Koirien kanssa matkustettiin jo torstaina kotiin, sillä Aatos pääsi vihdoin ja viimein sydänkontrolleihin eläinlääkäriin. Sieltä saatiinkiin ainoastaan positiivisia uutisia, Aatoksen sydän kuulostaa vahvemmalta ja suhinoita kuuluu tietenkin edelleen mutta ei niin paljoa. Lääkkeet siis ovat jo näin lyhyessä ajassa auttaneet paljon, ja kyllähän sen tuosta koirastakin huomaa. Se on aktiivisempi, palautuu nopeammin, kuorsaa vähemmän (:D) ja muutenkin vaikuttaa paljon onnellisemmalta. Lääkkeet vaihtuvat Fortekorista Bentakoriin, missä on sama vaikuttava aine eli periaatteessa sama lääke, mutta rutkasti halvempi. Nyt sitten toivotaan, että uusi lääke sopii yhtä hyvin kuin edeltäväkin, eli peukut pystyyn tämän asian suhteen. Kysyin eläinlääkäriltä mistä voisi johtua että Aatoksella heiluu kaksi etuhammasta, yksi ylhäältä ja yksi alhaalta. Ylähampaan heiluminen johtuu todennäköisesti siitä, ettei hampaalla ole vastinkappaletta eli löystyy kun ei osu yhteen ja alahampaan löystyminen siitä että vierestä on lähtenyt hampaita. Hammaskiveä tuolla on lievästi ja ohjeeksi saatiin lähinnä hampaitten harjailun, eipä tuolle heilumiselle oikein mitään voi. Mahdollisesti joudutaan jossain vaiheessa nämä hampaat poistamaan. Aatos oli ihan mielissään kun kerrankin pääsi yksin mukaan, ilman Ässää eli suomennettuna Aatos oli ihan lentoon lähdössä vaikka vain eläinlääkäriin pääsi.

Myöhemmin perjantaina kävin katsastamassa melkein viisiviikkoista tipsuviisikkoa. Alkuun pennut olivat varsin unenpöpperössä, mutta sitten kun kunnolla herättiin niin johan alkoi kunnon painit ja leikit. Oli ne kieltämättä aika hellyyttäviä. :) Kyseessä siis Lasya's kennellin pentue, joka on aika hienona päivänä syntynyt meinaan 10.10.10. Ei ainakaan ole kovin vaikea muistaa tuollaista päivämäärää. ;) Myöhemmin illalla sitten piti myöskin päästä katsastamaan siskon seitsemänviikkoiset silkkikakarat, joista ikäväkseni kuvasato jäi köyhäksi.


Viivi olisi halunnut leikkiä (kuvittele kuvan ulkopuolelle etutassujen eteen pallo :)

Lauantaina Aatos ja Ässä jäivät isän hoitoon päiväksi kun lähdin turistiksi Jyväskylän kansainväliseen koiranäyttelyyn. Matkassa mukana oli Donna (ja Pepe). Donna esiintyi hienosti saaden ensin erinomaisen ja sijoituttuaan vielä avoimessa luokassa toiseksi kovatasoisessa luokassa (Donnan lisäksi kaksi muuta olivat hakemassa valiouttavaa sertiä ja Donnan voittanut narttu valioituikin, Onnea sinnepäin. :) Pepe esiintyi upeasti ja voitti valioluokan ja sijoittui pu-luokassa toiseksi saaden cacibin. Pepen meno kehässä on kyllä niin suuri ilo silmälle, että toivon joskus saavani koiran, jolla on yhtä suuri karisma. Kun Pepe on kehässä ja esiintyy niin ei sitä voi olla katsomatta, se vain vangitsee koko huomion itseensä. Ihmekös tuo kun koirasta huomaa kuinka paljon se nauttii siellä kehässä pyörimistä. :) Lauantai iltana kotia saavuttua nappasin omat koirat matkaan ja lähettiin kyläilemään siskon luo ja katselemaan ja pentutestailemaan pentuja. Omat koirat saivat toimia yhtenä testin osa-alueena >:) Pennut olivat ihan mielettömän reippaita!! Otin siis jokaisen pennun erikseen alueelle missä pennut eivät ole koskaan aikaisemmin olleet ja tällä alueella oli Aatos ja Ässä vastassa, pennut eivät myöskään koskaan olleet nähneet yhtä isoa koiraa kuin Ässä on. Pari pentua katseli vain hetken ympärilleen ennenkuin uskalsivat lähteä liikkeelle mutta suurin osa pennuista vain suunapäänä säntäsivät moikkaamaan mun piskejä + mua ja tutkimaan aluetta. Aatos tietenkin murisi pennuille kun ne on niin ällöjä (ei siis tee pennuille mitään muutakuin murisee ja lähtee pois) ja Ässä nosteli kinttujaan kun termiitit iskivät naskaleillaan niihin kiinni. Testien jälkeen oli huvittavaa kun pennut pääsivät samaan tilaan vanhempien koirien kanssa ja nämä ottivat Ässän sitten kohteekseen ja  pian Ässä juoksi karkuun seitsemän pientä termiittiä kannoillaan. :D

