Helmikuu on täällä taas! Pakkasherrakin on vihdoin ja viimein herännyt kolostaan ja täällä Kannuksessakin on saatu nauttia oikein kirpeästä talvesta. Säät ovat olleet todella kauniita, mutta pakkasen ollessa -25C paremmalla puolella ei paljon ole voinut koiria tai kameraa ulkoiluttaa. :/ Koirille ei ehkä löydy tarpeeksi hyviä kerrastoja noin kovia pakkasia suojaamaan ja Enya on ehtinyt jo kasvamaan pois äidin muutama kuukausi sitten valmistamasta manttelista! Enyasta kyllä huomaa lenkkeilyn olleen vähäisempää viimeiset pari viikkoa, neidillä on niin paljon virtaa että vaikka tehdään keittiö-tokoiluja ja -naksutteluja niin ne auttavat vain hetkeksi ja estävät pahimmät energianpurkaukset. Aatos on yllättävän hyvin suopunut tähän vähäisempään lenkkeilyyn ja on vaikuttanut yllättävän tyytyväiseltä kun ollaan varsin ahkerasti kuitenkin jotain pientä keittiötokoiluja senkin kanssa väännetty. :)

Hei kuka sä oot?

Viime viikonloppuna käväistiin taas Jalasjärvellä, jotta pääsin pallottelemaan tällöisiä ällönsöpöjä cavalierinpentuja, joilla oli ikää 6½ viikkoa. Kyseessä siis kennel Rosdiwa's S-pentue. Enyakin pääsi mukaan tutustumaan pentuihin ja todella nätisti neiti osasi pentujen kanssa olla. :) Pari kertaa meinasi ihan vähän leikittää ja muuten tyytyi peuhaamaan paremman leikkikaverin, Liljan, kanssa. :D Kaikki pennut olivat kyllä mielettömän kivoja ja ihan pieni pentukuume meinasi nostaa päätään kun kuusi mustaa riiviötä roikkuu yhtä aikaa housun lahkeissa. 

Maanantaina käväistiin koirien kanssa ottamassa rokotteet niskaan. Molemmille tuli nelonen + rabies, lisäksi Enyalle vakuutusta varten eläinlääkärin tarkastus ja Aatokselle sydänkuuntelu. Enya oli kaikin puolin moitteeton (vaikka ilmeisesti nuo välihampaat on aika pitkälti maitohampaita sillä tällä viikolla lähti neljäs välihammas kävelemään..) ja rokotteen saadessa niskaan ei edes vingahdettu! Hieman rokote sai aikaan rapsutuskohtauksen, mutta ei mitään sen kummempaa. Käytin neidin myös puntarilla ja paino oli noussut 50grammaa eli nyt paino on 4,45kg. Aatoksen kohdalla saatiin hyviä uutisia, sydän kuulosti suunnilleen samalta kuin puoli vuotta takaperin eli suhinan määrä ei ole kasvanut, mikä tarkoittaa sydämen voivan kohtuullisen hyvin! :) Aatoksen saadessa rokotteen niskaan alkoi aivan kamala huutokonsertti. Ilmeisesti kipukynnys on osaltaan vuosien saatossa alentunut, koska en muista Aatoksen koskaan huutaneen rokottaessa. Rapsutusta on toki esiintynyt, mutta nyt raukka huusi useamman minuutin oikein kunnolla tuskasta ja kun tiedän, ettei Aatos ole vain melodramaattinen niin.. :( Lisäksi kartutettiin Aatoksen sydänlääkevarastoa taas kolmen kuukauden satsilla. :)

Voiko olla suloisempaa?  ♥ 

Tällä viikolla ollaan kerran lähdetty treenaamaan hallille. Keskiviikko aamuna reippailtiin sinne ja paikalla olikin kolmannen vuosikurssin kennelit, mahduttiin kuitenkin sopuisasti sinne myös treenaamaan ja saatiin samalla hyvää häiriötreeniä. Enyan kanssa keskityttiin ihan pentuajan juttuihin eli kontaktiin. Back to basics taitanee olla meidän tämän hetken mottomme. Ympärillä oli ihan kohtuullisesti häiriötä, mutta pikku hiljaa neiti alkoi keskittymään olennaiseen eli siihen mitä itse haluaisin neidin tekevän. Ymmärsin taas, että olen kiirehtinyt aivan liian nopeasti tietyissa asioissa enkä ole rakentanut tarpeeksi vahvoja pohjia yhdessä tekemiseen. Olen vain pyrkinyt päästä treenaamaan kaikkea hienoa ja suhteellisen edistynyttä ja unohtanut matkan varrella koota tarpeellisia palikoita. Ihmekös kun treenaaminen ahdistaa meitä molempia. Tämän valaistumisen myötä aloin myös ymmärtämään, miksi meillä tökkii treenien kestoissa ja ylipäätään häiriöiden sietämissä. Mutkat suoraksi mentaliteetti ei ole ehkä paras tapa alkaa rakentamaan vankkaa harrastuspohjaa. Aiempien koirien kanssa tällaiset asiat ovat tulleet kaupan päällä muiden juttujen treenaamisen yhteydessä, joten en ole ymmärtänyt kiinnittää asioihin tarpeeksi paljon huomiota. No olemme vielä nuoria, joten aikaa riittää. 

Keittiötokoilussa ja hömppäilyssä on avainsanana ollut Enyan oma aktiivisuus ja keskittyminen mua kohtaan, minkä toivon saavani siirrettyä jossain vaiheessa myöskin treenikentille. Täytynee vielä mietiskellä ja pureskellä tämän välähdyksen aiheuttamaa olotilaa ja ehkä myöhemmin purkaa mietiskelyjä tänne blogiin tarkemmin. Keittiötokoilussa ollaan joka tapauksessa tehty perusasentoja (ala häivyttämään niitä järkyttäviä vartaloapuja!!), peruuttamista, kontaktia, liikkeestä jääviä (seisominen ja maahanmeno avustettuna toimii yllättävän jees treenimäärään nähden, seisomiseen paljon vahvistamista!) ja ylipäätään fiilistä tekemiseen.

Aatoksen kanssa olen vihdoin ja viimein jaksanut rakentaa noutoon loppuasennon edes jonkinlaiseksi. Vartaloavut Aatos tarvitsee tullakseen suoraa, mutta alkaa hakeutumaan kapula suussa jo tuohon vierelle eikä vain yritä tyrkätä sitä kapulaa käteen uudelleen heitettäväksi. ;) Harjoittelun alla on ollut myöskin pitäminen, meinaa kovin herkästi sylkäistä kapulan (tai minkä tahansa esineen) kun vie käden suun lähelle. Ja tämä juontaa jo Aatoksen pentuaikaan, sillä jätkä oli jo nuorena näin kova noutohullu ;) Linkki 12. viikkoisen Aatoksen lelun noutoon. Asenne kunnossa pienestä pitäen! ♥ Muuten ollaan tehty juurikin hömppänoutoja eli naksuttimen, avainten, kynien jne noutamista ja spanieli rakastaa olla töissä. Hallilla keskiviikkona treenattiin avoimen luokan luoksetulon pysähtymistä, ja se alkaa pikkuhiljaa toimia! Saatiin pari todella napakkaa toistoa ja hieman meinattiin myös ruveta ennakoimaan jolloin tehtiin paljon läpijuoksuja. Eipä oikein muuta. :)