Keskiviikko aamuna päästiin Ässän kanssa Tullilaisten matkassa Helsingin satamaan pyörimään. Aluksi odoteltiin että matkustajalaiva tulisi perille ja siinä välissä otin Ässän kanssa hieman pintoja, jotka menivät ihan kivasti. Alkuun ritiläportaita jossa taisi siinä kohtaa olla kuusi rappusta. Olin alkuun ihan varma ettei suostu tulemaan mutta päätin ettei noin saa ajatella ja pyrin olemaan mahdollisimman kannustava mutta kuitenkin neutraali. Ässä uskalsi alkuun tulla toiselle rappusella mutta kääntyi siitä takaisin alas asfaltille. Päästin Ässän sitten irti ja sanoin vain että tulehan nyt ja nyt tultiin pari askelta lisää mutta vieläkään ei rohkeus riittänyt. Mutta sitten Ässä päätti yllättää ja tuli ilman uutta kehotusta ylös, josta sai sitten namipalkan. Mentiin sitten takaisin asfaltille sellaista ritiläkaistaletta pitkin, joka on suunniteltu pyörätuolissa liikkuville ja tässä Ässä liikkui epävarmasti mutta suostui kuitenkin menemään nämä ilman houkutteluja. Muissa pinnoissa ei ollutkaan ongelmia. Tämän jälkeen suuntasimme sisälle matkustajaterminaaliin, jossa pyörittiin koirien kanssa ja johon kahdelle muulle koiralle tehtiin treenit. Ässä tietenkin sai paljon huomiota osakseen kun onhan se pieni ja söpö, yleisin kommentti kuitenkin oli "katso kun pienikin on jo opettelemassa (ja tuohon päälle semmonen söpistely awwwwwwww täti-ihmisten suusta)" :o) 

Tämän jälkeen mentiin ottamaan matkustajia vastaan laivasta, Ässä oli erittäin reipas eikä matkustajavirrassa risteily aiheuttanut minkäänlaisia paineita. Alkoi luonnollisesti haistelemaan ohi kulkevia ihmisiä ja muuten ei näyttänyt minkäänlaista pelon häivääkään vaikka toi on koiralle aika paha paikka kun on niin paljon ihmisiä ja hajuja. Tämän jälkeen Tullilaiset nakkasivat meidät kotiin ja näytin tuossa parkkipaikalla hieman leikkimistä. Ässä oli tässä vaiheessa jo todella väsynyt mutta jaksoi saalistaa ja hakea ihan ok, taistella se ei halunnut mutta ei se mitään. Oon itse ollut Ansan jälkeen aivan liian kriittinen tuota kohtaan joten nyt oli kiva kuulla hieman ylemmältä taholta, että ihan kivaltahan se vaikuttaa eikä siinä vaikuta olevan mitään vikaa (vielä..) miksei se voisi Tullille mennä. Tiedän, että vielä on paljon töitä tehtävänä mikäli haluan tästäkin saada koulutettua tiukan tullivirkailijan, mutta suunta on koko ajan ylöspäin.

Nykyään voin todeta vain tykkääväni tuosta penskasta, silloin kun se oli pienempi se oli lähinnä vain ärsyttävä ja koko ajan tiellä, mutta nyt se on jo kiva. Päivä päivältä se leikkii paremmin ja sitä taistelutahtoakin alkaa löytymään jolloin mun huolet väistyy ja se tuntuu kivemmalta. Kuuliainen, kiltti ja nöyrä se on, minkä vuoksi yritän antaa sen olla aikamoinen röyhkeä porsas etten tekisi hallaa Ässän itsenäisyydelle. Ässä siis saa pureskella mun käsiä, hyppiä vasten, hyppiä mun syliin sohvalle (mahdollisimman kovakouraisesti tietenkin) , ottaa hihnan suuhun.. ja kaikkea muuta tyhmää. Nyt tuolla on virtaa kuin pienessä kylässä ja mitä minä teen, sairastan! Kuumehöyryissä mennään ja en jaksa tehdä yhtikäs mitään ja sekös pentua kismittää ja saa aikaan entistä enemmän riekkumista. Spanielikin arvostaa todella paljon tätä mun sairastamistani koska nyt  Ässä on kokoajan Aatoksen kimpussa ja Aatos kiljuu kivusta kun Ässä kiskoo korvista, hännästä, puree niskaan.. Jos tästä nyt pian parantuisi ja jaksaisi sitten taas uudella innolla touhuilla noitten koirien kanssa. :)