laskin aivan itse..

 

Nyt on siis se aika vuodesta, jolloin kaikki hösäävät joulun vuoksi ja säntäilevät suuntaan jos toiseenkin. Itse olen yrittänyt keskittyä vain rentoutumiseen vaikka välillä se hieman vaikeaa onkin.Haluan tässä nyt kiittää kaikkia elämääni vaikuttaneita ihmisiä, olette tehneet tästä vuodesta yhden ikimuistoisimmista. Monta asiaa on tapahtunut tähän vuoteen ja valitettavasti ne kaikki asiat eivät tietenkään ole olleet pelkästään positiivisia asioita. Mummoni kuoli keväällä ja häntä on sitten tullut muisteltua pitkin vuotta, muita läheisiä en ole sitten joutunut tänä vuonna onneksi hyvästelemään. Ystävät ja kaverit ovat olleet suunnattomana henkireikänä koirien ohella, se on mukava tietää että on ihmisiä joiden olkapäätä vasten voi mennä itkemään ilot ja surut. Ja kuten jäyhään suomalaiseen olemukseen kuuluu en tunteitani sano usein ääneen, mutta haluan teidän tietävän että olette todella tärkeitä ♥ Uskon asianomaisten kyllä tunnistavan itsensä tästä tekstistä, enkä rupea nyt heitä sitten erittelemään. :)

Erittäin positiiviseksi asiaksi tästä vuodesta voisin sanoa uudet ihmiset joihin olen tutustunut ja kaverit joiden kanssa kaveruus on syventynyt ystävyydeksi. Koirarintamalla on itse pääpaha yrittänyt kehittyä parhaansa mukaan, tietoa ollaan pyritty etsimään välillä käymällä erilaisilla luennoilla. Itseopiskelu on myös kuulunut paljon elämäämme ja toivoisinkin, että osaisin toteuttaa kaiken oppimani teorian käytännössä, näin ei kuitenkaan ole harmikseni tapahtunut kuten moni tätä blogiani lukenut on varmaan huomannutkin. Monet tekstit on olleet täynnä epätoivoa, jota koen sen vuoksi että en osaa toimia tuon spanielin kanssa. Toisaalta syy moniin epäonnistumisiin on ollut asettamani epärealistiset tavoitteet, mutta kyllä me täältä pohjalta vielä noustaan. :) Varsinkin tässä loppuvuodesta tulevaisuus on alkanut näyttämään himpun verran valoisammalta sillä olen ehkä alkanut jopa oppia melkein toimimaan Aatoksen kanssa. Elämämme on silti yhtä vuoristorataa, joka on onnekseni ollut aika paljon noususuhdanteinen pieniä ja välillä vähän isompiakin notkahduksia lukuunottamatta. Tavallisestihan koko vuosi käydään läpitte uutena vuotena, mutta koska vuotta on enää niin vähän jäljellä niin se ei haitanne vaikka käymme sen nyt jo läpitte.

Aloitetaan vaikka Aatoksesta, jonka kanssa asettamani epärealistiset tavoitteet monella saralla eivät onnistuneet. Ja syy ei todellakaan ole ollut koiran ja sen pystyn myöntämään sillä tuosta koirasta olisi varmasti vaikka mihin jonkun toisen ohjauksessa.

Vuoden 2009 tavoitteet Aatoksen kanssa:
Ennen toukokuuta yksi tokokoe käytynä
TK1
kuvauttaminen selkä+lonkat
näytelmistä SERTi
esine-etsinnässä suurentaa etsintä aluetta
jäljen pidennys ja pikkuhiljaa makupalojen vähennys jäljeltä
ilmausu kestävämmäksi, sen yhdistäminen oikeaan asiaan :D
mejän kokeileminen, ehkä kilpaileminenkin ?

Periaatteessahan me kävimme Aatoksen kanssa yhden tokokokeen ennen toukokuuta, se tosin ei vain ollut virallinen, joten ensimmäinen tavoite periaatteessa läpäistynä. Sillä me kävimme 6.4. Kankon järjestämässä epävirallisessa tokokokeessa, jonka tuloksella ei pahemmin voi kehuskella.. 69½ pistettä.. En vieläkään ymmärrä miksen keskeyttänyt meidän suoritusta, niin surkea se oli ja taas saan syyttää itseäni. Miksi vein keskeneräisen koiran kokeeseen? Tuota kysymystä on monesti tullut mietittyä iltaisin.. Noh onneksi sentis menimme ensin epävirallisiin eikä suunnattu sinne virallisiin ensimmäisiksi... TK1 olis voinut olla mahdollinen jos olisin jaksanut treenata tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti. Tuon epävirallisen kokeen jälkeen into kuitenkin hiipui aika pitkäksi ajaksi ja tavoitteellinen treenaaminen jäi Aatoksen kanssa noin puoleksi vuodeksi kaikissa lajeissa. En vain saanut itseäni potkittua tarpeeksi perseelle, että olisin jaksanut oikeasti tehdä tuon koiran kanssa jotain. Tästä tunnenkin huonoa omaatuntoa kun yhteen aikaan Ansa meni niin paljon Aatoksen edelle, sillä Ansan kanssa oli vain niin paljon mukavampaa tehdä ja treenata. Suhteemme on siis mennyt vain huonompaan suuntaan jos vertaa tätä ja edellistä vuotta.

