Uusi vuosi alkoi suhteellisen rauhallisissa merkeissä kotosalla Jalasjärvellä. Hieman jännittelin miten Enyaa suhtautuu raketteihin ja kovaan paukkeeseen, sillä Enya on aikaisemmin reagoinut hieman koviin ääniin. Enya kuitenkin yllätti loistavasti, eikä pikku neiti välittänyt paukkeesta mitään. Tietenkin vanhemmat koirat toimivat loistavina malleina kun kukaan ei ole ääniarka, eikä näin ollen antanut negatiivista käytösmallia tälle tapahtumalle. Enya myöskin pääsi ikkunasta katselemaan rakettien pauketta, mutta tapahtuma oli ilmeisen tylsää, kun neitiä lähinnä nukutti. Mikä oli hyvä asia se!

Sunnuntaina ennen junalle suuntaamista käväistiin loman viimeinen lenkki Annen ja Niinan kanssa kera koirien. Lenkistä tulikin suunniteltua rankempi kun metsätie missä kävelimme, ei ollutkaan hoidettu joilloin ihmiset ja koirat saivatkin tehdä töitä eteenpäin päästäkseen. Mikä on hyvä se! Ei tosin ehkä Aatoksen kannalta.. Kannuksessa huomasin Aatoksen olevan hieman jäykkä ja kipeä, ja pojalla oli vaikeuksia päästä hyppäämään sänkyyn. Aatoksella on nykyään normaalistikin hieman ongelmia päästä hyppäämään sänkyyn kun uusi sänky on sen verran korkea, ja kun apureitteja ei suostuta käyttämään.. Tänään kuitenkin kun aloin treenailemaan ja päätin ottaa noutoa, selän kipeyden vasta kunnolla huomasi. Keskityin noudossa hyvään otteeseen, joten seurautin Aatosta kapula suussa ja pyysin hyppäämään sohvalle. Hyppäsi sohvalle tuskan kiljaisun saattelemana, eikä suostunut hyppäämään enää toista kertaa. Spanieli raukka, ei hyvin ala tämäkään vuosi :< Tarkempi tarkastelu osoitti, että koko selkä on äärimmäisen jäykkänä, varsinkin lanteen seutu ja oikeastaan koko takaosa. Hieroskelin poikaa sitten auki, mutta toinen oli saanut viikon aikana sellaiset kiemurat kroppaan aikaan ettei nyt ainakaan yhdellä hierontakerralla onnistunut (hieroin Aatoksen viimeksi viikko takaperin, jolloin kroppa tuntui suhteellisen hyvältä). Pojalle myös hieman rimadyliä naamaan pahimpia kipuja lievittämään ja sairaslomaa. Päätin myös pyytää Minnaa tulemaan hieromaan Aatos ensi viikolla, jotta ihan ammatti-ihminen käy Aatoksen läpi. Katsotaan mikä on tilanne silloin. Harmittaa kyllä todella kovasti Aatoksen puolesta, koska kroppa on pysynyt suhteellisen hyvä viimeisen puolentoista kuukauden aikana ja nyt ollaan sitten taas kipeänä :( No eiköhän se taas saada hoidettua ihan ok:si..

Enyan kanssa tehtiin tänään fiilistelytreenit. Keskityttiin todella paljon vireen oikeanlaiseksi saamiseen, ainakin osittain onnistuen. Helppoja harjoituksia, jotka Enya osaa hyvin, lelu/riehumispalkalla. Oli kyllä varsin erilainen asenne neidillä työskentelyssä mukana! Eli sain taas huomata kuinka väärin olen tuota koiraa treenannut. Enyalle on todella tärkeää oikeanlainen virittely, ja fiiliksen saaminen oikeasti korkealle, jolloin röyhkeys lisääntyy useita potensseja. Analysointi on aina mukavaa, ja ilmiselvästi Enyalle on paljon tärkeämpää tehdä fiilistreenejä, joiden myötä itsevarmuus ja itseluottamus kasvaa, ja täten myös neiti kestää tekemiään virheitä ilman painetta. Aiemmin kun olen pyrkinyt kasvattamaan Enyan itseluottamusta sillä, että neiti tietää 100% mitä haluan tehtävän ja siitä vasta nostamaan virettä. Mutta matalammassa vireessä nämä osatut asiatkin ovat tuoneet esiin epävarmuutta ja pientä painetta. Nyt aivot pyörimään ja jatkossa kaikki treenit analysoitava todella tarkkaan, koska tämänpäiväisistä treeneistä jäi oikeasti hyvä fiilis itselle koska koira oli täysillä mukana, aivan kuten olen toivonut. Näiden onnistumisten jälkeen pystyy luottamaan, että meillä on toivoa, meistä voi tulla jotain. :)

Ja mitä tulee Enyan arkikäytöstapoihin niin tänään taas sain muistutuksen kuinka toivoisin neidin olevan jo oikeasti aikuinen, tai ainakin osaavan käyttäytyä aikuisen lailla. Meillähän on ollut suuria ongelmia täydellisen sisäsiisteyden kanssa, vaikka pidätettävät ajat ovat olleet varsin minimaalisia. Normaalit yöt eli 8-9 tuntia, koulupäivät 4-5 tuntia kerralla. Silti, jokin tökkii ja pahasti. Tänään sitten koin aikamoisen kauhuskenaarion kun olin koirat normaalisti käyttänyt lenkillä koulupäivän jälkeen, niin siitä muutamien tuntien jälkeen Enya oli tehnyt molemmat tarpeensa minun rakkaaseen sänkyyni ilman minkäänlaista ilmoitusta.. sillä välin kun itse olin juttelemassa kämppiksen kanssa keittiössä. Silloin ei paljoa naurattanut, mutta yllättävän tyynenä kykenin olemaan ja onnistuin olemaan raivoamatta koiralle. Aiemmin kenenkään kanssa ei ole ollut mitään suurempia ongelmia sisäsiisteyden kanssa, mutta Enyan kanssa jokin haraa vastaan ja pahasti enkä keksi mikä se asia on. Päällä oleva murrosikä ? En tiedä, mutta tilauksessa olisi aivot! Katsellaan, välillä olisin vaihtamaan tuon neidin kehen tahansa vastaantulevaan koiraan kunnes taas muistan, että neidissä on hyvät puolensa. Voisi tosin väläytellä niitä hyviä puoliaan hieman ahkerammin !

Kuka sanoi koirallani olevan isot korvat?