Nyt on pari päivää tullut vietettyä pennunomistajan arkea, ja voi vitsit kuinka onnellinen olenkaan. :) Onni on omistaa koiranpentu. <3 Keskiviikkona tulin Jalasjärvelle ja sain Enyan illalla siskolta, ei se paljoakaan ollut kasvanut reilussa kahdessa viikossa. Siskolla oli myös muut tytöt mukana ja pääsin näkemään Enyan vauhdin, vitsit se on NOPEA. Oikeasti ihan jumalattoman nopea kun ajattelee ettei neidillä ole ikää muutakuin 3 kuukautta. Lilja taas sai omalla vauhdillaan mun pään ihan pyörälle, siis se ihan kepeesti pysty juoksemaan niin kovaa ettei cavalierit saanu sitä kiinni, ja meidän cavalierit ei edes oo sieltä hitaimmasta päästä. Enyakin vaikuttaa aika lupaavalta tuon vauhdin suhteen, joten ehkä mä saan siitä itselleni agilitykoiran. :) Ensimmäisenä yönä ei oikein meinattu rauhoittua ja vasta sitten kun laskin oman käteni koppaan niin Enya suostui nukahtamaan. Edellinen yö meni helpommin ja neiti nukahtikin suhteellisen helposti, tänä aamuna sitten heräsinkin kun Enya kiersi kehää etsien paikkaa niin kyllä tuli taas huomattua kuinka vikkelästi omat jalat liikkuvatkaan ettei tarvitse ruveta lattioita luuttuamaan. Nopiaa siis pihalle ja hyvin nopiaa neiti ymmärsi minkä takia pihalle tultiinkaan, täällä Jalasjärvellä kun on niin helppoa vain mennä pihalle ja pitää pentua vapaana kun omaa pihaa löytyy ja se on vielä aidattukin niin ei tarvitse niin tarkkaan jokaista askelta kytätä. Toista se on sitten Kannuksessa missä asutaan rivitalossa, missä ei omaa pihaa ole nimeksikään ja vierestä kulkee autotie.

Eilen käytiin ottamassa ensimmäinen rokotus niskaan, hieman siellä eläinlääkärin aulassa jänskätti mutta kuitenkin suostuttiin reippaasti liikkumaan. Kotimaassaanhan Enya on jonkin rokotteen saanut + ekinokokkilääkityksen, että sen sai tuoda Suomeen, mutta se rokote ei anna kaikille Suomessa vaadittaville taudeille suojaa, jolloin rokotusohjelma pitää aloittaa ihan alusta. Rokotteeseen Enya ei reagoinut mitenkään erikoisesti, hieman katso mitä ell teki mutta ei vingahtanutkaan. Jälkeenpäin rokotuskohtaa piti hieman rapsutella kun rupesi kutittamaan. Ei siis mitään moitittavaa käytöksessä, hyvä E! Autossa piti hieman elämöidä kun boksissa joutui matkustamaan, mutta ei mitään suurempaa älämölöä.

Aatos on ottanut Enyan ihan kivasti vastaan, ei oikeastaan noteeraa pikkuista mitenkään isommin antaa sen vain heilua omiaan. Sallii kuitenkin Enyan tulla viereen nukkumaan jos Aatos itse nukkuu lattialla, että kyllä tää tästä. Tuosta vierekkäin nukkumisesta sain kuvatodisteita kännykkään, kun oikeaa kameraa ei ollut lähistöllä. Pitää katsoa, josko keksisin tavan miten saisin noi kuvat siirrettyä koneelle kun siellä olisi myös muita hauskoja otoksia. :) Kyllä Aatoksesta kuitenkin huomaa, että hieman kateellisia ollaan Enyan saamasta huomion määrästä, vaikka olen edelleen samalla lailla Aatosta huomioinut ja treenannut. Toisaalta pakostikin se pentu vie näin alkuaikoina enemmän aikaa ja huomiota kun kaikki asiat pitää opettaa alusta. Eilen totutin Enyaa ensimmäistä kertaa naksuttimeen, ekoilla kerroilla hieman arkoi ääntä (naksutin on aika kovaääninen) mutta jo muutaman toiston jälkeen E tajusi naksuttimen olevan mukava kaveri ja, että aina äänen kuultuaan saa ruokaa.Tänään illemmalla olisi tarkoitus ottaa seuraava setti kera naksuttimen. Muuten ollaan otettu hieman katsekontaktia, vahvistettu omaa nimeä ja tietenkin luoksetuloa. Pohjaa noille kaikille on sisko jo tehnyt sinä aikana kun Enya siellä asusti ja esim nimi on neidillä hyvin hallussa. Luoksetulokin sujuu varsin mallikkaasti. Ihan fiksusti Niina oli päättänyt ettei rupea opettamaan Enyalle mitään isompaa kun Enyasta tulee mulle super-silkki niin parempi, että opetan sen alusta asti itse. ;) Ei siinä etteikö Niina osaisi kouluttaa, mutta mulla vain on hieman erilaiset kriteerit ja tavoitteet. Katsotaan nyt miten alan tuon pirpanan kanssa etenemään, vaikuttaisi kyllä helpolta motivoida sillä ruokahalu on kasvanut valtavasti eli ei enää ole todellakaan nirso ja leluistakin tykkää isosti. :)