Aatos keskittyy tehtäväänsä ja lapset säätävät taustalla

Tuntuu hassulta, että edellisestä kirjoituksesta on kulunut kaksi viikkoa, kaksi viikkoa! Aika on mennyt ihan mielettömän nopiaa viime viikkoisen kennelvuoron ja muitten kouluhommien puitteissa. Viime viikolla kun tosiaan kärvistelin yhdeksättä kertaa kennelvuorossa, enää yksi edessä! Eipä siinä, tämä vuoro oli poikkeuksellisen miellyttävä mukavien vuorolaisten ja hoitokoirien osalta. :) Koirat nyt tietenkin jäivät asteen verran vähemmälle treenaukselle ja lenkitykselle mutta eivät ne hirveästi näyttäneet kärsivän kun vapaana pääsi juoksemaan useamman kerran viikolla. Yhtenä päivästä tuli kyllä koirille ihan luvattoman pitkä kun oli oikeastaan pakko olla päivällä joko kentsulla tai oppitunneilla jolloin yksinoloaikaa kertyi paaaljon. Huonoa omaatuntoa paikatakseni heitin sitten kaverille että illalla käyn sitten ainakin kahen tunnin lenkin korvaukseksi. Noh.. illalla olin jo niin väsynyt että ajattelin kiertää vain reilun tunnin pituisen lenkin mutta sitten jotenkin kummasta syystä lähdinkin seikkailemaan joitain metsäteitä ja pikkuhiljaa kilometrejä kertyi kun ei yli tunnin metsässä rämpimisen ja tiellä kävelemisen jälkeen innostanut yhtään kääntyä takaisin. Hieman oma suuntavaisto meni sekaisin ja pitikin yhdeltä lenkkeilijältä kysyä mistä pääsee keskustaan... :D No jokatapauksessa saivatpahan koirat ainakin sen kahen tunnin lenkkinsä! Ja virtaa riitti vielä senkin jälkeen mukavasti.

Edellisellä viikolla päästiin tiistaina käväisemään Kokkolassa varikolla kun poliisit olivat taas katsomassa/treenailemassa noita sakemanneja. Teemana oli esine-etsintä, eli Ässä teki melkein samanlaiset treenit kuin noi poliisienkinkoirat, asteen helpotettuina vain kun Ässä on sen verta nuorempi + motivaatio. Alkuun otettiin Ässälle kaksi etsintää ensimmäiseen huoneeseen siten, että Ässä näki sinne vietävän lelun mutta ei nähnyt mihin, yksi lelu kerrallaan. Leluna taisi olla sukkanarupallo. Yleensä Ässä ei välitä mun ohjauksista paljon ollenkaan ja nyt tavalliseen tapaan ohjasin kohti kätköjä, ja kun neiti kerrankin päätti katsoa minne ohjaan niin Ässä oikeastaan sai suorat löydöt, ensimmäisellä piilolla joutui kuitenkin edes vähän käyttämään nenäänsä. Periaatteessa ei haittaa yhtään vaikka alkuun tuli tällaiset helpot etsinnät vaikka olishan ne voinu asteen haastavammat olla.. Tämän jälkeen Ässä kärryyn tauolle.

