Voittaja-näyttely viikonloppuna oli Kannukseenkin saapunut talvi ja kun itsenäisyyspäivänä matkattiin koirien kanssa Kannukseen oli meitä vastassa tämä iloinen yllätys. Nyt viikon jälkeen alan oikeasti uskomaan lumen pysyvänkin maassa, eikä katoavan yhdessä silmänräpäyksessä. Tosin viimeisen viikon aikana on ollut niin kamalia lumimyrskyjä, että tuntuu aivan talven ottavan aikaa kiinni ja tupruttavan lunta taivaalta niin kovaa kyytiä kuin mahdollista. Lumen tuoma valoisuus on nostanut pirteystasoa useita potensseja, jolloin treeni intoilukin on jonkin verran palaillut kaupunkiin. Vaikka talvesta ja lumesta pidänkin, kunhan ei mitään extreme pakkasia tule, niin kuten ylläoleva kuva todistaa; muistan miksi talvi ei aina ole mukava turkkikoirien omistajille. Eilen mittari oli nollassa, eli lumihan sitten jämähti turkkiin kuin takiainen. Aatoksesta nyrkin kokoisia palloja sai olla irroittelemassa muutaman sadan metrin välein lenkillä. Kovin ylpeä olin pikkuisesta ketustani, Enyasta, kuinka neiti selviytyi lumipalloista. Siinä missä Aatos pallojensa kanssa tarpo vaivalloisesti menemään niin Enya hienojen pukkihyppelyiden ja jalkojen sätkimisen avulla sai suurimmat pallot hajoamaan ja irtoamaan, jolloin matka pystyi taas ongelmitta jatkumaan. Näiden vuosien aikana mitä olen silkkiterriereitä seuraillut, on alkanut ymmärtämään kuinka alkukantaisia koiria ne ovat (ainakin verrattaessa Aatokseen tai Ansaan/Ässään), tai ainakin muutamat yksilöt. Tai ainakin meidän Donna on hyvinkin alkukantainen kun keväällä pentujen ollessa melkein luovutusikäisiä metsästi pihalta myyrän/hiiren/yms jyrsijän ja kantoi sen ylpeänä pennuilleen. :D Vaikka moni silkkiterrierin ulkonäön vuoksi kategorioi silkin suhteellisen helpoksi seurakoiraksi, on se kuitenkin terrieri isolla T:llä. Tai pitäisi ainakin olla. Enya tosin voisi hieman tavata terrierin määritelmää ja ottaa siitä mallia. :)

Mainitsin aiemmin treeni-innostuksen palailleen kaupunkiin, mitä se on siis pitänyt sisällään? Paljon, paljon ja vielä vähän enemmän naksuttelua. Aatoksen kanssa ollaan työstetty fyysistä kontaktia  perusasentoon/seuraamiseen. Spanielin on vain kovinkin vaikea ymmärtää tämän ideaa ja edistymistä on tullut hyvin hitaasti (yllättäen kun koira on 5 vuotta saanut seurata miten sattuu). Tällä hetkellä Aatos ikäänkuin välillä vahingossa osuu jalkaan, nämä kaikki olen pyrkinyt palkkaamaan/vahvistamaan. Tähän siis kaivataan paljon vielä selkeyttä Aatokselle, että spanieli tietää mikä on homman juju. Lisäksi tietenkin kestoa fyysiseen kontaktiin. Katsotaan millä mallilla homma on kuukauden kuluttua. Toisekseen ollaan tehty nenäkosketusta, eli post-it lappu seinään kiinni ja Aatoksen pitää painaa sitä kuonollaan. Koska tassu-targettia ollaan käytetty paljon, ei tämän ymmärtämiseen mennyt kauaa. Takana on nyt pari treenikertaa ja Aatos osaa hakeutua hipaisemaan post-it lappua. Tähän siis vaaditaan vielä paljon varmuutta, käskysanan opettaminen, kestoa jne. eli aivan raakile on. Lisäksi olen vahvistanut tassun antamista, eli tassun antamisesta on tehty erilainen muunnos eli Aatos koskettaa tassullaan jalkaani kun nostan sitä hieman. AVO-luokan kaukot eli i-m-i-m ovat olleet myös pari kertaa syynäyksen alla, matkan lisäyksen kanssa on ollut hieman ongelmia. 5 metristä vaihdot yleensä onnistuvat puhtaasti (pientä liikettä kun täällä kämpillä lattia on niin liukas) mutta siirryttäessä ulkona esim 7-8 metriin alkaa ilmaanntua epävarmuutta eli Aatos ei välttämättä nouse ensimmäisellä istu-käskyllä ylös. Näissä olen vahvistanut enemmän nousua kuin maahan menoa. Lisäksi pari kertaa noutokapulan pitämistä, ei varsinaista ongelmaa. Aikaa voisi pidentää ja luovutus pitäisi rakentaa loppuun saakka.

