Päivämme on tänään ollut todella toko-painotteinen, sillä aamulla ennen koulun alkua eli ennen seitsemään otettiin hieman tokoa, seuraamista ja pari luoksetulon pysähdystä, koska koira jäi 8 tunniksi kotia ja ajattelin minimoida tuhoamisen mahdollisuuden antamalla sille hieman aktiviteettiä, ennenkuin lähdin kouluun. Seuraaminen oli upeaa! Oikeasti, otettiin kaikenlaisia käännöksiä kaikissa askellajeissa eikä mitään ongelmaa, juoksussakaan ei edes tullut väljyyttä käännöksissä. Otettiin myös aika pitkää suoraa ja olin ihan näin :O siis tolla koiralla ei tippunut kontakti kertaakaan ja otettiin ehkä 50 metrin suora :O normaalistihan tuo ei hirveästi pidä kontaktia seuraamisessa, koska en ole sitä vaatinut tulevan virkamiesuran vuoksi, sen vuoksi ihmetys tästä seuraamisen äkillisestä kontaktin paljoudesta on oikeasti melkein shokki. :D Luoksetulon pysähdystä ollaan otettu muutavan kerran ja yllättävän hyvin toi pysähtyy, valuuhan se (ollaan otettu ehkä about parikymmentä toistoa) mutta pysähtyy toistojen määrään suhteutettuna todella hyvin. :) Tykkään.

Sitten koulun jälkeen tämä hullu otti myöskin vähän tokoa ja mä keksin ! miten mä saan tuon menemään maahan!!! Mun pitää sanoa se maahan käsky silleen oikein neitimäisesti ja pehmeästi. Otettiin useampi kerta ja toimii, ei jäänyt kertaakaan seisomaan! Otettiin myös joka toinen kerta seisomaan ja maahan ja pakko hehkuttaa vielä lisää, ei mitään ongelmia! Ihanaa. :)

Sitten viiden maissa lähdettiin tuonne Dogness-hallille katsomaan tokokokeita jossa tällä kertaa tuomaroimassa V. Kinnunen. :) Tuli nähtyä sekä hyviä että huonoja suorituksia ja pakko vielä täälläkin onnitella Saijaa ja Harua ykköstuloksesta! Huippua ! :) Katseltiin siinä muiden koirakoiden suorituksia ja harmitti kun ei päästy varoaikojen takia Ansan kanssa kisaamaan, kisaaminen oli  niin mukavaa :) Hannan ja Nitan kisoja katsellessa tuli elettyä ihan mukana ja jännitettyä sitten tuli heidän puolestaan, harmittavasti jäi pisteestä se ykköstulos. :(

Ja aiva kun ei oltaisi ihan tarpeeksi treenailtu tälle päivälle ;) niin otettiin sitten oikeastaan melkein kaikki alokasluokan liikkeet, pitkä seuraaminen ja homma toimi :>> Taaskin kaikkia askellajeja ja käännöksiä, ei ongelmaa. Otettiin myös lyhyempiä pätkiä ja imuuttelin ja muutenkin palkkailin todella tiheään :) Jäävät alokkaan ja avoimen malliin ei suurempia ongelmia mutta nyt toi ryökäle meinas mennä koko ajan maahan... voivoi mitä mä nyt siihen keksin.. hyppyä otettiin ei ongelmaa, hoin myös valmista ja ei varastanut, ekalla kerralla yritti mutta muuten ei välittänyt. :) Sitten luoksetulon pysähdyksiä seisomisella ja maahanmenolla ja seisomiset toimi ihan jees treenien määrään nähden ja maahanmenoiss possuili oikein kunnolla, röyhkeä. Niissä ei ennen oo ollut ongelmia kun ollaan otettu niitä ennenkin. Normi alon luoksetulo ihan äly pitkällä matkalla, tuli niin TÄYSIÄ ja jarrut ei sitten pelannut vaan teki pienen lenkin tuossa sivulla ennen kuin tuli perusasentoon. Sitten meinattiin ottaa yks ruutu kosketusalustalla mutta toi tietenkin sikaili ja otti sen kosketusalustan suuhun ja rupes vetään vain rinkiä, eikä meinannu totella edes ku toisella oli niin kivaa :D Treenit meni siis pääsääntöisesti todella hyvin, ja yllätyin siitä kuinka tuon vire pysyi koko ajan ihan huipussaan. :) Tuo on oikeasti todella positiivinen yllätys, että tuo oikeasti jaksaa työskennellä kauan ja useaan kertaan päivässä ilman, että into hiipuu. Eihän tällaisia treenejä voi joka päivä tehdä mutta välillä kuitenkin.