Seuraavaksi tehtiin kahteen erilliseen huoneeseen etsinnät, esineinä pehmopallot ja pimeät piilot, Ässä ei myöskään tiennyt siellä olevan esineitä piilossa. Ekassa huoneessa oli hyllykkö, lattialla irtonaisia kaapin laatikoita ja yksi melkein umpinainen laatikko joka oli ylösalaisin, tämän molemmissa päissä reiät about 2cm x 15 cm. En itse ollut ihan kartalla millainen treeni Ässälle oli suunniteltu tehtäväksi jolloin treenin alku meni aikalailla kauheaksi säätämiseksi. Oletin että Ässällekkin tehdään ensin valepiilotus ennen lähettämistä, tein eleen aivan kuin olisin heittänyt hyllykköön esineen ja koira etsimään. Ässä kävi kyllä hyllykön järjestelmällisesti ja keskittyneesti läpi mutta ei tajunnut ruveta kunnolla tutkimaan loppua huonetta ja koska en itsekään tajunnut omalla liikkumisella kannustaa Ässää tutkimaan loppua aluetta niin Ässä suikkasi/yritti suikata pois huoneesta etsimään muualta. Lopulta kuitenkin pelkällä muutamalla omalla liikkeelläni sain Ässän omatoimisesti käymään loppua huonetta läpi. Ässä alkoi aktiivisesti tutkia sitä melkein umpinaista laatikkoa ja merkkasi sitä niin vahvasti olemuksellaan etten jäänyt odottamaan varsinaista ilmaisua vaan nostin laatikkoa sen verran, että Ässä sai lelun. Tämän jälkeen tietenkin valtavat biletykset. :) Toisessakin huoneessa oli vaikka ja mitä roipetta, mutta pallo oli tällä kertaa sellaisessa paikassa että Ässä sai sen itse otettua. Huomasi kyllä koirassa kunnon muutoksen kun toiseen huoneeseen mentäessä ja lähetettäessä olin itsekin kartalla enkä säätänyt mitään ylimääräistä. Tässä ei mitään moitittavaa. :) Ja vaikkei toi ensimmäinen huone mennyt mitenkään loisteliaasti niin en paljoakaan viitsi Ässää syyttää ja oma käytökseni varmasti hämmensi sitä paljon kun en itsekään ollut kartalla mitä kuului tehdä. Kaiken kaikkiaan kuitenkin jäi todella hyvä fiilis näistä treeneistä. :)

Kuka on pallohulluin? Kuka ei kuulu joukkoon?

Tuon treenin jälkeen ollaan otettu muutamat treenit tuohon meidän päätyvarastoon ja välillä lenkeillä olen lapasta nakellut piiloihin mistä Ässä on saanut sen etsiä. Nyt tiistaina käytiin tekemässä pikaiset etsinnät päätyvarastoo, yksi esine ja sekin oli sukkanarupallo. Nopeat hetsaukset ennenkuin esine piiloon lastenrattaan koriin ja koira töihin. Ässä oli tosi keskittynyt ja Ä tuntui käteen hyvältä mutta silti se ei alkuun meinannut millään saada hajua, kiersi vain aluetta aktiivisesti läpi mutta meni pari kertaa aika läheltä piiloa. Sitten hieman kauempaa piilosta Ässä sai hajun ja nopeasti Ä tarkensi lelulle. Ässää on kyllä niin helppo lukea ja siitä näkee niin selvästi tekeekö se töitä vai hengaileeko vain, onko saanut hajua vai ei. Hassu pieni noutaja. :)

Ässän kanssa ollaan tehty myös vähän tottiksia, joita on ärsyttävä jauhaa kun en oo tehnyt perusteita vielä tarpeeksi vahvoiksi. Toisinsanoen Ässä ei varsinaisesti osaa mitään mutta kuitenkin jotain. Eikö olekkin tyhjentävästi selitetty? :D Arkiseuraaminen onnistuu ihan ok pätkinä mikäli ei ole paljon häiriötä, tokoseuruuta on ehkä pari askelta. Maahanmeno on aika hmmm kehitysvaiheessa.. Istuminen on vahva samoin paikalla olot ja luoksetulo. Tosin arkiluoksetuloissa huomaa, että Ässällä on tulossa murkku/ensimmäinen juoksu kun ei huvittaisi välttämällä ekalla käskyllä tulla. Siis kyllähän Ässä nyt tietenkin tulee luokse kun kutsuu mutta totteleminen voi olla suoraviivaisempaa kun Ässän mielestä ennen käskyn suorittamista voisi ensin haistella hetken vielä maata ja juosta pienen kierroksen ennen luokse saapumista. Ärsyttävää, mutta ehkä se johtuu osittain tuosta iästä? Jospa tuota nyt hetken aikaa seurailisi ennenkuin ryhtyy isompiin toimenpiteisiin. Muutenkin Ässä on nyt pari viikkoa ollut sellainen, että odottelen juoksua tulevaksi lähitulevaisuudessa, ehkäpä. Ässä on ruvennut merkkailemaan lenkeillä suhteellisen aktiivisesti mutta ulkoisia merkkejä ei näy, eikä vuotoa tule joten me täällä odotellaan koska rupee tapahtumaan.

