Enya on ollut ahkerasti tunneilla mukana, helposti tyttö rauhoittuu pulpetille nukkumaan tai lattialla olevaan koppaan. Näin ollen pääsee itsekin keskittymään tunneilla kun ei tarvitse huolehtia mitä pentu tekee. Eikä tarvi stressata mitä se Enya kämpillä keksii tehdä. On se kyllä täällä Kannuksessa rentoa kun voi vain miettiä ottaisiko tänään koirat mukaan kouluun vai jättääkö kämpille. Aivan eri kuin jos opiskelisi jossain muualla. Välitunneilla Enya on paljon päässyt leikkimään Lyyli-tervun kanssa, voi sitä onnea! Tytöt tulee loistavasti juttuun ja vaikka kokoeroa löytyy niin yleensä se on Enya, joka kaataa Lyylin ja pomppii päällä. :D On kyllä aivan loistavaa, että Kannuksesta löytyy näin hyvin nyt pentukavereita ja vielä montaa eri rotua, oppiipahan olemaan myös isompien koirien kanssa. Kämppiksen sakemannin kanssa Enya on äärimmäisen hyvää kaveria, Vauhti vain makoilee lattialla ja Enya syöksyy suuhun ja vetää ympärillä rundia. :D Pitää kämppikseltä pyytää itselle nämä videot ja laittaa ne tänne näkyviin.

Enyan kanssa seilataan koko ajan ruuan kanssa maistuuko vai eikö. Välillä syö hyvin ja pystyy ruualla/nameilla motivoitua edes vähän ja välillä ei kiinnosta ollenkaan. Haluaisin ruveta tekemään tuolle perusteita harrastuksiin ja perushallintaan, mutta ei kun ei ruoka maistu ja lelulla on hieman hankala perusteita ruveta vääntämään. Enya ei siis osaa tällä hetkellä mitään muuta kuin riekkua. Ärsyttää. Saalistaa kyllä ihan mielettömän hyvin ja taisteleekin jonkin verran, että siinä ei ole moitittavaa mutta miten ihmeessä voi treenata koiraa jota ei kiinnosta ruoka? En ymmärrä, tottunu liikaa viime aikoina ahneisiin koiriin niin Enya on ollut aikamoinen shokki. :D

Hieman Enyalla on myöskin esiintynyt epävarmuutta uusia asioita ja ihmisiä kohtaan. Joillekkin ihmisille pöhisee vaikka kuinka paljon ja joitakin menee moikkaamaan ilman mitään ongelmia. Koko ajan kuitenkin kun ikää tulee lisää niin rohkeuskin kasvaa. En siis koe tätä epävarmuutta ainakaan vielä ongelmaksi, varsinkin kun se on vähenemään päin. Luokkalaiset ovat päässeet lääppimään ja katselemaan hampaita mahdollisimman paljon, pöydällä Enya on ihan relax eikä jännitä yhtään vaikka olisi liukas pinta. Viikonloppuna täällä Kannuksessa on kennel09:sien järjestämä mätsäri johon Aatoksen kanssa osallistutaan ja Enya lähtee matkaan turistiksi kun ei vielä ole molempia rokotuksia. Mielenkiinnolla kyllä odotan, miten Enya suhtautuu väenpaljouteen. Mätsärin jälkeen Aatos pääseekin trimmauskoneen käsittelyyn ja vedän spanielin kaljuksi. Ruma siitä varmasti tulee mutta katsotaan kuinka ruma..

Aatoksen kanssa ollaan treenailtu jonkin verran, kuitenkin vähemmän kuin normaalisti. Noutoa ollaan tehty jonkin verran, nykyään kapula suussa istuminen onnistuu eikä kapula lentele enää paljoa. Perjantaina illalla kävin kavereitten kanssa tekemässä ensimmäisen verijäljen tälle vuodelle, pituutta vajaa kilsa, kaksi kulmaa ja kaksi makausta. Maasto haastavaa. Perjantai aamuna käytiin sitten ajamassa se ja 2/3 Aatos ajoi aivan mahtavasti! Alkuun oli vähän että "Täh, mitä mun pitää tehdä" mutta jo muutaman metrin jälkeen itsevarmuus ja samalla vauhti lisääntyi. Tykkäsin kovastikkin, makauksiin olisi kuitenkin voinut reagoida vahvemmin sillä nyt meinasi paahtaa niistä ohitse. Toisen makauksen jälkeen oltiin hieman merkattu huonosti jälki ja siitä tuli sitten hukka ja kun ei merkittömyyden takia muistettu tasan tarkkaan missä se menee niin ei voinut koiraakaan palauttaa jäljelle. Koira kun lähti itsevarmasti meidän mielestä ihan väärään suuntaan ja sieltä väärästä suunnasta ei kyllä löytynyt yhtikäs mitään. Tällä viikolla aionkin käydä tekemässä palauttavan jäljen helpompaan maastoon, mutta ei se hukka kuitenkaan pahemmin harmita kun koirakaan ei siitä kauheasti itseensä ottanut. Kaksi ekaa pätkää meni niin loistavasti vaikka maasto oli todella haasteellista, ehkä vähän liiankin näin tämän vuoden ekaksi. Ja maaston haasteellisuudesta varmasti osansa kertoo se että meinasin jälkeä tehdessäni taittaa nilkkani varmaan 20 kertaa. :D Tämän jäljen kanssa tuli myös testattua uutta jälkiliinaa. jonka tilasin Talutinmaalta. Eli 7 metriä pitkä, 6mm paksu musta keinonahkaa oleva liina. Isomman koiran kanssa luultavasti polttaisi käsiä, mutta Aatoksen kanssa toimi loistavasti eikä jäänyt mihinkään risuihin kiinni. Tein myös kämpillä testin miten Enya reagoi vereen kaatamalla pulloon jääneestä verestä pienen lammikon pesuhuoneen lattialle, ja toi ipana oli siitä ihan mielettömän innoissaa! Sen jälkeen kun oli nuollut viimeisetkin veripisarat niin yritti ruveta järsimään lattiaa. Tämä testi näyttää ainakin vihreää valoa meidän tulevalle mejä-uralle :)

Lisää kuvia löytyy galleriasta!