Huomenna lyhyet esine etsinnät ja perjantaina Ansa pääseekin kentsun hellään huomaan, joten se saa olla tokon suhteen puolviikkoa treenitauolla, vähintään. Tulee itseasiassa aika hyvään saumaan Ansalle tämä parin päivän loma, kun itse heilun vain Seinäjoella ja jos ei Ansa meni kentsulle niin mun tulisi kumminkin treenattua kun se on niin kivaa tuon koiran kanssa. :) Ansa sai myös hallilla hieman bilettää Annan n. 5kk vanhan tolleri pennun Inton kanssa ja hauskuus oli huipussaan. :) Ja pöh miten niin hallilla tehdään vain töitä.. ;)

VAROITUS SAATTAA SISÄLTÄÄ ANGSTAUSTA:

Haave omasta toisesta koirasta kasvoi taasen, semmonen todella aktiivinen joka jaksaa ja haluaa tehdä koko ajan jotain ja on aina valmis treenaamaan. :) Aatos kun ei tuohon määritelmään oikein sovellu ja kun voin ihan vapaasti myöntää, että ohjaajana olen niin täydellinen käsi etten varmaan ikinä saa toimimaan sitä lähellekkään samaa tasoa kuin Ansa tai siis eli siten että alokkaasta olisi mahdollista saada periaatteessa joka liikkeestä 9-10 :) Mulla vain ei taidot riitä ja mä olen niin paljon mokaillut tuon kanssa sen koko elämän ajan, että kaikkien virheiden korjaaminen on tuskastuttavan työlästä. Olen tätä angstaillutkin ja miettinyt kuinka epäreilu olen tuota koiraa kohtaan ollut koko sen elämän ajan. Ihan epärealistiset odotukset (vaikkakin siitä aluksi vain näyttelykoiraa itselleni hain...) ja muutenkin ääh. En mä osaa pukea ajatuksiani sanoiksi ja olenkin miettinyt, että jos ryhdyttäis opettelemaan vain temppuja ja innostuttaisiin koiratanssista. Mejäilyä toki jatketaan ja ensi vuonna aikomuksena olisi tehdä niitä jälkiä hieman ahkerammin..

Rupesin myös katsomaan niitä kennelliitoista tulleita lonkkatulos lappuja ja siellä on se kohta arthrosis lonkkanivelissä, mikä oman käsitykseni mukaan on nivelrikko (korjatkaa joku jos olen väärässä) ja sitä oli kakkosen verran molemmissa lonkissa.. Eli sanoilla arvioituna kohtalaisesti... Eli tästä lähtien ei käydä muiden koirien kanssa metsäriehumisyhteislenkeillä koska viimmeksi kun Jennin kanssa oltiin lenkillä niin tämä ontui toista takajalkaa sen jälkeen koko illan kun oli niin kipeänä. Metsälenkkejä tehdään edelleen mutta vain yksin, pyöräillä ei enää muutakuin silleen, että Aatos istuu pelkääjän paikalla eli korissa ja matkustaa siinä ja muutenkin ei enää hypitä. Nyt oon vielä enemmän huolesta sairas kun selvis, että noissa lonkissa on jo nivelrikkoa ja prkl koira on alle kolme.. Se joutuu kyllä varsin pian varmaan varhaiseläkkeelle. Millasetkohan noi lonkat on öö kolmen vuoden kuluttua kun ne nyt jo on noin paskat.. Oon oikeesti vaan huolesta sairas ja tekis mieli vaan itkeä tän asian takia, mä oon koko ajan niin huolissani ja haluaisin tarjota sille just esim hierontaa kun se tuon huonon takapään takia varsinkin menee tosi nopeaa jumiin, mutta opiskelija-budjetilla sitä on aika vaikea kustantaa kun ei ole minkäänlaisia tuloja. Tämä osittainen lamakin vaikeuttaa tilannetta kun ei tiedä mikä tilanne on esim parin kuukauden kuluttua ja tämän vuoksi vanhemmiltakaan ei niin hirveästi heru rahoja tuollaiseen periaatteessa turhaan tai ei pakolliseen toimintaa. Jos ei lamaa olisi niin vanhemmatkin suostuisivat noita hierontoja useammin sponssaamaan, muttakun tämä taloustilanne on nyt mikä on.. Olen tässä tosin mietiskellyt, että jätetään näyttelyt melkein kokonaan (ehkä pari kertaa käydään vuodessa, Vaasa, Tuuri ja Seinäjoki (?)) pois meidän elämästä niin siinä säästyy rahaa ja ne voi sit käyttää esim hierontoihin. Turha sitä on niis näyttelyissä kuskata kun ei se edes oikeasti oo niin hieno, ei se nyt mikään rumakaan ole mutta aina löytyy niitä hienompiakin uroksia. Seinäjoellakin uroksia on vaivaiset vajaa nelisenkymmentä..

