Ansan kanssa on tullut koettua miksi en ikinä halua itselleni narttua ottaa. Eihän kaikki nartut tuollaisia ole mutta ARGHT! Tuolla on nyt valeraskaus nostamassa päätään, ei siis mikään ihme, että koira on ollut kuin mikäkin lahna viimeisissä treeneissä. Toinen on hirveä herkkis ja joistain asioista mökötetään vaikka kuinka kauan ja ollaan mahdollisimman huomaamattomia kun ollaan niiiin loukkaantuneita. Nyt sitten pitääkin mennä jutskaileen kennelvastaavan kanssa mitä tehdään vai tehdäänkö mitään. Itse kun haluaisin tuon olotilan mahdollisimman pian poiiiiis! Ruokamäärä on pudotettu 2dl… per päivä ! Ja silti tuntuu/näyttää, että toi on muka hirveä läski.

Tämä valeraskaus kumminkin aiheuttaa sen, että ei pahemmin voida treenailla. Mutta liikkestä seisominen on opettelussa. Muuten liikkeet jäävätkin vain hautumaan tuon pääkoppaan, enkä ala hiomaan ja pilaamaan niitä, koska ne toimii tällä hetkellä ihan jees. Toivon vaan, että tuo valeraskaus menee nopiaa ohitte, koska tarkoituksena olisi rykäistä lokakuun aikana meille se koulari ja jättää sen jälkeen toko oikeestaan kokonaan kuvioista pois. Mikäli vain ohjaaja tähän kykenee.

 

Tänään koululla kävi Koirat lehdestä pari naista haastattelemassa meitä kennellinjalaisia ja joilla on projektikoira. Päästiin Ansan kanssa sitten toiseksi haastateltavaksi, koska oltiin ainoita noutajia ja siinä sitten tuli kertoiltua tuosta ipanasta kaikkee ja kuviakin otettiin, että saapa nähdä kun juttu ilmestyy, että millasia kuvia sinne on valittu. Ohjaajaa hieman pelottaa miltä oma pärstä näyttää, muttta mitäpä pienistä! :D Tuntuu kyllä aikas haikeelta, että kohta toi lähtee on siitä sen verran rakas tullu J