Lonkat ja selkä tuli kuvautettua tässä syksyllä ja samalla hankittua lausunto sivuäänestä sydämmestä. Lonkathan paljastui D/D joissa on kakkosen verran jo nivelrikkoa, joten hyppyyttämisen vähensin oikeastaan aika minimiin. Aatos saa toki hypätä sohville ja sängylle mutta agility on pannassa kokonaan. Selästä ei mitään löytynyt ja epätietoisuus syistä miksi se reistailee on yhä luonamme. Terveys on muutenkin hieman reistaillut tässä vuoden aikana hieman enemmän ja vähemmän. Toivotaan nyt kuitenkin, että pysyttäis terveenä. Näyttelyissä käytiin tuloksena 2xERI ja 3xEH, kaipaamaamme sertiä ei siis tullut napattua, mutta ehkä ensi vuonna?

Mejää kokeiltiin muutaman kerran ja niistä jäi varsin positiiviset mielikuvat ja sitä harrastusta jatketaan ensi vuonna, kisaamaan ei kuitenkaan keritty tänä vuonna. Muuten normi jälkeilyä ei olla tehty, samoin haku ja esineet on jääneet luvattoman huonolle tolalle..

 

Ansan kanssa tavoitteet vuodelle 2009 olivat:

penskan kasvaminen
alokasluokan liikkeet pikkuhiljaa kuntoon ennen kuin Ansa lähtee eteenpäin
ehkä sitten loppuvuodesta yksi tokokoe?
tutustumista erilaisiin paikkoihin ja pintoihin

Ansan kanssa tavoitteet olivat realistisemmat ja kaikki toteutuivat. Ansa kasvoi ja kehittyi koko tämän vuoden ajan ja tutustuttiin moniin erilaisiin paikkoihin ja pintoihin matkalla kohti virkakoiran uraa. Tokossa edistyttiin enemmän kuin ajattelin alkuvuodesta, mutta hyvä niin. Alokasluokasta kaikki liikkeet ovat hallinnassa, osa avoimen ja voittajasta ruutu, paljon enemmän siis kuin mitä Aatos tällä hetkellä osaa. Tokossa tosiaan käytiin kisaamassa kaks kertaa, ekasta ALO2 ja sitten se kaivattu ALO1, paremmin siis meni kuin mitä uneksin.

Vuosi on ollut todella antoisa matka Ansan kanssa, ollaan kasvettu yhdessä ja neidistä on kehittynyt todella pätevä etsinnöissä ja tokossa. Välillä toki on saanut lyödä päätä (omaa ei koiran :D) seinään kun tuo on niin herkkä niin sitten on pitänyt opetella oikein kunnolla toimimaan sen kanssa. Vaivana on ollut juoksun ja sen jälkeen valeraskauden aiheuttamat hormonitoiminnan muutokset, joiden vuoksi Ansa meni ihan sekaisin eikä sitten oikein toiminut. Näitä asioita joihin en itse pysty vaikuttamaan ja minkä takia en itselleni narttua ota. Jokatapauksessa Ansan kanssa on mennyt todella kivasti ja nyt neiti onkin todella lähellä oikeaa virkakoiraa. :) Ansan myötä sain myös tutustua moniin uusiin ihmisiin ja päästiin työssäoppimaan Tullille viikoksi. Uusia asioita on siis tullut opittua aikas rutkasti tuon koiran myötä ja en voi muuta sanoa kuin että Ansa on upea pakkaus. :)

Sitten voisin hieman listailla tavoitteita vuodelle 2010. Ansahan ei meidän laumaan kuulu enää kahden viikon kuluttua mutta omat tavoitteeni ja toiveeni on, että Ansalla ja uudella ohjaajalla alkaa synkkaamaan hyvin. Ansa löytää monta huumekätköä ja tekee musta ylpeän. Ja EI kehitä itselleen valeraskauksia tai muita hormonihirviöitä.

Tavoitteet Aatoksen kanssa:

• opitaan toimimaan yhdessä
• löydetään treenaamiseen mukavuus ja hauskuus yhdessä
• mejäilyn jatkaminen ja siinä toivottavasti kisaaminen ensi syksynä jos vain mahdollista
• näytelmissä käynti harvakseltaan, jospa se serti sieltä putkahtaisi
• tokon treenailu mutta ei perfektionisti meiningillä

+ toivon tietenkin että Aatos pysyy mahdollisimman terveenä. :) ♥

Tällainen vuosi meillä on ollut ja pääpahakin voisi muutaman tavoitteen listata seuraavalle vuodelle..

• opettelen toimimaan tuon spanielini kanssa
• käyn mahdollisuuksien mukaan mahdollisimman paljon erilaisilla luennoilla kouluttamassa itseäni
• pyrin kehittymään paremmaksi
• nautin yhteisistä hetkistäni tuon koiran kanssa ♥
• ja pyrin siihen terveellisempään elämään eli karkkilakko täältä tullaan :D
• pyrin myös päivittelemään blogia ensi vuonna yhtä ahkerasti kuin tänäkin vuonna mutta voitte varautua notkahdukseen sillä yhden koiran kuulumisia ei vain tule päiviteltyä yhtä useasti kuin kahden kun ei ole niin paljon kirjotettavaa.