Tänään aamulla lähdettiin Ässän kanssa bussilla kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää, ja neiti leikki taas erittäin reipasta ja pätevää. Bussiin mentiin ilman arkailuja ja sielläkin Ässä rauhoittui heti mun jalkoihin. Lentokentälle saavuttuamme, etsittiin Suski ja Jörö sillä tittidii.. Suski järkkäs meille Paulan ja Elmon tapaamisen eli Ässän iskän! Mentiin sitten juoksuttaan koiria läheiseen metsään ja koirilla oli erittäin mukavaa. Isä ja tytär innostuivat painimaan ihan innoissaan ja Ässä sai vähän väliä mutkahäntähepuleita. Ässä on kyllä tullut ihan isäänsä, ulkonäöllisesti ja käyttäytymisessä, mutta sehän on vain hyvä sillä Elmo on ihan huippu virkakoira. :) Toivotaan siis, että Ässä kulkee isänsä jalanjälkiä kohti tullivirkailijan uraa.

Muuten ollaan treenailtu kun en enää makaa vain sängyn pohjalla kuumeen kourissa. Ässän kanssa ollaan tehty seuraamisen alkeita, ja siihen eri variaatioita eli peruuttamista, askelia, loivia kaarteita, kulmia jne. Ässä tulee hyvin käden mukana ja käännöksissä ei ole ongelmaa, koska Ä käyttä kroppaansa ihan pirun hyvin. Nyt olen alkanut häivyttämään tuota kättä ja ollaan tehty lyhyitä pätkiä siten ettei mun käsi ole ihan naamassa kiinni, ja homma toimii. :) Lisäksi ollaan keskitytty paikalla oloihin ilman kiintopisteitä, pysyy ihan ok, mutta verrattuna kiintopisteen kanssa tehtyihin paikalla oloihin niin surkeaa.. Lisäksi ollaan jatkettu istumisen ja maahanmenon erotteluharjoituksia, ilmeisesti pieni herne Ässän aivoissa pyörii sillä se on ehkä tajunnut homman idean. Muuten ollaan keskitytty leikkimiseen ja nyt se on jopa taistellu, ja vieläpä hyvin! :o Pieni hehkutus myöskin liittyen sisäsiisteyteen sillä neiti taitaa olla jo sisäsiisti! Pariin viikkoon kun ei ole tullut mitään tarpeita sisälle, ja Ässä kuitenkin työpäivinä joutuu olemaan 8½ tuntia yksin.

Aatoskaan ei ole välttynyt treenaamiselta. Ollaan treenattu paikalla oloja sekä istuen että maaten, kummassakaan ei ole ollut mitään ongelmia. Aatos pysyy hyvin paikoillaan eikä edes pihalla pyri pahemmin kyttäilemään ympäristöä. Seuraamista olemme myös tehneet suhteellisen ahkerasti, pätkittäin se on upeaa, välillä huonoa ja välillä kamalaa. Eli seuraaminen on itsessään aika mielenkiintoisen näköistä, mutta vire taas on kuitenkin pysynyt tähän aika hyvänä. Ollaan tehty myös jäävistä istumisia ja seisomisia, istumiset jopa toimii niin hyvin kuin noin jumissa olevalta koiralta voi toivoa, istuu suhteellisen nopeasti ja varmaan 80% toistoista onnistuu. Seisomisessa Aatos valuu muutaman askeleen mutta välillä tulee kivan napakoitakin pysähdyksiä. Liikkeestä maahanmenoa ei olla tehty sillä se ei toimi, Aatos menee erittäin hitaasti maahan, luultavasti jumien takia. Muuten ollaan pelleilty ja keskitytty enemmän siihen fiilikseen kuin varsinaiseen osaamiseen.