In a moment, everything can change,
Feel the wind on your shoulder,
For a minute, all the world can wait

Heti aamulla saatiin Aatoksen kanssa vieraita kun Minna tuli hieromaan spanieli-raukan. Itselleni oli helpottavaa kuulla ammatti-ihmisen suusta, että omat huomioni Aatoksen lihaksistosta ovat olleet oikeita vaikka kokemusta ei hirveästi vielä ole. Tämän ansiosta pystyn hieman paremmalla omalla tunnolla jatkamaan hierontoja. Minnan kanssa oli taas antoisat keskustelut koirien huollosta ja paljon tuli taas ideoita mitä voin tehdä lisää Aatoksen eteen. Tulokset Aatoksen kropasta eivät olleet kovin imartelevia, mutteivat kovin yllättäviäkään. Koko rangan pituudelta oli jäykkyyttä ja molemmin puolin jumeja, jotka sitten olivat jumittaneet myös lapojen välistä. Selästä tietenkin pahimpana oli lanne ja takaosa (jota on niin kovasti kehuttu näyttelyissä!), ja etureisissä oli myöskin jumeja. Koko hieronnan ajan huomasi kuinka kipeä koko koira on, rentoutuminen oli hankalaa ja Aatos näytti rentoutuneelta ainoastaan silloin kun Minna hieroi etuosaa -> eli osaa, missä ei pahemmin ole ongelmia. Muuten hieronta olikin enemmän tai vähemmän venkoilua kun sattui ja tuntui epämukavalta. Siinä missä Enya hieronnan päätteeksi rupesi venyttelemään ja tunkeutumaan Minnan syliin, oli Aatoksen ensimmäisenä reaktiona sännätä toiseen päähän huonetta, ravistella ja mennä makaamaan nurkkaan kovasti mulkoillen. Ymmärtäähän sen toki, ei itsestäkään tunnu mukavalta mikäli kroppa on kovinkin kipeänä ja sitä hierotaan. Oli kuitenkin hienoa huomata kuinka paljon rennommalta Aatos näytti kun seuraavan kerran käytiin pihalla. Sovittiin Minnan kanssa, että helmikuun alussa tulee hieromaan Aatoksen toisen kerran. Tässä välissä joudun varmasti hieromaan Aatoksen ainakin kerran välissä kun pihalla on niin liukasta, mutta toivottavasti kroppa nyt pysyisi mahdollisimman hyvänä.

Olen päättänyt viedä Aatoksen keväällä/kesällä lonkkien kontrollikuvaukseen. Haluan OIKEASTI tietää, mikä se lonkkien tilanne on enkä vain esittää arvailuja. Tilanne reilu 2 vuotta sitten oli jo vallan kamala, joten en haluaisi edes kuvitella kuinka pahan näköiset ne ovat nykyään. Tai pikemminkin miettiä kuinka hirveän tuntuiset ne on Aatokselle. Koko asia ahdistaa, itkettää ja pelottaa, mutta on parempi elää tietoisuudessa kuin epätietoisuudessa. Olen päättänyt, että mikäli kuvat ovat aivan hirveät niin on Aatoksen aika lähteä. Haluan olla reilu koiraani kohtaan, sitä kohtaan ei ole oikein rauhallisempi elämä koska siitä Aatos ei nauttisi, eikä mielestäni ole oikein pitää koiraa jatkuvalla kipulääkitys kuurilla, koska sitä kohti tilanteen pahentuessa olemme koko ajan ajautumassa. Vaikeita päätöksiä, kurkkua kuristaa ja silmät tulvivat kyyneleitä. Elämä sairaan koiran kanssa ei ole mukavaa.

