoita, mutta se sallittakoon. Lisäksi pelkoreaktiot ovat vähentyneet todella paljon, en tiedä pelkästäänkö iän myötä vai selvempien sääntöjen vuoksi? Nykyäänhän siis lenkeillä Enya saa selkeän palautteen mikäli pöhistään/huudetaan/riehutaan tai jäädään tuijottamaan ohitettua koiraa/lenkkeilijää/pyöräilijää jne, tuollaiset ovat yksinkertaisesti kiellettyjä, mikään muu ei ole vaihtoehto. Nykyään varsinkin suurinosa normi lenkkeilijöistä, joilla ei ole koiraa ohitetaan mentaliteetilla kerran katsotaan perään ja sen jälkeen tarjotaan katsekontaktia ja suunnataan eteenpäin. Joidenkin koirien ohittamisen jälkeen haluttaisiin ihan välttämättä kulkea peppu menosuuntaan kohti, jos pelkkä sanallinen kielto ei riitä niin nyppäisy hihnasta ja aina kun käännytään takaisin tuijottamaan taaksepäin tulee uusi kielto ja nyppäisy kunnes Enya valitsee oikean vaihtoehdon eli kontaktin tarjoamisen ja kiltisti eteenpäin kulkemisen. Tällaista ideologiaa ollaan käytetty reilun viikon verran, ja olen todella hämmästynyt kuinka suuri positiivinen vaikutus sillä on ollut Enyaan.

Perjantaina matkustettiin auton kyydillä kotia, sillä viikonloppuna oli suuntana Seinäjoella kasvattajan peruskurssi. Viikonloppuna ei siis koirien kanssa paljoakaan ehtinyt tehdä kun päivät menivät Seinäjoella. Lauantai iltana lähdettiin Niinan ja Annen + 14 koiran kanssa lenkille, mukana siis oli tällä kertaa Niinan koko kööri eli Roosa, Sissi, Ronja, Diwa ja Lilja; Annelta Mandi, Miina, Memmu, Mörkö, Mandin tytär Siru ja Viivi-bc; multa oli sitten Aatos ja Enya sekä äitiltä Donna. Viivillä oli juoksut päällä ja spanielini mun ihme ja kumma ymmärsi tämän asian jolloin Viivin perässä piti juosta tuhatta ja sataa. Aatos sitten meni tunnin lenkin aikana hukkaan kolme kertaa kun Viivin perässä juostiin syvälle metsään mutta kunto/vauhti sitten loppui sen verran ettei ihan meidän mukaan ehditty. Kahdella ensimmäisellä kerralla kun huomattiin Aatoksen olevan hukassa niin suht lyhyt huutelu tuotti tulosta, mutta viimeisellä kerralla poju taisi olla 10 minuuttia hukassa. Karjun niin kovaa (eli todella kovaa) että metsä raikuu, mutta Aatosta ei näy eikä läähätystä kuulu. On jo niin pimeää, ettei kovinkaan pitkälle näe ja jatkan Aatoksen nimen huutamista (lue: karjumista) ja edelleenkään ei näy. Kävelen takaisinpäin karjuen samalla ja sitten kymmenen metrin päässä näkyy vilahtavan jotain missä on hieman valkoista, Aatos! Mutta väärään suuntaan! Karjaisin vielä kerran niin kovaa kuin keuhkoista lähtee kunnes Aatos ihan säpsähtää ja lähtee huohottaen tulemaan luokse. Raukka oli eksynyt painellessaan Viivin perässä ja kun oltiin ehditty siirtyä sen verran pitemmälle jo ennenkuin huomasin Aatoksen jääneen joukosta niin raukka on varmasti lähtenyt ihan paniikissa huiteleen minne sattuu kun meitä ei näkynyt, toi pöljä kun ei tajua käyttää nenäänsä paikallistakseen mihin ollaan kuljettu. Loppulenkin Aatos saikin kulkea tiukasti käskyn alla (mikä oli mukamas kovinkin hankalaa!) kunnes päästiin avarammalle paikalle kun yhdellekkään koiralle ei otettu hihnaa mukaan. Hieman kyllä säikäytti kun koiraa ei näy eikä kuulu ja aikaa kuluu, vaikka 10 minuuttiahan on oikeasti loppujen lopuksi lyhyt aika. Mutta kun ei Aatos ole ikinä ennen tehnyt tuollaisia katoamistemppuja, no okei tämä johtui varmasti vain siitä että Viivi johdatti Aatoksen liian kaus, ja kun tietää että tuolla on alentunut kuulo (okei virallista diagnoosia ei ole tehty) niin hieman hölmöä karjua toista. Onneksi Aatos kuitenkin löysi takaisin ♥

