Uusi kouluvuosi on lähtenyt täysillä käyntiin ja koiratkin ovat päässeet eri tavalla treenaamaan. Ässän kanssa ollaan tehty tottista sekä alkeita esine-etsintään. Tänään päästiin käymään muutamien muiden projektikoirien kanssa Kokkolassa eräänlaisella varikolla. Sakemannit teki omia juttujaan ja me lähinnä tehtiin pintoja ja leikkimistä, muutama alkeellinen etsintäkin. Alkuun tein itse väärässä järjestyksessä eli ensin pintoja namipalkalla ja tämän jälkeen leikkimistä, no eihän toi leikkinyt kun keskittyi vain ruokaan. Pohdittiin myös Pipan kanssa mun omaa käyttäytymistä varsinkin nyt kun Ässä tosiaan ruuan jälkeen hyytyi aika mukavasti mitä leikkimiseen tulee, eli kun olen itse hermoillut tuon leikkimistä vaikka Ässä on vielä ihan kersa niin olen ollut hieman liian painostava. Tai tyyliin kun Ässä ei ole leikkinyt niin olen omalla aktiivisuudella yrittänyt saada sitä leikkimään ja luonut painetta, en onneksi paljoa mutta kuitenkin niin että se on haitannut. Onneksi en ole vielä tuota koiraa ihan pilannut, mutta kyllä taas huomaa kun ei ole kokemusta kovinkaan hirveästi niin tekee tämänkaltaisia tyhmiä virheitä, Ansan kanssa oli niin helppoa kun itse ei tajunnut mitään niin ei osannut oikeastaan pilata sitä eli en vaatinut siltä liikaa. Käytiin sitten kaksi kertaa vielä uudestaan siellä rakennuksessa ja tällä kertaa otin leikkimistä ilman että ruokaa edes oli mukana, ja kyllähän toi silloin leikki ja oli mukana ja innoissaan. Nyt vain siis itse muistaa omistavansa pennun, jonka ei kuulu osata vielä paljoakaan.

Pinnat itsessään meni ihan kivasti, parit portaikot aiheuttivat sen ettei aluksi meinannut suostua menemään niitä alaspäin. Toiset tälläiset portaikot johtivat ullakolle, kyseessä betoniset suhteellisen jyrkät portaat jotka mentiin kyllä ilman arasteluja ylöspäin mutta alaspäin lähdettäessä harattiin vastaan. Alkuun tietenkin yritin houkutella ruualla, ei mitään koira kyllä kurkottelee mutta ei kuitenkaan lähde tulemaan alaspäin. Aikani siinä houkuteltua otin sitten Ässän hihnasta irti ja lähdin pois näkyvistä, niin ei tarvinnut minuuttiakaan odottaa niin johan neiti tulee ilman ongelmia alas. Samat portaat uudestaan ja ei ongelmaa kumpaankaan suuntaan, toiset aika samankaltaiset portaat joissa oli ongelmia niin olivat tämän jälkeen ihan piece of cake. Hyvä Ä!

Ässä täytti tänään myös jo viisi kuukautta! Ollaan siis hetken päästä jo virallisesti teinejä, jotka eivät osaa käyttäytyä. Ässä nimittäin ei oikeasti osaa käyttäytyä, ainakaan hihnassa. Muutenkin Ässä on aika vapaasti saanut elellä juurikin sen takia, että haluaisin siihen hieman lisää röyhkeyttä ja poweria, jotka luultavasti tulevat iän myötä. En meinaa käsittää kuinka nopeaa se aika oikein menee, nyt jo on yli kolme kuukautta Ässän saapumisesta, eli 1/4 vuosi. Paljon ollaan myöskin ehditty kokemaan tässä lyhyessä ajassa, enkä ole oikeastaan ollenkaan katunut Ässän ottamista. Pentuhan nyt aina rajoittaa hieman elämää, mutta toi nyt on niin kiva että kaiken saa vähintään tuplasti takaisin joten :) Lisäksi on ihan huippua, että Ässä on jo sisäsiisti! Päivisin ei tule tarpeita ollenkaan sisälle ja pissatkin tulevat sisälle korkeintaan siinä tapauksessa, että Ässä menee alistumaan kämppiksen melkein vuotiaalle Vauhti-sakemannille. Mutta muuten ei tipan tippaa. :) Hampaitakin ollaan vaihdettu ahkeraan ja nyt taitaa enää olla yksi kulmahammas lähtemättä maitohampaista, hampaitakin olen itselleni saanut kerättyä jo yhdeksän, tavoitteena olisi se viimeinen kulmahammas napata vielä tuonne kokoelmaan. Ässä todella paljon arvostaa kun olen sen suuhun kurkkimassa varmaan kymmenen kertaa päivässä, no ainakin ollaan hampaiden katsomista treenailtu ahkeraan..

Aatoksen kanssa ollaan pelleilty edelleen tokoa ja fiilikset on edelleen pysynyt hyvinä eli koiralla on tuntunut olevan kivaa treenatessa ja on aika intopiukeena ollut mukanakin. Jäävissä ollaan tehty erotteluja, mukana kaikkia eli istu, seiso ja maahan. Seisomisesta on alkanut tulla ihan mukavan näpsäkkä, saattaa välillä valua kun Aatos on nyt päättänyt että tokokoiran pitää koko ajan seurata. Istuminen onnistuu ehkä 80% tapauksista eli välillä jää seisomaan ja välillä valuu maahan. Maahanmenot on turkasen hitaita, pitää tässä taas ottaa joku ilta tällä viikolla operaatioksi Aatoksen hierominen, josko poika vaikka pääsisi pahimmista jumeistaan eroon.

Aatos pääsi myös tässä yksi ilta tekemään muutaman esineen etsinnän kun yritin kateuden avulla saada Ässään lisää puhtia. Aatos oli ihan innoissaan ja käytti ihan kivasti nenäänsä vaikka pyrkiikin lähinnä etsimään silmillään, ai mitkä nenänkäyttötaidot.. Mutta voisi kyllä oikeastaan alkaa systemaattisesti treenaamaan Aatoksenki kanssa esineitä sillä kyllä se siitä ihan tykkää, vaikka herkästi se turhautuu ja motivaatio ei kestä, mutta harjoitellaan. Verijälkiäkin pitäisi ehtiä tekemään muutamia ennen lumien tuloa, koulussa nyt olisi paljon tekemistä mikäli tahtoisi olla tunnollinen opiskelija sillä on lukiojakso menossa, mutta tietenkin koiriin käytetään suurin osa ajasta. Luonnollisesti.

Kaikkiin tässä postauksessa esiintyvistä kuvista menee suuret kiitokset Hanna Blombergille!