Koko viime viikko kului upeissa keleissä, oli ihanan lämmintä ja aurinko paistoi taivaan täydeltä. Tänään sää on ollut täysin vastakohta aiemmille päiville, taivas on täysin harmaa ja melkein koko päivän on satanut, milloin kovempaa ja milloin hiljempaa. Se on kuitenkin ollut varmaa, ettei kuivana ole pysyny jos pihalle on uskaltautunut. Itse harmittelen etten tajunnut paremmin hyödyntää hyviä kelejä kuvauksen kannalta, kivoja kesäisiä kuvia kun olisi varmasti onnistunut saamaan roppakaupalla.

Koirien kanssa ollaan pyritty olemaan pahimmat paahteet sisätiloissa jo spanielin pumpunkin vuoksi, parempi kuitenkin olla rasittamatta sitä ylimääräisellä. Muuten ollaan ahkerasti ulkoiltu vaikkakin tässä uudessa asuinpaikassa ei oikein ole pihaa johon voisi lyöttäytyä koirien ja hyvän kirjan kanssa. Asteiden huidellessa melkein kolmessa kymmenessä ei sekä omistajan että koiran tee mieli kovinkaan paljoa lenkkeillä, mutta olisi mukavaa kuitenkin pihalla oleskella. No kotona sitten kun on iso, aidattu takapiha. :)

Ässä on kasvanut ja reipastunut aivan älyttömästi! Neiti tullessaan vain lähinnä nukkui mutta nykyään vedetään spurtteja pitkin kämppää ja oikeasti jaksetaan touhuillakkin jotain. Painoa tuolla on reilu viitisen kiloa ja korkeutta vajaa 30cm tällä hetkellä ja koko ajan kasvetaan minkä keretään, onneksi, sillä en odota mitään enempää kuin sitä että se on tarpeeksi iso "kunnon" treenaamiseen, eli periaatteessa neljästä kuukaudesta eteenpäin. Pentuaika on omalla tavallaan mukavaa, varsinkin kun on pentu joka tajuaa pihalle tekemisen hienouden, mutta toisaalta se on kuitenkin aika tylsää. Pitää kokoajan varoa ettei pentua väsytä liikaa ja sitäjatätäjatuota. Onhan se hienoa päästä tekemään pohjat alusta asti, mutta kyllä mä silti odotan sitä että Ässällä on ikää mittarissa 5 kuukautta ja päässä hieman enemmän järkeä. :D

Tällä hetkellä voisin kuvailla Ässää sanaa lupaava, se on kaikkea mitä pennun kuuluu olla; avoin, utelias, rohkea, ja mitä enemmän tulee ikää niin sitä enemmän reippautta ja energisyyttä. Ansaanhan tuota on tietenkin pakko vertailla ja ei voi muuta sanoa kuin, on se TÄYSIN erilainen. Ansa oli pienenä todella kiltti ja omalla tavallaan helppo pentu, Ässä taas menee koko ajan pilke silmäkulmassa aivan kuin sanoen "hähhää, mitäköhän muuta kivaa keksisin ;)"- Ässä on siis täysi riiviö ja termiitti., joka paikkaan ollaan iskemässä hampaita ja varsinkin kädet/jalat ovat tähän mainio kohde, niitä on niin mukava pureskella kaikella puruvoimalla mitä hampaista lähtee. Ehkä ihan hyvä vain että Ässä on niin erilainen, opinpahan ainakin itse paljon uutta erilaisen koiran kouluttamisesta. :)

Ässän kanssa ollaan lähinnä harjoiteltu arkielämän taitoja eli luoksetuloa, nimeä ja kontaktia. Opettelussa on myöskin ollut istuminen ja sivulletulon alkeita ollaan pari kertaa kokeiltu. Hassu toi on mitä treenaamiseen tulee, sillä on niin kova hinku saada ruokaa, että välillä ihan näkee kuinka turhautunut se on kun ei pelkällä hamuamisella saakkaan ruokaa vaan pitää oikeasti keskittyä ja miettiä mitä pitää tehdä. Ja onpa toi penska päässyt jo todistamaan, että osaa nenäänsä käyttää kun vierailevan luennoitsijan Esa K. Viitalan myötä päästiin kokeilemaan hajuerottelu-laitetta. Tehtiin 6 sarjaa sillä kojeella ja viimeisen sarjan aikana penska näytti ihan siltä kuin se olisi oikeasti tajunnut mitä hajua piti etsiä. Ei voi muuta sanoa kuin että oli antoisa luento, paljon uutta tuli taas opittua mitä tulee hajuaistin hyödyntämiseen ja sen valjastamiseen.

Kuten kuvasta näkyy, on se pikkasen kasvanu, enää ei niin tiukasti mahduta spanielin kylkeen nukkumaan. :)