Mitä treeneihin tulee niin Aatoksen kanssa ollaan vain jotain hömppäilty ja tehty pieniä tokojuttuja. Pitäisi ottaa todellakin itseäni niskasta kiinni ja treenata tavoitteellisemmin niin että koirakin tajuaisi omasta heilumisesta jotain. On se ihan pätevä ja tykkää tehdä mutta tavoitteellisuus on aika vaikea juttu kun ei enää ikinä kisoihin voida edes havitella, paitsi ehkä epävirallisiin. >8) Muutamat etsinnät spanieli teki ja alkuun kaahotettiin nenä kiinni ennenkuin sit löydettiin oikea vaihde, minkä jälkeen ei ongelmia.

Ässän kanssa oli viime viikolla käytäntöä hallilla vielä tullilaisten vierailun jälkeen ja se tuntui oudolta. Periaatteessa se yriti kovasti mutta ei sitten kuitenkaan. Yhdessä etsinnässä se kovasti käytti nenää ja tarkensi ahkeraan ollen lelun päällä, ja kosketti jopa nenällään sitä lelua, mutta ei kuitenkaan reagoinut siihen siten että olisi tajunnut sen lelun olevan siinä. Leluna siis sukkanarupallo, jonka pitäisi kyllä olla mieluisa. Ei ymmärrä. Toisen lelun (lapanen) otti kyllä ilman miettimisiä suuhun kun löysi sen. Tämän jälkeen keskityttiin lähinnä fiilistelyihin eli leikitin Ässää patukalla ja _yritin_ heittää sitä patukkaa alueelle mutta ilmeisesti pitäisi mennä erilliselle kurssille kun patukka lenteli lamppuihin ja mun selän taakse. :D Projektisakemanneille otettiin myös purut ja näiden ollessa tauolla niin minähän päätin kokeilla Ässän kanssa pureeko se tyynyyn ja purihan se! Ei ehkä kovin loistavan näköisesti mutta innokkaasti se sitä hamusi, eikä arkaillut ottaa sitä suuhun edes aluksi mistä yllätyin melkoisesti.
Pipa myöskin halusi testailla miten meidän koirat reagoivat pehmolelukoiraan ja Ässähän suhtautui varsin noutajamaisesti. Eli pehmokoira nurkan taakse piiloon, niin ettei koira nähnyt sinne vietävän mitään ja sitten vain hengaillen lähestyttiin kohti nurkkaa ja pehmokoiraa siten että koira löysi sen ensimmäisen. Ässähän esitti tälle pehmokoiralle niin komiat mielistelytanssit ettei toista, Ä tekeytyi mahdollisimman pieneksi ja lipoi sen lelun huulia ja oli ihan hölmö. :D Kun saan sen videon käsiini niin voin yrittää laittaa sen koko kansan nähtäville.

Tänään käytiin treenailemassa tuolla meidän rakennuksen päätyvarastossa feat Essi ja Yazzy-sakemanni. Ässä sai olla sen aikaa puussa kun Yatsi teki etsintöjä ja ennenkuin Essi vei lelun piiloon niin kunnon hetsaukset. Lelu helppoon piiloon ja tällä reseptillä Ässä oli huomattavasti parempi. Ilmeisesti olen siis ollut todellinen ääliö ja vaikeuttanut ihan liian nopeaa tuolla kakaralla etsintää. Ässä oli motivoitunut, innokas ja käytti silti hyvin nenää. Kun Ä löysi lelun niin biletykset, jonka jälkeen uusi hetsaus ja uusi piilo. Nytkin Ässä oli kiva ja motivoitunut. Lelun löytämisen jälkeen bileet ja Ässä sai pitää lelun kun vein sen puuhun kiinni. Tämän jälkeen pieni saksanpaimen pääsi tekemään töitä, jonka ajan Ässä itki ollessaan puussa kiinni. Yatsin tehtyä hyvät etsinnät Ässä puusta irti ja neitihän yritti heti päästä varastoon. :D Hetsaukset lelun kanssa ja koira pois. Jäi se nyt ainakin vähän kuikuilemaan varastoa kohden. Eli ehkä me täältä noustaan?