Perjantaina hyppäsin heti koulun jälkeen junaan, ja suuntana Jalasjärvi. Enya sai jonkin sortin paniikkikohtauksen kun odotettiin laiturilla junaa ja että päästiin hyppäämään kyytiin. En muista, että sillä olisi aiemmin tullut noin vahvaa reaktiota junan lähellä, keväällä kuitenkin tuli junailtua useamman kerran. Ja kun kerran kiire oli, niin eipä siinä pahemmin ollut aikaa jäädä odottelemaan reaktion laantumista vaan piti vain napata pentu kainaloon ja hypätä kyytiin. Junassa Enya oli jotenkin normaalia rauhattomampi, toki ensimmäinen junamatka kesän jälkeen varmaan aiheutti osansa. Kykeni kuitenkin rauhoittumaan vaikka junassa oli jonkin verran muita koiria (muita kenneleitä :D) ja rupesi Aatoksen viereen lattialla nukkumaan. Seinäjoella tyydyin pahimmissa ruuhkapaikoissa kantamaan Enyaa, koska muuten se olisi sinkoilultaan jäänyt vielä jonkun jalkoihin kun ihmiset kiiruhtivat omiin juniinsa. Väljemmillä vesillä Enya sai kuitenkin kävellä ihan itse, haki paljon turvaa musta sekä Aatoksesta. Päästiin kuitenkin lopulta suhteellisen kommelluksitta autolle, vaikka aseman liukuovet ja sisälle päin automaattiset ovet meinasivat ollakkin hui kauhistus.

Lauantaina Jalasjärvellä oli sitten Aukusti-markkinat mihin lähdin Enyan kanssa hillumaan siinä vaiheessa kun tapahtuma alkoi melkein olla ohitse. Tällä kertaa Aatos sai jäädä kotia ja keskityin vain Enyaan. Mörkökin oli Annella matkassa mukana, eli pelkästään silkkinuoriso pääsi mukaan. Enya oli yllättävän hyvä markkina-alueella, pahimmat härdellit olivat menneet jo ohitse mutta väkeä oli aika tavalla sopivasti. Alueella uskallettiin kulkea suhteellisen reippaasti, toki epävarmuutta oli paljon mutta paniikkisinkoiluja ei tapahtunut kuin kerran ja sekin vain sen takia ettei omat reaktioni olleet tarpeeksi nopeat ja joku ala-asteikäinen kakara melkein pääsi kiskaisemaan Enyaa turkista, ärsyttävää kun nykypäivän kakaroille ei opeteta käytöstapoja tai ei vahdita mitä ne tekevät. Kuitenkin suurimpaan osaan lapsista Enya suhtautui pelkästään uteliaisuudella ja yritti päästä haistelemaan, päästiin myöskin näkemään lastenrattaita jotka eivät kovin suurta reaktiota saaneet aikaan. Vaikkakin Kannuksessa kerran lenkillä tulleet lastenrattaat olivat hui kauhistus, mitä ei millään meinattu uskaltaa mennä kattomaan vaikka kyseiseltä ihmiseltä saatiin lupa (kiitos siitä!). Mutta kaikkein positiivisinta koko näissä markkinoissa oli, että Enya suostui syömään siellä! Lelua en tajunnut ottaa mukaan, joten en pystynyt testaamaan olisiko Enya leikkinyt. Enya myös pystyi keskittymään hyörimiseltä ja pyörimiseltä niin paljon että kykeni menemään maahan sekä pystyttiin tekemään jotain alkeellisia istumis ja seisomistreenejä (siis tokojuttuja). Maahanmenohan tuolla on varmin ja pahoissa paikoissa sitä on kaikkista kannattavinta kokeilla pystytäänkö keskittymään. Pieni erävoitto siis. :)

Ennen markkinoille lähtöä käytiin tekemässä Enyalle (melkein 7kk) ja Mörölle (10kk) ihka-ensimmäiset verijäljet, jotka ajettiin sitten myöhemmin illalla. Enyalle tein kaarevan alle 100 metrin jäljen, olisko ollut joku 50-70metriä. Verta noin 1½dl ja jälki vanheni nelisen tuntia. Maastona varsin avaraa ja harvapuustoista metsää missä oli jäkälää/puolukka pohja. Kun päästiin aloitusmakaukselle niin Enya alkoi kyllä haistella aktiivisesti ja vaikutti kiinnostuneelta, kuitenkin tässä tuli taas huomattua Enyan häiriöherkkyys. Ilman kautta kuuluneet Aukustin äänet saivat välillä pään kääntelyä, samoin jäljestys keskeytettiin heti mikäli minä tai Anne onnistuttiin katkaisemaan jokin oksa astumalla sen päälle. Tarkoituksena oli, että jäljellä on yksi makaus välissä ennen kaatoa. Mutta koska meidän meno oli niin haparoivaa ja Enya ei pystynyt keskittymään päätin lopettaa makaukseen. Palkkana/loppukaatona oli purkista lihaa sillä en Jalasjärveltä saanut mistään hirvensorkkaa (mikä muuten pitää laittaa hankintalistalle!). Jäljellä oli muutama lyhyt pätkä oikeasti hyvää ja intensiivistä jäljestystä eli en ihan kokonaan heittänyt kirvesta kaivoon (vielä :D ), mutta pakko myöntää että pienen pettymyksen koin, sillä kotona verta haistaessaan Enya on aina ollut ihan täpinöissään. Nyt suunnittelinkin että tässä syksyllä ennen lumen tuloa teen Enyalle vielä 1-2 lyhyttä verijälkeä, katsellaan sitten kevällä uudestaan kun ikää on tullut hieman enemmän ja neiti on henkisesti kasvanut. Haluan kuitenkin nähdä miten Enya jäljestää jos vain minä kuljen sen perässä jäljellä. Mörkö olikin sitte huomattavasti potentiaalisempi tapaus ja sen ensi tutustuminen verijälkeen näytti jopa jäljestykseltä vaikka välillä toki keskittyminen hetkeksi herpaantui. Mutta jatketaan, jatketaan. :)