Rakas ♥

Sitten hieman positiivisempiin aiheisiin. Tänään koulun jälkeen kävin treenaamassa hallilla, Aatos teki vain jotain pientä tokoon liittyvää koska hieronnan jälkeen koiraa ei saa rasittaa paljoa ja Enya teki ihan pikkasen aksaa. Hallilla oli meidän lisäksi Riika Varman&Venlan kanssa, Pipa kera kolmen flattinsa ja yksi kultsu. Lisäksi hieman ennenkuin lähdimme niin paikanpäälle tuli pari lapinkoiraa ja bordercollie. Aatoksen kanssa tehtiin seuraamista, joka tuntui ihan oklta mutta näytti peilistä aika hirveältä. Koira oli kuitenkin niin fiiliksissä kun pääsi treenaamaan, joten en jaksanut nipottaa. Muutama jäävä, joista pari hyvää. Yksi luoksetulo oli hyvä alokkaan malliin, ei edes pompannut jalkaa vasten ennen perusasentoa! Hyppyä avoimen malliin, hieman vaikeaa oli kuunnella koska sai hypätä, joten Aatos meinasi vain nököttää perusasennossa. Hyppäämisen jälkeen esteen taakse istumisessa ja takaisin hyppäämisessä ei ollut ongelmia. Kerran avoimen luokan kaukot melkein 5 metristä, ei ongelmia :)

Enyaan olin olosuhteet huomioon ottaen todella tyytyväinen! Pidin Enyan lähes koko ajan kytkettynä 1metrin liina perässään, koska en vain yksinkertaisesti luota vielä tarpeeksi tuohon koiraan ja pelkäsin Enyan lähtevän häiritsemään jotain muuta koirakkoa. Mutta loppujen lopuksi ei Enya edes pahemmin yrittänyt muiden luo, hieman vain meinasi hajut viedä neitiä.

Mistä kunnollisen ilmaisen ratapiirrosohjelman pystyy hankkimaan? Onko sellaisia? Koska paint on aika kämäinen..

Joka tapauksessa, treeni oli ylläolevan kuvan mukainen. Putki oli melkein lyhyimmillään, ja hypyissä oli rimojen tilalla pienet speed pumpit. Putkea otettiin alkuun erikseen reilu viisi toistoa, jonka jälkeen tauko. Yhdessä sarjassa aina 5-8 toistoa. Alkuun Enya oli hieman epävarma ja asteli todella hitaasti putken läpi. Alkutilanteessa jätin Enyan maahan odottamaan ja menin kutsumaan putken toisesta päästä. Muutaman toiston jälkeen varmuus oli jo hieman suurempi. Ensimmäisessä sarjassa ei muuta. Toisessa sarjassa otin pelkästään aitoja, ja niissä pelkkää helppoa kaartamista molempiin suuntiin pari toistoa. Ei suurempia ongelmia. Kolmannessa sarjassa putki + 2 aitaa kombinaationa molempiin suuntiin. Mikäli tuli putki-aita-aita niin siinä ei ollut ongelmaa, mutta aita-aita-putkessa Enya herkästi meinasi mennä vain putken ohitse. Neljännessä sarjassa takaakiertoja ja haltuun ottoa, muisti hyvin vielä joskus aikaisemmin harjoitellun haltuunottokäskyn "kikiii". Kiertäminen on myöskin huomattavasti parantunut. Viidennessä sarjassa halusin ihan piruuttani kokeilla Enyan kanssa esteiden kanssa sylikäännöstä. Eli molempiin suuntiin ensin takaakierto + sylikäännös, onnistui paremmin kuin ajattelin ja neiti vallan yllätti.

Enyasta kuitenkin huomasi todella selvästi, että treenitilanne oli aivan liian vaativa neidin tasoon nähden vaikka neiti selviytyikin kunnialla. Välillä tuli esiin selkeää painetta ja hirveät stressiläähätykset, mutta kaikkein positiivisin yllätys oli kuinka hyvin Enya pystyi kokoamaan itsensä tekemiseen. Varsinkin kun yhdessä kohdassa selkeästi huomasi kuinka Enyalla meinasi silmät ruveta pyörimään päässä kun ympärillä tapahtui liikaa, jossain paukahti jokin este, vieressä koira nouti leluaan, toinen seurautti jne. Hetken häkissä lepäämisen jälkeen tuota ei kuitenkaan enää ollut havaittavissa, jee! Nyt oikeasti tuli sellainen olo, että voin saada Enyan kestämään tuon kaiken häiriön ilman, että neiti ottaa painetta. Saan huomenna oman hallikortin ja tarkoituksena onkin päästä käymään hallilla treenaamassa mahdollisimman paljon yksin, että saan pidettyä Enyaa luottamuksen kanssa enemmän irti ja näin opetettua esteet paremmin ennen kuin häiriön määrä lisääntyy.