On tuo Enya kyllä sellainen termiitti-terroristi että! Oli hauska kuunnella työpäivän aikana kuinka kämpästä kuului ihme önähdyksiä ja kiljahduksia, sekä Enyan räksytystä joissain väleissä. Aatos oli omaan tapaansa ominut jonkun luun, jota ei tyylilleen uskollisena edes syönyt ja vartioi sitä Enyalta. Enyaa ärsytti ja räksytys alkoi, luu yritettiin varastaa myös näykkäämällä Aatosta jostain ruumiinosasta ja siitä sitten seurasi Aatoksen kiljahdukset ja önähdykset. Toisaalta suurimman osan päivästä siellä oli todella hiljaista ja kun vilkaisin oven raosta niin toiset olivat menneet nukkumaan vierekkäin tuonne näyttelyhäkkiin, joka on ovet avoinna. Näyttelyhäkki on siis koossa kiharakarvainen noutaja, joten tilaa löytyy. Alkuunhan suunnitelma oli, että pidän noita tuolla häkissä ettei ne tuhoa tätä paikkaa. Aatos kun voi raapia aikamoisella intensiteetillä ovea, jos rupeaa ahdistamaan. Samoin ikkunoita mikäli tajuaa ne verhojen takaa. Enyastahan nyt ei ikinä tiedä mitä se vielä jonain päivänä keksii :D Ensimmäiset pari päivää koirat viettivätkin tuolla häkissä ja käytin niitä ulkona aina parin tunnin välein, mutta nyt ne on ollu jo monena päivänä ilman ongelmia täällä huoneessa, joten häkki on lähinnä varotoimenpide. Onneksi Aatos ei ole hirveesti ahdistunut kun on joutunut jäämään umpinaisen oven taakse, jolloin Enya pystyy matkimaan oikeanlaista käytöstä. Kannuksessa ja kotonahan Aatos vetää hepulit mikäli joutuu jäämään umpinaiseen tilaan ja stressaa älyttömästi. Koiraportin taakse jäädessä ei mitään ongelmaa. Varsinkin Ansan lähdön jälkeen Aatoksellahan oli todella paljon yksinolossa ongelmia ja stressasi ihan mielettömästi. Blogin matkassa jo kauemman olleet muistavat kuinka kerroin Aatoksesta, joka lyhyessäkin ajassa stressikuolasi rintakarvansa ihan märiksi ja oven pielet olivat naarmuilla ja kuolassa. Nykyään tilanne ei onneksi ole noin paha vaikka jää umpinaiseen tilaan, mutta stressaa kuitenkin vähän.

Tänään hermostuin ihan tosissani tuohon Enyan Aatoksen kiusaamiseen. Olen aika pitkälle yrittänyt antaa Aatokselle tilaisuuden komentaa pikkuneitiä kun toinen roikkuu korvissa ja tekee kipeää. Mutta ei Aatos vaan saa tuota kuriin, ellei sitten menetä hermojaan totaalisesti niin että Enya juoksee vinkuen pakoon. Siltikin vaikka Aatos on muutaman kerran menettänyt hermonsa niin Enya jatkaa ja jatkaa ja vielä vähän lisää. Olen toki aikaisemminkin Enyaa kieltänyt jos härkkiminen menee liiallisuuksiin, mutta tuntuu että tuo saa vain lisää intoa jos Aatos tai minä komennetaan sitä. Ihan kuin pirunsarvet nousisivat tuohon päälaelle ja koko neidin olemus sanoo lällälälää! No tänään sitten suivaannuin kun tuntui ettei sanalliset kiellot vaikuttaneet mitenkään ja nappasin hieman ronskimmin karvoista kiinni (kuitenkin ihan hentoisesti), niin johan tästä neiti suivaantui ja meinasi ihan tulla näpeille. Pari kertaa kun sai hieman fyysisemmän kiellon niin johan alkoi homma pelittämään ja Aatoksen korvatkin saivat olla rauhassa, tai ainakin pelkkä sanallinen kielto riitti toiminnan katkaisemiseksi. Aatoskin oli ihan huojentuneen näköinen kun loppulenkistä ei kakara ollut koko ajan korvissa kiinni.

Tänään on ollut viileämpi päivä, joten ollaan treenailtukin enemmän. Enya tarjoaa ihan mahtavasti maahanmenoa, oon ihan ylpeä! Ja sen maahanmeno on lisäksi todella näppärä ja nopea, tosin välillä kiireessä meinaa tulla hieman epäkorrekteja asentoja. Tähän olen alkanut liittämään myös sanallista käskyä ja kyllä Enya aika hyvin siitä rupeaa tarjoamaan maahanmenoa. Toki ei sillä vielä ole kovinkaan vahvana mitään muuta toimintoa mitä tarjoaisi, joten voi selittyä ihan silläkin. Harjoiteltiin tänään myöskin seisomista missä Enyalla oli hirveä kiire ja tassut liikkuivat tuhatta ja sataa kun oltaisiin haluttu tehdä paljon nopeasti ja kerralla. Pakko kyllä huomauttaa, että Enyan keskittyminen on kehittynyt ainakin hieman, sillä nyt jaksetaan edes muutamaksi sekuntiksi pysähtyä miettimään mitä sitä tekisi.

Hampaita on vaihtunut jonkin verran, etuhampaista on lähtemättä kaksi mutta muista on jo uudet tuloillaan tai melkein kokonaan jo näkyvissä. Välihampaita on tainnut tippua muutama. Tällä hetkellä suu näyttää hyvältä, uudet etuhampaat on asettumassa suoraan oikeanlaiseen asentoon, purenta on oikeanlainen ja kaiken kaikkiaan hyvältä näyttää. Hieman kyllä jänskättää tuleeko purenta oikeanlaiseksi ihan luomusti vai pitääkö hieman avittaa. Toivottavasti tulisi ihan luomusti mutta kyllä mä olen valmis hampaita painelemaan jos vain sillä saan oikeanlaisen purennan aikaan, vaikka toki kaikki keinotekoisuus heikentää koiran jalostusarvoa, tai löytyy listasta miinuksena. No nyt jokatapauksessa pidetään peukkuja et hampaat päättäisivät kasvaa oikein. :) Tällähetkellä etujalat meinaa hieman kääntyä ulospäin, ei pahasti mutta toivottavasti suoristuvat kuhan saadaan kasvu loppuun. Pienihän toi on, voisin kokeilla josko saisin mitattua kuinka korkeita jo ollaan. :)

 

Kuinka paljon voikaan pään ilme muuttua kun korvakarvat lähtee veks? Mun pitää todeta, että nyt kun silmä ja käsi on tottunut tuohon Aatoksen uuteen olemukseen niin oikeastaan tykkään siitä ihan. Kyllä noi karvat kuitenkin muuttaa niin paljon ulkonäköä, että kyllä ne pitäisin jos voisin, mutta koiran tarpeiden mukaan. Mutta ensi kerralla kyllä jätän edes jonkinmoiset korvakarvat!

Ainiin, tämän ja edellisen postauksen kuvista kiitoksen Hanna Blombergille ja Joni Laksolle! Jossain vaiheessa tulossa kuvaa Aatoksen liikkeistä kunhan saan kuvat muokattua..