Viime viikonloppu käväisin kotona viemässä Donnan kotia ja hakemassa Aatoksen taas matkaan mukaan. Hiemanko sitä oli ollutkin ikävä! Ja vaikka Donna ihan kiva asumiskaveri oli niin ei se Aatosta pystyny korvaamaan, ja Aatoksessa on se suuri plussa että poitsu pitää suunsa kiltisti supussa eikä hauku kaikille mahdollisille äänille mitä pihalta kuuluu... Kylläpä se Donnanki haukkuminen väheni huomattavasti tuossa kolmen viikon aikana kun mä en kerta kaikkiaan vain siedä sitä että koirat haukkuu, sillä se on yks ärsyttävimmistä piirteistä mitä koirassa voi olla. Lauantaina myös pääsin tuhnuttelemaan vajaa viikon ikäisiä silkkiterrieri-naperoita ja arvatkaa vaan nousiko pentukuume! Tuollainen ehkä jonakin päivänä täälläkin laumassa pyörii, mahdollisesti. Suunnitelmat ovat vielä hieman auki mutta suunnitelmia sentis on. ;)

Aatos kävi perjantaina eläinlääkärillä tuon sydämen takia ja niinhän siinä sitten kävi, että sydänlääkkeethän sieltä paukahti. Tällä hetkellä Aatos saa 1 tabletin päivässä Fortekor vet 2,5 mg sydämen vajaatoimintaan ja sitten on nyt viikon ajan Furovet 20 mg tabletteja nesteenpoistoon ja nyt jatkossa siirrytään ½tablettiin päivässä, aiemmin viikolla tosin piti nesteenpoistolääkitystä pienentää sillä Aatoksella meni mukavasti maha täysin sekaisin näistä lääkkeistä ja pari päivää lääkkeitten aloittamisen jälkeen hypättiin 4 tai 5 kertaa yössä pihalla ja koulupäivän aikana oli vesiripaskat tullut lattioille. Nyt tosin maha on kunnossa ja toimii. :) Tuota Fortekoria Aatos tulee syömään luultavasti koko loppuelämänsä riippuen kuinka hyvin tuo soveltuu sille ja nesteenpoistolääkkeitä pidetään luultavasti vain kuuri, jolla saadaan nesteet keuhkoista pois sillä Aatoksen sydänvika on vielä lievä vaikka fyysisiä oireita on tullutkin jolloin tuo nesteenpoistolääkitys ei ole tarpeellinen. Muutaman viikon päästä on kontrollikäynti ja katsotaan miten aletaan tässä asiassa etenemään. En tiedä kuvittelenko vain vai onko toi koira oikeasti reipastunut ja tullut aktiivisemmaksi lääkkeiden myötä, yskiminen ainakin on vähentynyt huomattavasti ja mun mielestä kuorsaaminenkin, tuosta kuorsaamisesta en ole aivan sata varma, sillä en yöllä siihen herää vaikka Aatos kuorsaisi _kovaan_ ääneen, kuten kämppis voi todistaa.. Ensimmäiseksi ajattelin kun saatiin lääkkeet, että tuo koira ei ikinä suostu syömään niitä ja kuinkakohan kova tappelu tuosta jokapäiväisestä tablettien antamisesta tulee. Aatos kuitenkin päätti yllättää vaikka ensimmäiset lääkkeet pitikin sormilla työntää kurkkuun niin nykyään lääkkeet syödään kiltisti ihan paljaaltaan, ilman mitään huijauskonsteja! Vitsit kuinka ihanaa ja helppoa!

Ässän kanssa ollaan harvakseltaan treenailtu, leluilla on biletetty ja niitä piilotettu sen verran, että voin todeta nenän toimivan edelleen. Tottiksia ei olla tehty paljoakaan vaikka itseä polttelisi treenailla vaikka ja mitä ja vaikka kuinka paljon. Pakko kuitenkin malttaa mieltä sillä tuolla koiralla ei ole vielä sitä moottoria, eikä periaatteessa tarvi vielä ollakkaan kun ikää on vasta puoli vuotta, mutta kyllä sitä silti kaipailee. Me siis metsästetään meille suurempaa moottoria ja ollaan siihen asti huonosti käyttäytyviä ja mitään osaamattomia. :) Ässä on päässyt nyt pari kertaa leikkimään reilun kuukauden nuoremman Jaava-labbiksen kanssa, ja neitihän oli tästä vallan innoissaan!  Jaava ei alkuun kovinkaan paljoa lämmennyt Ässälle kun ekalla kerralla oli Aatos mukana ja näin ollen mun yrmy spanielini oli kiinnostavampi. Pian kuitenkin pennut leikki sulassa sovussa, vaikkakin Ässä aika paljon Jaavaa härkki, jotta sai Jaavan juoksemaan perässä.
Tänään käytiin sitte leikittämässä pentuja uudestaan ja nyt oikea sävel löytyi alusta alkaen. Jaanalla oli myös oma koira Panja-beussi mukana kun Jaava tosiaan on myöskin projektikoira, tosin Jaavan urasuunnitelmina on opaskoiran ura. Ässä leikki aivan innoissaan Jaavan ja Panjan kanssa kauan aikaa, mutta neiti ilmeisesti härkki hieman liikaa Panjaa jolloin Panja ärähti lyhyesti ja ehti näykätä sen verran, että yksi kulmahampaista oli tehnyt reiän tuohon nenän lähistölle. Ässähän tuota säikähti ihan älyttömästi vaikka Panja ärähti vain muutaman sekunnin mittaisesti mutta kiltisti antoi kuitenkin tutkia pään alueen ja todettiin ettei mitään vakavaa tapahtunut. Tuon episodin jälkeen Ässä meni ihan avoimesti Panjan luo ilman pelkoreaktioita ja Panja & Ässä vielä leikkivät lopuksi keskenään joten onneksi koirien kesken ei tullut mitään kaunoja. :)

