Nyt siis toi mun pieni (ehkä?) noutajan alkuni on jo puoli vuotta. Voi herranen aika kuinka nopiaa aika tosiaan meneekään. No puol vuotta tuli tosin täyteen tiistaina joten hieman myöhässä päivittelen. Sovittiin sit vain aika Heidin kans ja sit vain penska ja kamera matkaan. Ensin tietenkin piti päästää penskat painimaan, että jaksavat sitten poseerata. Kuvaussadon parhaimmistoa voitte katsoa viestin lopussa. Ei voi muuta sanoa kuin, että on siinä kaksi täysin ihan eri näköistä koiraa. En kyllä itse uskoisi että on sisaruksia jos en paremmin tietäisi :D No mitäpä väliä sillä ulkonäöllä, pääasia et ollaan (toivottavasti) terveitä ja nenä toimii.

Käytiin Aatoksen kanssa mölli tokoilemas 6.4. ja me ei todellakaan olla menossa sataan vuoteen kisoihin.. Pisteitä köhköh 69½ ja ALO0 tulos... Joo tota eipä tuos meidän suoritukses paljon kehumista oo. Seuraaminen oli kammottavaa varsinkin kytkettynä, kuten kaikki katsojat voivat todistaa. Vapaana seuraamises oli sitten pieniä pätkiä joka oli melkein mallikelpoissa. Lopussa siitä kuva todisteita. Liikkeestä pysähdykset kammottavia, samoin hyppy (no sillä treenaamisella ei voi muuta odottaakkaa). Ainoat mihin oon tyytyväinen on paikalla makuu ja luoksetulo. Paikalla makuusta tosin pisteitä 6½ mut se pysyi kuin tatti! Tarvin vaan kaksoiskäskyn et sain maahan ja sit kai ylösnousussakin. Tiedän ollaan surkeita, tai omistaja vaan on niin käsi muttaa.. Luoksetulos oli sit ihan kiva vauhti :)

Oma vikahan se oli ettei menny paremmin. Mitäs vein ihan keskeneräisen koiran kisoihin.  Arvasitte varmaan jo, että me ei todellakaan olla menos vähään aikaan mihinkään tokokisoihin. Me aletaan kokoamaan noi liikkeet ihan alusta. Varmaan pidetään tokon osalta parin viikon treenitaukokin. Keskitytään johonkin hömppäillyyn ja varmaan naksutellaanki jotta saatais motivaatiota kokoon taasen.

Mä niin toivon ja rukoilen, että tuo koira on ehjä kun se kuvataan, jotta voidaan aloittaa taas agility. Siitä tuo koirakin nauttii eikä se oo semmoista väkisin vänkäämistä kuin toko. Mä en vain osaa tehdä tokosta tuolle tarpeeksi mielenkiintoista ja ihanaa, jotta Aatos jaksaisi innostua siitä. Agilityä se rakastaa jo valmiiksi ja sitä me molemmat rakastetaan. Ja siinä meillä vois olla mahiksia pärjäilläkki. No saapa nähdä..

Ansan kanssa hiotaan sitten tokoa välillä vähän liikaakin. Likka on vain niin taitava välillä että! Enemmän se osaa tokon osalta jo kuin Aatos. Sivulle tulo on jo aika kiva, Ans osaa käyttää jo takapäätään aikas kivasti. Ollaan me toki hiottukin sitä ehkä vähän jopa liikaakin. Seuraaminen suurimmaksi osaksi todella mukavaa, paikka yleensä todella hyvä. Nykyisin vähän Ansa meinaa pomppia siinä vierellä mutta muuten vire seuraamiseen on ihan kiva. Osataan me jo peruuttaakki, siis tuos sivulla. Ansa oppi sen vähän niinku vahingos ja ollaan sitten treenailtu sitä varmemmaksi. :)

Mutta en jaksa nyt löpistä enempää. Tähän loppuun vielä noita kuvejaa.

sisko ja sen veli

 

 

 

kuvat: Sanna Parviainen