Yazzy-hurja saksalainen

Aatoksen kanssa ollaan otettu pikkasen tottista ja temppuja treenailtu. Alkusyksyn tavoitteellinen treenaaminen on tiessään, on hirveän vaikea saada itseä otettua niskasta kiinni niin paljon, että vaatisi siltä koiralta oikeasti täsmällistä ja kunnollista tekemistä. Isoimmista virhetoiminnoista tietenkin tulee huomautuksia enkä salli hirveää perseilyä. Mutta silti en saa siihen samanlaista särmää kuin mitä vielä alkusyksyllä oli. Ja tämänhän takia liikkeet on alkaneet taas leviämään kun en vaadi tuolta koiralta tarpeeksi. Olishan se hienoa näyttää Aatoksen kanssa esim täysin korrektia seuraamista mutta mihin se sitä tarvitsee, mihin mä tarvitsen ku ei tuon kanssa pääse kisaamaan. Mitä väliä sillä on, että se hieman poikittaa ja edistää, ja että sanamuoto hieman muuttuu välillä paljoksi. Sen ilme on tekemiseen kuitenkin hyvä, eikö se oo tärkeintä? Tässä vaiheessa jonkun pitäisi tulla takomaan mun päähän, ettei me hinkata sitä korrektia seuraamista sen takia että me hyödyttäisiin siitä, vaan sen takia että itse oppisin kouluttajana enemmän. Kuitenkin on vaikeaa nostaa omaa motivaatiota kun treenejä ei voi hyvälläkään sanoa tavoitteellisiksi. Ja nyt ei ole kyse siitä etteikö Aatoksen kanssa olisi kiva tehä, tai se ei haluaisi tehdä tai koiran motivaatio ei kestä. Näillä saroilla ei ole mitään ongelmia ollut pitkään aikaan kun olen sen verran kuitenkin viisastunut ja oppinut vihdoinkin toimimaan Aatoksen kanssa ;) Kuitenkin treeneihin en saa millään edes häivähdystä tavoitteellisuudesta, ärsyttävä ongelma, mutta ehkä tää tästä.

Mua rupes jotenkin naurattamaan kun näin yllä olevan kuvan kamerassa (ja tämä ei edes ollut pahoin). Aatos näyttää tuossa niin läskiltä ja karvaselta, että huhheijaa. Ja kumpikaan ei pidä ollenkaan paikkaansa (no okei karvaa on voinut tulla ihan pikkasen lisää) sillä Aatos on nyt fyysisesti hyvässä kunnossa, hieman pulskempi saisi olla mutta ei se tällähetkellä mikään anorektikkokaan ole. Oonhan mä nyt aina lenkkeillyt koirien kanssa päivittäin ihan ok:sti mutta en välttämättä kuitenkaan ihan mielettömän aktiivisesti mutta nyt oon saanut jonkun lenkkeilyinnostuksen. On ihan mielettömän ihanaa vain kävellä koirien kanssa metsässä tai jollain hiljaisella metsätiellä. Ässä kun kaksikosta on paremmin kulmautunut niin lihaksia on Ä kroppaan tarttunut enemmän kuin Aatsille mutta ei Aatoskaan mikään kamala ruipelo ole. Hieman ovat nämä pakkaset aiheuttaneet sitä, että Aatos menee herkemmin jumiin mutta ei kuitenkaan ihan älyttömän pahasti. Aatokselle on takkikin hankintalistalla sillä jos edellisen talven tavoin tulee kovia pakkasia pitkiksi ajanjaksoiksi niin takki on enemmän kuin tarpeellinen, ja kun sitä nivelrikkoakin on niin sekään ei tykkää kylmästä. Vaikkakaan ei nivelrikko ainakaan vielä ole Aatoksen menoa hidastanut. :)

Ensi viikonloppuna on suuntana sitten Voittaja-näyttelyt Messukeskuksessa mihin mennään luokkalaisten kanssa töihin kun alueelle tulee koulun ständi. Sinne voi tulla moikkailemaan, tosin molempina päivinä vain olen pari tuntia vuorossa. Riippuen mitä kautta ajetaan niin Aatos joko pääsee kotia tai joutuu hoitolaan. Ässä on vielä vähän kysymysmerkki lähteekö mukaan vai eikö ja se selviää seuraavan viikon aikana. :)

Lisää kuvia löytyy galleriasta!