Pikku kettu on myöskin saanut olla suhteellisen aktiivinen. Pyörimistä ollaan naksuteltu vahvemmaksi, eli nyt Enya osaa tarjota itsenäisesti pyörimistä myötäpäivään. Vastapäivään pyöritään sitten käsimerkin kanssa. Tämä ollaan rakennettu täysin naksuttimella, ja lähtökohtana Enya ei meinannut tarjota mitään muuta kuin maahanmenoa. Nyt kun tähän temppuun on tullut varmuutta lisää on vauhtikin lisääntynyt suhteellisen mukavasti. Tällä hetkellä ollaan lisäämässä käskysanaa, etäisyyttä ja sitä, että itse olen erilaisissa asennoissa. Lisäksi ollaan tehty nenäkosketusta/kosketuskeppiä eli meidän tapauksessa kynä/tussi on olut kosketuskeppi, jonka pään koskemista nenällä olen naksutellut. Tassukosketushan meillä on maassa olevaan targettiin. Nyt kun ollaan naksuteltu hieman ahkerampaan huomaa pikku ketun aivojen valtavan kehityksen. Pyörimistä opetellessa piti alkuvaiheita vahvistaa todella pitkään ennen kuin Enya rupesi tarjoamaan mitään suurempaa toimintoa, nyt vain parin treenikerran jälkeen nenäkosketus on treenikertojen määrään verrattaessa todella vahva. Hidas Enya on, mutta sitten kun neiti tajuaa jonkin jutun niin se tajutaan sitten kunnolla. Tätä pitää vielä vahvistaa todella paljon, koska se on vielä niin alkuvaiheessa. Perusasennon kanssa ollaan pidennetty hieman aikaa neidin ollessa sivulla. Sekä vahvistettu perusasennossa pysymistä silloinkin kun itse suoristun, ai miten niin pikkukoiran kanssa helposti jää kyyryyn varsinkin kun osittain opettaa seuruuta imuttamalla.. Viikonloppuna tuli myös taas huomattua kuinka pehmeä tuo pikku kettu on, treenailtiin keittiössä ja kämppiksen koirat sitten rupesivat jotain portin takana pelleilemään, jolloin kämppis sitten meidän vierestä jotain karjahti omille koirilleen. Enyahan meni tästä ihan lukkoon, ei meinannut suostua tuon jälkeen tekemään mitään tai tulemaan lähellekkään keittiötä/kämppistäni, nice.. Aatoksen avulla sain kuitenkin hieman purettua jännitystä vaikka vielä seuraavanakin päivänä Enya oli hieman varuillaan vaikka oltiin vain kahdestaan keittiössä. Ja tänäänkin kun treenattiin huomasi Enyasta puuttuvan tietynlainen särmä, mitä tuota konfliktia ennen oli melkein kaikissa treeneissä näkynyt. Harmittaa kyllä ihan älyttömästi vaikka eipä kämppis tietenkään tarkoituksella meidän treenejä pilannut. Itseluottamuksen kasvattaminen alkaa siis olemaan aika tärkeä projekti + Enyan sisäisen röyhkeyden ja vireen nostattamisen, että neiti pystyy tulevaisuudessa selviämään vastoinkäymisistä ilman paineistumista.