Jälkien ajamisen jälkeen lähdettiin reilun tunnin metsälenkille yhteensä 14 koiran kanssa 8). Mukana oli siis cavalierit Aatos, Roosa, Sissi ja Ronja, tipsut Mandi, Memmu ja Miina ja silkkiset Enya, Diwa, Donna, Lilja, Rene, Mörkö ja Safia. Hyvin meni vaikka Aatoksen piti tietenkin alkuun päristä Renelle ja Mörölle, ja Safia piti haistella tarkkaan ennenkuin hyväksyttiin täysillä joukkoon. Koirilla kuitenkin oli kivaa! Enya varsinkin juoksi välillä kuin hullu, hetkeksi pysähdyttiin arvioimaan tilanne ja sitten meno taas jatkui. Aatos alkuinnostuksen jälkeen pääasiassa keskittyi vain hajujen haisteluun ja "johto"-koiran paikan pitämiseen. :D Enya meni myös hetkeksi hukkaan, rupesin yhdessä vaiheessa katsomaan että "hitto, missä mun pentu on?". Noh rupesin Enyaa huutelemaan mutta penskaa ei näy eikä kuulu, muiden koirien pyöriessä lähettyvillä. Huutelu jatkuu ja sitten yhtäkkiä Enya sieltä meidän kulkusuunnasta laukkaa niin kovaa kuin kintuista pääsee varsin hätääntyneen näköisenä. Ilmeisesti se oli jäänyt haistelemaan jotain ja kadotettuaan meidän näköpiiristä niin lähtenyt alkuun väärään suuntaan kun sen verran kauan kesti tulla. Enyalla metsässä on kuitenkin varma luoksetulo eikä se yleensä kovin kauas lähde. Tämän episodin jälkeen kyllä pidettiin hieman tarkemmin huolta että pysytään mukana jengissä. Lenkin jälkeen olisi vielä Enyalla ollut vähän virtaa mutta sitten kun pikku-silkki pysähty niin sitten sammuttiinkin ihan kokonaan. :D

Tänään mentiin hyvissä ajoin Seinäjoen rautatieasemalle ennenkuin juna lähti takaisin Kannukseen. Taas alkuun hirveät hyörinät ja pyörinät kun jäin aulaan vähän sivummalle katselemaan ihmisten menoa. Aatos makoili jaloissa osittain käskystä, osittain omasta tahdostaan. Enya pyrki todella paljon mun selän taakse ja välillä hyppi vasten aivan kuin pyytäen syliin turvaan, noh en nostanut. Muuten en noteerannut Enyaa mitenkään vaan annoin sen hillua miten tykkäsi mutta sitten kun se näytti suhteellisen rauhalliselta niin rauhalliset suulliset kehut, ja that's it. No kierreltiin siellä asemalla kun odoteltiin ja aina kun pysähdyttiin Enyalla alkoi hyöriminen. Nyt kuitenkin pystyttiin odottamaan kauempana junan tuloa, sillä Seinäjoella pysähdysaika on pitempi -> ei niin kiire juosta sisälle omaan vaunuun. Nyt junan tulo ei saanut aikaan paniikkikohtausta, mutta pienen hermostumisen kuitenkin. Sisälle junaan päästyämme niin Enya kyllä rauhoittui ja rentoutui todella nopeaa jalkoihin nukkumaan. Nyt pitääkin tehdä jonkin sortin suunnitelma kuinka usein käydään asemalla katselemassa junien menoa. Kahden viikon kuluttua taas matkustetaan kotia ja katsotaan miten silloin käyttäydytään. ;) Kyllä me tästä suosta noustaan vaikka hankalalta tuntuu sen jälkeen kun kaikki omat koirat ovat olleet todella hyvähermoisia eivätkä ole mistään yleisestä hälinästä piitanneet tai niitä arkailleet. Aatoksellakin on niin lehmän hermot ettei se jaksa mistään hötkyillä (no okei jotku vieraat koirat) ja jos jokin arkinen asia aiheuttaa reaktion niin se on pelkkää innostusta. Junaankin kiskotaan kun sillä on niin mukava matkustaa. Okei myönnetään ettei ole reilua verrata pentua ja aikuista koiraa, mutta on Aatoskin ollut joskus pentu. No tämä taas kehittää itseäni koiranohjaajana eikä tämä ylitsepääsemättömältä ongelmalta vaikuta.