Aatos täyttää tänään 3 vuotta! Pääsi siis viimein miehen ikään ;) Synttäreitä juhlitaan sen verran, että Aatos saa extra paljon herkkuja ja illemmalla sitten vielä rustoluun, jos se sen suostuu syömään :D Haikeaa ajatella, että nyt siitä on jo kolme vuotta kun olen tämän pienen nyytin syntymää jännittänyt :)

Lähtötilanne oli tämä:

 

Ja nyt tilanne on tämä:

 

Tämä kolmen vuoden iän täyttyminen aiheuttikin omistajan panikoinnin kun koira ei mitään osaa :D Ja analysointia millainen tuo piski on. :) Helpompaa on aloittaa mitä toi koira osaa, koska se ei osaa paljon mitään.

Alokasluokan liikkeistä mikään ei ole valmis, kevään tavoitteet olivat aika epärealistisia.. (joku on niille varmasti nauranutkin kun on niitä lukenut....) Seuraaminen on parantunut kun ollaan alettu työstämään sitä ihan nollasta ja nyt se alkaa olla ihan kivan näköstä  välillä, tosin apuja mukana vielä ja paljon ja pätkät lyhyitä. :) Paikalla olo on yleensä aika varma, mutta siinä on alkanut esiintyä sikailua kun porukat on hieman lipsuneet siitä kun Aatos on ollut hoidossa eli koira jätetty käskyn alle > unohdettu vapauttaa > Aatsi on lähteny käppäilemään siitä ja oppinut että näin saa tehdä.. Eipä tuo nyt varsinaisesti mitään osaa, perustottiksen ja arkielämä on helppoa ja se riittää mulle. Kyllähän mä tietenkin yritän edetä tuon kanssa mutta sitä ei tule tapahtumaan vielä hetkeen kun kämmäilen sen kanssa niin paljon. Ehkä me tästä vielä noustaan :)

Aatos on varsin aloitekyvytön, ei hirveästi tarjoile mitään ja tähän olenkin kehitellyt suunnitelmia sen parantamiseksi > lähinnä naksuttelua siis luvassa. Paineistuu varsin herkästi kun treenaillaan, mikäli käytän vääränlaisia eleitä ja äänenpainoja, lisäksi turhautuu todella nopeasti ja saattaa ruveta haukkumaan ja komentamaan mikäli en saa säädettyä treenien vaikeusastetta oikein. On kuitenkin aktiivisesti mukana ja Aatsi on helppo saada innostumaan treenaamisesta lelujen avulla, makupalat on välillä jees mutta ei toi mikään rohmu ole. Ahneempi siitä on iän myötä kuitenkin onneksi tullut. :) Rakastaa kaikkea vauhdikasta ja agility olisi edelleen se number one jos omistaja antaisi koiran sitä harrastaa. Mielen virkistykseksi voidaan välillä ottaa pieniä ohjauskuvioita ilman rimoja tai muita hyppyjä :) Lelut on myös tuolle koiralle yksi asia minkä vuoksi se elää, Aatos jaksaa, jaksaa ja vielä kerran jaksaa noutaa aina yhtä innokkaana palloa tai frisbeetä.

Ei mikään maailman sosiaalisin tapaus, mutta ei nyt yritä syödä muita jos lähelle tulee. Lähinnä pelkää muita koiria, eikä mikään ihme kun ajattelee Aatoksen ensimmäistä elivuotta. Pelko siis osoittautuu lähinnä ärisemisellä ja machoilulla vaikka toi alistuu suhteellisen helposti muille koirille. Tulee yllätysyllätys paremmin narttujen kanssa toimeen ja uroksia kohtaan voi osoittaa myös pieniä dominoivia eleitä riippuen koirasta. Tottunut olemaan laumassa se ainut uros, aiheuttaako tämä jotain kitkaa muitten uroksien kanssa? Inhoaa pentuja. Mitäköhän muuta :D

Ei siis luonteeltaan mikään helpoin koira, mikäli haluaa harrastuskoiran, mutta loistava tyyppi peruselämisessä, ei stressaa matkustamisesta ja osaa rauhoittua vieraisiinkin paikkoihin helposti. Monesta kohtaa sellainen millaisia ominaisuuksia en seuraavalle koiralleni halua, mutta löytyy monia positiivisiakin puolia. :) Monta asiaa ollaan yhdessä koettu ja tullaan varmasti kokemaan vielä yhtä ja toista. Toivottavaa olisi, että Aatos pysyisi vielä monta vuotta terveenä eikä lonkat rupeaisi vaivaamaan.

En mä muuta voi sanoa kuin, että rakas se on!