Eilen tosiaan lähdettiin päivällä ajelemaan kohti Jyväskylää ja Eläinklinikka Tähteä. Aika sydänultraäänitutkimukseen meillä oli vähän ennen neljäksi, mutta hieman oli ajat myöhässä niin Aatos sai esitellä kuinka hienosti osataan käyttäytyä kun odotetaan omaa vuoroa. Hieno poju <3 Eläinlääkärinä meillä oli Anu Kaistinen, todella mukava ja ammattitaitoinen henkilö. Koska tämä oli ensimmäinen kerta kun käytiin tuolla sydänultrassa aloitettiin hoitokertomuksen läpikäymisellä eli miten Aatoksella on tämä sydänvika edennyt ja miten sitä on hoidettu. Tämän jälkeen ell kuunteli sydäntä ensin stetoskoopilla ja kuultavissa oleva sivuääni oli 3/6, eli sivuääni kuuluu kunnolla. Yleensä lääkitys joudutaan aloittamaan kun sivuääni kuuluu 3-4/6 riippuen toki siitä sydänsairaudesta. Toukokuussa 2010 virallisissa tarkastuksissa silloinen eläinlääkäri arvioi sivuäänen 2/6 eli hieman on sairaus mennyt eteenpäin. Tämän jälkeen laitettiin Aatos kyljelleen, kolme piuhaa kiinni että saatiin otettua sydämestä sähkökäyrää millainen rytmi on ja ultraääni laite päälle. Kun kuva selkeytyi näytölle niin heti itsellä kiinnittyi katse yhteen kohtaan, minkä sitten kuulin olevan meidän ongelmakohta. Alkuun kuvasta ei itse meinannut ymmärtää mitään, mutta samalla kun ell tutki niin hän myös perinpohjaisesti selosti missä on mitäkin ja miten sen siitä kuvasta näkyy. Ja pian alkoi itsekin hieman hahmottamaan mitä siinä kuvassa näkyi.

Tutkimuksessa todettiin Aatoksella olevan tämä cavalierien tyyppivika eli mitraali endokardoosi eli läppävika. Aatoksella on selkeää vikaa vasemmassa eteiskammioläpässä, siinä on rappeumamuutoksia ja läppä vuotaa väärään suuntaan. Vasen eteinen oli laajentunut jonkin verran vuodon vuoksi. Vasemmassa kammiossa oli kuitenkin hyvä supistumistoiminta ja vasemman kammion sisätilamitat olivat normaalit. Aatoksesta otettiin myös röntgenkuva, koska Aatos köhii välillä ja haluttiin selvittää ettei keuhkoissa vain ole nestekertymää ja eihän siellä onneksi ollut. Tällä hetkellä lääkitys saa pysyä ennallaan eli benakor 2,5mg vuorokaudessa, mutta koko ajan seurataan tarviiko lisätä myös nesteenpoistolääkitys. Ultraäänikontrolliin mennään 1-1½ vuoden kuluttua mikäli ei tule mitään suurempia muutoksia Aatoksen tilaan. Kieltämättä olin hieman huojentunut tästä tuloksesta vaikka eihän tuon sydän todellakaan ole kunnossa, mutta se ei kuitenkaan ole niin pahassa kunnossa kuin oletin. Onneksi tuossa sydämmessä oli myös hyvää ja tällaisella kunnolla pitäisi pötkiä vielä vähän aikaa. Elinikäennustetta en huomannut kysyä, mutta ei tuosta sydämmestä ikinä tiedä, se kun voi romahtaa vaikka yhdessä päivässä. :(

Tänään sitten käytiin täällä kotona Jalasjärvellä omalla eläinlääkärillä ja sydän kuulemma kuulosti melkein samalta kuin reilu puoli vuotta sitten. Leena myöskin vilkaisi Aatoksen korvat ja olivathan ne tulehtuneet kuten arvelinkin, näihin saatiin sitten 10 päivän antibioottikuuri ja korviin laitettavaksi Virbacin EosOticia. Keskusteltiin myöskin noista Aatoksen lonkista ja sen nivelrikosta, päädyttiin sitten siihen että aletaan kokeilla sopisiko Aatokselle Cartrophen pistokset, Aatos sai tänään ensimmäisen pistoksen ja nyt seuraavan kolmen viikon ajan annetaan pistos kerran viikossa ja jos valmiste sopii niin sitten tarvii antaa vain kerran kuukaudessa. Cartrophen pitäisi parantaa nivelrikkoisen nivelen toimintaa, synoviaalinesteen  ja nivelruston aineenvaihduntaa, lisäksi se estää nivelvaurioissa erittyvien, rustoa hajottavien entsyymien toimintaa.  Cartrophenilla on myös fibrinolyyttinen ja antikoagulanttivaikutus, mikä edistää nivelen alueen verenkiertoa. Toivottavasti tuo nyt auttaisi, sillä se olisi helpompi itsellekkin kun tarvitsisi antaa injektio vain kerran kuussa. Cartrophenin kanssa ei voi käyttää yhtä aikaa tulehduskipulääkkeitä, joten se on joko tai. Katsellaan miten noi pistokset vaikuttavat Aatoksen olotilaan. Kun tuohan ei näytä olevansa kipeä kunnes se on oikeasti todella kipeä, vaikka kyllähän Aatoksen kaikista pienistä eleistä huomaa ettei kaikki ole kunnossa niin haluaa helpottaa näitä kipuja. Nyt tosin omatunto on alkanut kolkuttelemaan, että kannattaako Aatosta enää pitää hengissä, onko tuo elämisen arvoista kun lääkkeitä alkaa olla purkkikaupalla, ainakin näin hetkellisesti. On ollut mielenkiintoista huomata kuinka omat mielipiteet ja asenteet muuttuu sitä mukaa kun Aatoksen sairaudet etenevät. Aatoksen ollessa nuori olen ollut todella paljon vastaan (ja olen kyllä edelleenkin) eläinten hengissä pitämistä lääkkeiden avulla ja nyt teen periaatteessa samaa mistä olen monesti mielessäni muita ihmisiä kritisoinut. No okei Aatos kyllä varmasti pystyisi elämään ilman lääkkeitään mutta kärsisi sitten, joten onko oikein että pidän lääkkeiden avulla Aatoksen ihan jees kunnossa jotta se voi iloisena heilua vielä meidän matkassa mukana. En tiedä. Periaatteessa tuomitsen oman toimitanikin mutta silti Aatos kuitenkin näyttää onnelliselta ja vieraat eivät edes huomaa sen olevan kipeä. Eli kai se on vielä okei että se on vielä tuossa mukana? Vaikeita kysymyksiä, mutta toivon että silmäni pysyvät niin paljon auki että kun aika kohtaa pystyn tekemään oikeassa kohtaa koiran kannalta parhaimman päätöksen. On nämä asiat vain vaikeita.