Aatoksen kanssa olen tehnyt myös muutaman treenin ja pieni spanielihan oli erittäin pätevä. Pienen kertauksen jälkeen kaikki osa-alueet onnistuivat melkeinpä moitteettomasti. Tai ainakin niin hyvin kuin olen ne Aatokselle opettanut. Ainut mikä oli kolmen viikon aikana ottanut takapakkia oli seuraaminen, mutta ei sekään ollut kovin pahaan jamaan mennyt. Nyt vain pitäisi jaksaa jatkaa Aatoksen suunnitelmallista treenaamista tästä eteenpäin vaikka meidän kisahaaveet kaikissa lajeissa kaatuivat nyt noihin sydänlääkkeisiin. Aatoshan on nyt koko loppuelämänsä ajan doubattuna, joten heihei kisat, mutta tärkeintähän on koiran parantunut vointi. Mätsäreissä tullaan silti käymään sillä siellä ei doubbaus-sääntöjä ole koska ovat epävirallisia, tosin jos mulla olisi kunnolla sairas koira niin en minä sen kanssa mätsäriin menisi vaikkei siitä sanktioita tulisikaan. :) Harmittaa kyllä, sillä nyt Aatos alkaa olla oikeasti ei vain mun pilvilinnoissa sillä tasolla että voitaisiin maybe kisoihin myöhemmin syksyllä mennä mutta ei sitten. Pitää saada joku kuvaamaan meidän tottiksia että muutkin näkevät etten puhu palturia meidän liikkeistä. ;)

Ässän kanssa käytiin eilen eläinlääkärissä ottamassa KC eli kennelyskärokote ettei yskät tuu meille ja sitten näytettiin tuota ihoa. Ell sanoi, ettei sen pitäisi olla vakavaa ja nyt kannattaa vain seurailla ja jatkaa rasvalisää tukemaan turkin kuntoa. Nyt laitetaan myös Ässälle toinen biotiini-kuuri päälle, juurikin auttamaan tuon ihon ja karvan kanssa. Tuolla meinaan lähtee aivan mielettömästi karvaa! Eilen oli siivouspäivä ja mun huoneen lattia on nyt jo aivan mustan karvan peitossa. Pitäisi kuitenkin olla ihan normaalia karvan vaihtoa vaikka karva hieman jännältä tuntuukin. Punnitsin ja mittasin sitten Ässän eilen. Ja JÄRKYTYIN! Elina avusti Ässän mittauksessa kun minä seisotin Ä:tä ja Elina sai Ässän säkäkorkeudeksi hieman vajaa 40cm. Tämän jälkeen Elina entisenä junior handlerina sai Ässän seisomaan rutkasti ryhdikkäämmin jolloin itse sain korkeudeksi 42cm. Ei se voi olla oikeasti noin PIENI. Kotonahan normimitalla oon saanut tuon korkeudeksi jotain 47cm pintaan, mutta ilmeisesti mun mittaustulokset on valehdellu pahasti sillä tuo koulun mitta on just koirien mittaamiseen tarkoitettu. Painoa ipanalla on 16 kiloa ja rapiat eli keveitä tyttöjä ollaan. En siltikään ymmärrä kuinka toi voi olla noin pikkuruinen, toisaalta on sillä vielä mahiksia kasvaa sillä ikää on tosiaan vasta se 6kuukautta mutta apua. Onneksi töitä ajatellen tuo pienuus ei haittaa mitään ja itseasiassa voi olla positiivista kun mahtuu kaikkiin pieniin paikkoihin. Kuitenkin, Ässä kiltti, kasva nyt edes 50cm korkeaksi.

Älä huuda mulle!