Palailtiin Aatoksen kanssa sunnuntaina takaisin Kannukseen reilun viikon loman jälkeen, loma teki molemmille hyvää ja Aatoskin sai nauttia oikein kunnolla koirakavereitten seurasta. :) Pääpahakin pääsi lauantaina 6.3. pyörähtelemään kehään Ähtärin ryhmänäyttelyssä hienon silkkiterrieri uroksen kanssa eli Rockyn (Helikuun Aadolf). Kiitos vain Sirkalle pojan esittämisoikeudesta, poju oli aivan ihana ja vaikka olin Rockyn vain kerran aikaisemmin nähnyt niin poika jaksoi silti esiintyä erittäin kivasti. Ja ilmeisesti tuomarikin tykkäsi sillä lopullinen sijoituksemme oli eri avo2 ja pu4. :) Sisko pääsi esittämään Rockyn "veljen" Pepen (Helikuun Gran Prix) ja heillä meni vain "asteen" paremmin. ;) Pepe voitti avoimessa luokassa Rockyn ja kiilasi paras uros -kehässä ensimmäiseksi ja täten sai sertin ja valioitui. Seuraavaksi päästiin jännittämään ropin valintaa ja Pepehän sen potin vei. :) Tämän jälkeen päätimme tietenkin jäädä edustamaan silkkiterriereitä ryhmäkehään ja itse jännitin siellä kehän laidalla ihan tajuttomasti, mutta Pepe oli päättänyt tehdä valioitumisen vuoksi tyylipuhtaan suorituksen ja kiilasi itsensä RYP1:ksi! Voi sitä onnea vaikkei edes oma koira ollut kyseessä. :D Seuraavana päivänä Pepe oli vielä jatkanut samaa voittolinjaansa ja kiilannut itsensä BIS1:ksi. Oli kyllä niin hienoa päästä seuraamaan tätä voittokulkua. :) Donnakin käväisi kehässä ja oli juk1 ja pn4, ei siis pikkulikaltakaan kovin huonosti. ;) Kiitos kaikille vielä tätäkin kautta mukavasta päivästä hyvässä seurassa. :)

Nyt ollaan kuitenkin palailtu maanpinnalle (sisko ja Pepen & Rockyn omistaja Sirkka siellä varmaan vielä edelleen leijailee :)) ja koulussakin on pääpaha ehtinyt olla jo puolen viikon verran. Aatos päätti kuitenkin eilen tai maanantaina loman loppumisen kunniaksi teloa jossain jalkansa ja nyt toisella on haava tai jokin nirhauma toisen etutassun varpaan anturan vieressä. Rupesin eilen katsomaan, että mitä se koira noita tassujaan noin ahkerasti nuolee ja siinähän sitten oli jo hieman tulehtunut haava. Tai en oikein tiedä edes miten tuo varpaan vierusta on mennyt, koska siinä ei näy selvää viiltohaavaa vaan se vain on semmonen miten sitä nyt kuvailisi. Voin koittaa yrittää saada otettua siitä kuvan, mutta ilmeisesti on kipeä koska Aatos ei antaisi yhtään koskea siihen varpaaseen, varvas on myös hieman turvonnut (?). Seuraillaan kuitenkin tilannetta ja puhdistellaan ja pidetään kuivana, jotta se alkaisi tuosta paranemaan. Kävin tänään ostamassa Aatokselle Halpa-Hallista lasten lapaset, jotka ovat juuri sopivan kokoiset tuolle. Vielä pitää jokin kätevämpi kiinnityssysteemi siihen saada, että pysyy lenkkeillessä paikallaan paremmin. Toiseen takajalkaansakkin tuo on jostain saanut sinne anturoiden väliin pienen haavan, ärsyttävää sillä tassuvaivat eivät meinaa monesti parantua ikinä.

Lisäksi huomasin, että Aatokselle on tullut tuohon oikean silmän päälle pieni vaalea läikkä. Alustava arvioni olisi, että kolesterolikiteitä on siihen tullut tai näin ainakin toivon. Toukokuussa olisi näillä näkymillä tarkoitus mennä terveystarkastuksiin, joten eiköhän silloin selviä mikä siinä silmässä on. Todellakin toivon, että vain kolesterolikiteitä koska nehän ei koiran elämää millään lailla pitäisi haitata, mutta sitten jos niissä on jotain vakavaa niin mä oikeasti rupean itkemään. Ärsyttää, turhauttaa ja vituttaa omistaa risa koira, tuommoinen kunnon maanantaikappale joka ei ole mistään kohdasta kunnossa. Tuossa koirassa ei oikeasti ole yhtään ainutta ehjää kohtaa. Lonkat löysät ja nivelrikkoiset, selkäkin vaivaa vaikkei kuvassa näkynyt mitään, kuuluu sivuääni, silmässä ilmeisesti kolesterolikiteitä, nyt noi tassut.. Silmätkin ovat tässä vähän ajan sisällä vuotaneet normaalia enemmän. Toki onhan toi koira vielä iloinen ja onnellinen, ja on sitä toivottavasti vielä monta vuotta eteenpäin mutta silti. Mutta näillä mennään mitä on annettu ja yritetään nauttia siitä mahdollisimman paljon.

Treenit ovat menneet todella hyvin ja edistystä on tapahtunut kivasti ja mielessä alkaa kolkuttelemaan, että jos tuon joskus saisikin siihen kisakuntoon. Olettaen, että saisin joskus suoritukseen kestoa niin paljon että tuon koiran vire kestäisi koko kisatilanteen ja että A kestäis kaikki mahdolliset häiriöt. Parempaan suuntaan ollaan kuitenkin menty sillä uskallan pitää tuota koiraa nykyään paljon huolettomammin vapaana kun treenaillaan pihalla kuin esimerkiksi vuosi takaperin. Tuon koiran keskittyminen on kehittynyt aivan loistavasti ja Aatsi kestää yllättävän pitkiä hinkkaamisia. Enää ei ole mikään harvinaisuus, että treenataan joku parikymmentä minuuttia yhteenputkeen välissä vain ehkä yksi lyhyt tauko. Ja toi koira oikeasti jaksaa tehdä ihan onnessaan töitä sen koko ajan! Liikkeiden tekninen osaaminen on parantunut ja kaikki liikkeet alkaa olla hieman sinne päin. Mihinkään en ole täysin tyytyväinen enkä varmasti tuu ikinä olemaankaan mutta moni liike on menossa siihen suuntaan kuin tahdonkin niiden menevän. Treenaaminen ei siis täällä ole enää samanlaista pakkopullaa Aatoksen kanssa niinkuin esim puoli vuotta takaperin.. Jossain olen siis onnistunut, vai pitäisikö sanoa että koira on onnistunut? :D

ps. Ansan ja Gamma sai viime perjantaina 9 uutta puolisisarusta :)

pps. huomasin mielenkiintoisen tai pitäisikö pikemminkin sanoa ällöttävän asian kun tutkiskelin noita tilastoja, joista näkyy millä hakusanoilla tänne mun blogiin on löydetty. Ja ette kyllä ikinä arvaa millä hakusanoilla joku oli tämän blogini löytänyt !! :O nimittäin hakusanoilla "raiskaus kuvat" , no noilla hakusanoilla etsijä ei kyllä ainakaan täältä blogista ole etsimäänsä löytänyt...