Viikonloppu siis tosiaan tuli vietettyä kasvattajan peruskurssilla ja sieltä sitten kotiin viemisiksi tuli diplomi hyväksytystä suorituksesta ja 2kg Nutro Choisen mini pentu ruokaa, mitä Pedigree oli sponsoroinut. 5:n parhaan joukosta löydyin pisteillä 38/40 melkein 70 kurssilaisen joukosta. Loput neljä tuosta parhaiden joukoista koostui kahdesta luokkakaveristani ja kaveristani, joka on valmistunut eläintenhoitajaksi ja yhdestä minulle tuntemattomasta henkilöstä. Tuo kurssi oli kyllä niin turha, asiat olivat pelkkiä pintaraapaisuja eikä materiaalitkaan kovin kattavat olleet. Kantavan nartun ruokinnasta oli taidettu mainita oikein sen verran että energian tarve lisääntyy (ei sitä kuinka paljon) ja nartun kokonaispaino kasvaa prosentuaalisesti määrän x. Ymmärrän kyllä että tuohonkin kurssiin käytettävä aika on rajallinen, eikä kaikkea mitenkään ehditä käydä läpi mutta kyllä sinne materiaaleihin nyt jotain tietoja voisi hieman laajemmin laittaa. Muutenkin materiaali oli todella pelkistettyä, ja koska me saatiin uudet materiaalit joita ei ole kuitenkaan tarkistettu löytyi materiaalista enemmän tai vähemmän virheitä. Tuon kurssin jälkeen myöskin ymmärrän minkä takia suurin osa kasvattajista on oikeasti niin tyhmiä! Tai monesti olen huomannut joidenkin kasvattajien pitävän suurenakin meriittinä kasvattajan peruskurssin käymistä, paskanmarjat sanon minä. Tuon kurssin jälkeen asioista ei tiedä vielä yhtikäs mitään, ja koska loppukoe on niin helppo ei tule myöskään karsintaa. Kysymyksiä on siis 40 joista oikein pitää olla 28, kysymykset ovat myös monivalintoja joten välttämättä vastaajan ei edes tarvitse tietää oikeasti mitään. On jotenkin pelottava tulevaisuudenkuva kun mahdollinen tuleva kasvattaja sanoo ennen lopputenttiä vieruskaverilleen "toivottavasti tuosta perinnöllisyydestä ei tule kysymyksiä, kun en oikein ymmärrä niitä". Ja lopputentissä taisi olla neljä kysymystä liittyen perinnöllisyyteen.. Keväällä olis tarkoitus mennä käymään ihan puhtaasta mielenkiinnosta kasvattajan jatkokurssi, että onko sekin kurssi tuollaista kuraa. Sen näkee sitten.

Treenien suhteen ollaan oltu edelleen laiskoja, kirjotusten jälkeen ajattelin ryhdistäytyä. Ja mikä kiire tässä on. :D

Ja sitten kuvasarja kuinka yritettiin ottaa Niinan kanssa Enyasta edustavaa seisotuskuvaa, se ei ollutkaan niin helppoa kuin luultiin, Enya ei halunnut seistä Niinan kanssa enkä minäkään ohjaksissa saanut sitä kovinkaan edustavasti seisomaan...

Kato mä osaan NÄIN hienosti mennä maahan!

Ai mitä, noustakko piti?

Okei nyt mä poseeraan!

Ja tältä mä näytän ku oikeesti yritän