Oon myös mietiskellyt, että kuinka paljon hallaa olen tehnyt tuolle koiralla harrastamalla esim agilityä sen kanssa aika aktiivisestikin. Lisäksi ollaan pyöräilty aika paljon. Turha sitä on enää soimata, mitä on tullut tehtyä mutta oli se vain oikea päätös jättää agility vuosi sitten kokonaan pois. Jotain ohjausjuttuja voidaan aidoilla ottaa joskus mielen virkistyksesksi ilman rimoja mutta niitäkin tehdään ilman revittelyjä. Mua vain niin pelottaa, että se yhtäkkiä menee huonoon kuntoon kun mahdollisuudet siihen periaatteessa on hyvät, lonkat on huonot ja selkä on reistaillut vaikka millä mitalla, koskas tuleekin se viimeinen niitti et se meneekin sitten pahemmin, sitä kauhun päivää odotellessa. Ja jos en tuolla aiemmin tekstissä sitä vielä sanonut niin Aatosta ei siis todellakaan tulla käyttämään jalostukseen vaikka joku haluaisikin. Tällä viikolla pitäisi siskon käydä kuunteluttamassa Aatoksen sydän samalla kun käyttää yhen omista tytöistään rokotuksilla ja se nyt vielä puuttuu jos mulla on vielä sydänsairaskin koira.. Tuloksia odotellessa. Mikäli se sivuääni sieltä vielä kuuluu niin ei oteta kuuntelua virallisena koska helmikuussa on pakko käydä ell kun pitää tuo rokottaa ja sitten otetaan uus virallinen ja jos se sivuääni kuuluu niin antibiootit kehiin ja katsotaan oliko kyse tulehduksesta..

Ei tää elämä kyllä kulje yhtään reilusti, tosin kuka voi sanoa mikä on reiluaa mikä ei? Jonkun mielestä mä voin ansaita tämän huonon onnen, en kyllä ymmärrä miksi ansaitsisin, mielestäni en mitään kovin pahaa ole tehnyt. Olen yrittänyt olla hyvä ihminen ja vaikka mullakin on niitä ei niin ihania piirteitä niin olen yrittänyt kehittyä niistä eroon. Kuitenkin nämä mun koiratouhut ei ole mennyt oikein putkeen. Vili ensimmäinen koira, josta olisi voinut tulla se "once a lifetime"-koira jäi auton alle 1½ vuotiaana kun pääsi karkaamaan ja muuttui aggressiivisemmaksi ja jouduttiin sitten lopettamaan aggressiivisuuden takia kun eka yritti syödä muut koirat ja sitten ihmiset. Se oli kyllä niin stressaavaa aikaa kaikille, Vilin kanssa oli kuitenkin ihan huippua treenata kun koira syttyi heti kun laitoin treeniliivin päälle..

Sitten tuli Aatos, ominaisuuksia löytyy ja siitä oikeasti voisi tulla hyvä treenikaveri joka lajiin mikäli ohjaaja olisi taitavempi & osaisi hommansa eli toimia tuon kanssa. Osoittautui kuitenkin luustollisesti sairaaksi ja nyt ei voida/viitti treenata mitään äksön-lajeja. Sitten on vielä tuo noutaja, se nyt vielä olis viimeinen niitti jos sekin osoittautuisi jotenkin esim luustollisesti paskaksi... tätäkin minun tietenkin täytyy manata koska se olis niin mun tuuria! Se on luonteeltaan ja ominaisuuksiltaan melkein just sellainen pakkaus millaisen noutajan haluaisin omaksi koirakseni ja ei se oikeasti voi olla noin "täydellinen" mun tuurilla.. Mutta ehkä mun pitäis lopettaa tää angstaus ja mennä nukkumaan...