Enyalta myöskin taas iloisesti lähti yksi välihammas lisää.. Huomasin noin viikko takaperin Enyan toisen oikean ylävälihampaan heiluvan ihan vähän, tässä päivien kuluessa se alkoi heilumaan enemmän kunnes eilen sitten tipahti. Tämähän on siis kolmas hammas, joka on tippunut varsinaisen hampaiden vaihdon jälkeen. Ja mä niin iloitsin kun Enyalla oli silloin kaikki hampaat, no ei ole enää.. Kaikki tippuneet välihampaat ovat olleet P2:sia, mikä on sinänsä mielenkiintoista. Nyt onkin sitten epäselvää onko tippuneet hampaat maitohampaita, jotka ovat jäänet suuhun hampaiden vaihtumisen yhteydessä vai pysyviä, jotka syystä tai toisesta ovat päättäneet ruveta tippumaan. Lisäksi hammaskiveä kerääntyy niin rivakkaa tahtia, että hampaiden pesutalkoot taitavat tulla osaksi meidän päivärutiineja. Lisäksi Enyalla on jonkin asteinen valeraskaus, sillä neiti on alkanut tuottamaan maitoa.. Muutaman viikon kuluttua ollaan menossa eläinlääkäriin perus terveystarkastukseen, jotta neiti saadaan vakuutettua. Saa kyllä eläinlääkäri tutkia neidin kyllä niin tarkkaan kuin vain mahdollista. Korvistakin kun töhnää löytyy vaikka korvat itsessään näyttävät muuten OK:lta. Ens keväällä sitten vasta on viralliset silmä- ja polvi tarkit kun neiti on täyttänyt vuoden. Ja joskus ensi vuoden puolella on myöskin Enyan luustokuvaukset, jolloin neiti pääsee myös samalla ensimmäistä kertaa hammaskiven poistoon.. En tiedä omistanko vain huonon tuurin vai syynäänkö koirat niin tarkkaan, että niistä löytyy yhtä jos toista. Ken tietää. Toivottavasti pikku ketun suu saataisiin kuntoon, korvat puhtaiksi, valeraskaudet ohitte, itseluottamusta, ahneutta.. jne listaa voisin jatkaa aika pitkälle. :)

Unohdinko mainita? Sunnuntaina Voittaja-näyttelyssä virkakoiraosastolta pystyi bongaamaan kello 13-15 tuollaisen mustan ihanuuden nimeltä Ansan?! ♥ Itsekin sain asiasta tietää vasta lauantaina, mutta voi sitä molemmin puolista iloa kun pääsin Ansan näkemään. Noutaja ei meinannut pysyä pöksyissään ja huomasi kyllä, että tunnisti meikän. :) Yllä olevat kuvat eivät tee oikeutta Ansalle, mutta messukeskuksessa oli kauttaaltaan niin pimeää ettei kovinkaan paljon parempia kuvia siellä saanut, ainakaan omilla laitteistoillani. Ansa oli kyllä niin ihana yllätys ja oli hienoa nähdä neiti niin hyvinvoivana ja onnellisena. Sain myös kuulla molemmista tytöistäni hyviä uutisia, molemmat ovat ihan kivan kokoisia löytöjä tehneet. Jatkakaa samaan malliin ;) Yllätyin kun Ansan näkeminen ei saanut tippaakaan kyyneliä nousemaan silmiin, lähinnä vain koin haikeutta kun varmasti aika pitkälti unelmieni koiraa paijailin. Vain yksi voi olla ensimmäinen ja kyllä Ansa tulee koko loppu elämäni vaikuttamaan koiravalintoihini. Kiitos Ansa ♥

ps. ulkoasu on menossa pian remonttiin.. enää kun ei ole kovin syksyistä :D