Sainpa sitten kokea eilen ensimmäistä kertaa sen ällötyksen, että omista koirista löytyi punkki! Aatoksen suupielessä kun semmoinen törrötti ja oli kyllä siinä ehtinyt olla jo ainakin hetken, sillä kokoa oli tullut mutta ei se kumminkaan mikään hirveän pulska ollut. Pääsinpä sitten ensimmäistä kertaa leikkimään punkkipihtien kanssa ja ainakin se punkki tuli sieltä kokonaisena, sen verran sitä tutkin, että sain laskettua jalat ja katsottua et pää on mukana ja sen jälkeen punkki lensi aika nopiaa vessanpönttöön. Paukura tuossa poskessa nyt on ja laitoin sitten ihan varmuuden vuoksi siihen hieman betadinea, että se sitten tappaisi ne pöpöt siitä aukosta. Seurailla nyt tuota kohtaa, mutta omasta mielestäni voisi tulla taas neljä punkki-vapaata vuotta ennen seuraavaa punkkia. En voi muutakuin ihmetellä kuinka tähän aikaan vuodesta tulee punkki?! Pakkasasteita on kuitenkin ehtinyt näillä korkeuksilla olla öisin jo lähemmäs -10 astetta.. Noh, toivottavasti ei tähän vuodenaikaan enää tule yhtään vastaan kun ei kesälläkään ole tullut yhtään vastaan (tai sitten omistaja ei ole huomannut vaikka on kuinka käynyt läpitte)... No kuiteski, ällö olio joka tapauksessa.

 

Ohjaaja on viimeiset pari päivää istunut vain koneen ääressä tutkimassa koiranettiä, kasvattajien kotisivuja ja keskustelufoorumeja ja pakko sanoa, että tuo rotu alkaa tuntua yhä enemmän ja enemmän mulle sopivalta. Saapa nähdä kuitenkin, että kuinka kauas tulevaisuuteen tuo seuraavan koiran hankkiminen menee sillä koulun puolesta pennun hankkiminen onnistuu vasta 1½ vuoden kuluttua ellen sitten vuokralle halua muuttaa ja noh niin.. ei oikein houkuta. No saanpahan tehtyä ainakin taustatyöt kunnolla ja voin rauhassa tutustua lähemmin rotuun. Muutaman potentiaalisen kasvattajan nimen pistin ylös, että niitä ruveta seurailemaan.. Pentukuume on kyllä maailman pahin tauti, koska siitä ei pysty irrottautumaan muutakuin hankkimalla kuumeen aiheuttajan eli sen pennun, voin siis varoittaa, että täällä voi olla välillä aikamoista angstailuakin kun en sitä pentua pysty hankkimaan. Ja arvatkaa vain auttaako yhtään tämä kuumeeseeni kun luokkalaisilla on alle puolvuotiaita sakemannin alkuja + yhdellä belgin pentu.. Vaikken itselleni haluakkaan sakemannia tai malia niin pentu mikä pentu! Ja tähän sitten vielä kaikki muut pennut, jotka koulun alueella pyörii muilla opiskelijoilla.. Yhdelle kämppiksellekki olis tulos pentu tuossa joulun aikoihin jos kaikki vain menee hyvin.. Huoh, on se pennuttoman elämä vaikeaa. Tunnistatte nämä pentu-postaukset siitä että laitan ne pienemmälle fontille, joten jos ei kiinnosta niin tiedätte hypätä yli ;)

 

Tähän perään vielä parin viime päivän aikana otettuja kuvia, sain jopa Aatoksesta kohtuu hyvän seisomis kuvan, ilman apuria! Muutenkin syksyllä on kiva kuvailla kun on niin paljon väriä pihalla kun kaikista puista tippuu lehdet ja väriskaala on sitten laidasta laitaan. :) Enjoy!

Spanieli ja noutaja elementissään