Aatoksen kanssa ollaan nyt yritetty tottua elelemään vain ja ainoastaan kahdestaan, välillä tekee pienelle spanielille tiukkaa yksinolot ja lievää eroahdistusta näkyvissä. Oven raapimista ja vissiin toi oli täällä kämpässä jotain äännellytkin ollessaan yksin ja tänään toinen oli taas stressireaktiona kuolannut rintakarvansa osittain märiksi. Stressi on kuitenkin ilmiselvästi laskemaan päin, sillä Aatoksen rintakarvat eivät esim tänään olleet muutakuin lievästi kosteat, eivät läpimärät kuten aiemmin tänä syksynä poitsun ollessa yksin kämpillä ilman Ansaa. Aatoksenkin oli pakko päästä keskiviikkona tarkistamaan kun mentiin pihalle, että eikö tosissaan Ansa olekkaan täällä? Pyrki siis aivan tosissaan tuonne tarhaan ja tutkaili sitä kauan aikaa ennenkuin uskoi ettei Ansa sieltä löydy. Tässä syksyllähän meinaan monesti tein, että heitin Ansan päiväksi tarhaan kun siellä viihtyi ja Aatos jäi sisälle ja kun koulun jälkeen otin Aatoksen pihalle niin sen jälkeen ensimmäiseksi mentiin vapauttamaan Ansa tarhasta ja Aatos ilmiselvästi muisti tämän yhtälön, tosin tällä kertaa Ansaa ei oikeasti ollut siellä tarhassa.

Muutenkin olen alkanut huomaamaan pieniä muutoksia tuon koiran käyttäytymisessä ja osittain tuntuu aivan siltä kuin Aatos olisi masentunut?! Tai siis kyllä toi koira on aina innoissaan tekemässä tai lähtemässä pihalle, mutta silti se on jotenkin alakuloinen, raukka. :( Lisäksi on ihan hirveän hellyydenkipeä, tunkee öisinkin ihan naamaan kiinni nukkumaan siihen asti kunnes tulee liian kuuma. Ei nyt mitään suuria eroja ole havaittavissa, mutta pieniä kumminkin enkä vielä osaa sanoa onko nämä erot hyväksi vai ei. Se nähdään tässä pitemmällä aika välillä, ehkä.

Nyt olen kuitenkin pyrkinyt ottamaan itseäni niskasta kiinni ja potkimaan persuksille mitä treenailuun tulee ja nyt ollaankin ahkerasti treenailtu päivittäin seuraamista ja sivulle tuloa. Häiriöt on vielä ihan mitättömät sillä tuo koira alkaa nyt vasta osaamaan sisätiloissa ilman häiriötä niin oikeasti kunnolla sivulle tulon niin vielä ei ole päästy pihalle treenaamaan, osittain kovan pakkasen takia joka onneksi lauhtui tänään siedettävään -8 asteeseen. Sivulle tulo ollaan treenailtu siihen malliin, että Aatos ei enää tarvitse kovinkaan suurta vartaloapua, itseasiassa tänään onnistui useampi sivulle tulo niin, että itse seisoin aivan tattina. :D Toisin sanoen, Aatos tuli hyvin sivulle vaikka en edes päätäni heilauttanut. :) Tässä on tapahtunut siis erittäin paljon edistystä, mutta mä en siltikään tiedä pitäiskö mun vaihtaa sivulle tulo kiertämiseksi vai pidänkö edelleen tuon edestä kiepsahtamisen.. Nyt tuo koira on löytänyt ihan kivasti kroppansa ja tekee välillä upeita sivulle tuloja pienillä kääntymisillä tuosta edestä ja vasten hyppiminenkin on vähentynyt PALJON. Silti vaikka nyt toi sivulle tulo periaatteessa toimii niin silti en ole siihen tyytyväinen, sillä Aatos tarvitsee välillä ei kuitenkaan aina semmosen ei nyt suunnattoman mutta ison lenkin kuitenkin tuossa vierellä, ennen kuin A on oikeassa kohdassa tuossa sivulla. Pitää mietiskellä.

 

Seuraamistakin on työstetty tosin aika heikolla menestyksellä. Välillä tulee ihan kivoja pätkiä, mutta monesti kuten tänään useimmat niistä seuraamispätkistä, eli ts. muutama askel, oli aika kammottavaa. Oon yrittänyt naksutella tuota alkua, että Aatos pysyisi ”tiivisti” tuossa jalan vieressä, mutta aina se irtoa ja korjaa kuitenkin hetken päästä asentonsa paremmaksi mutta ei kuitenkaan sellaseksi, että se miellyttäis omaa silmää näin ylhäältä katsottuna. Mutta eipä tässä mikään kiire ole, ei me olla kisoihin menossa ikinä joten en edes ymmärrä miksi hakkaan päätäni seinään Aatoksen kanssa. Toisaalta nyt kun on vain yksi koira treenattavana, niin pakko sitä on jostain revittävä päähän hakkaamisen aiheita. Tosin mun pitää olla todella tarkkana etten tapa tuon intoa liialla treenaamisellä, sillä Aatoksen vire ei vielä kestä edes kovin pitkiä treenihetkiä enkä haluaisi pilata tuota koiraa tuon enempää.

Arkielämän ongelmat eivät näköjään ei olekkaan kovin suuria ongelmia. Tai esim vetäminen niin ei toi nyt ole vetänyt lenkeillä oikeastaan ollenkaan kun ei ole ollut toista koiraa siinä mukana ts Ansaa. Lievä räyhänhenki toi välillä meinaa olla, mutta sekin on vähentynyt? Tai ehkä meitä on tullut vastaan vain neutraaleja koiria. Paikalla olon kanssa takkuillaan kuitenkin edelleen ja siihen tarvitaan paljon treeniä! Mutta tässäkin itse ongelma on raivostuttava, komennan Aatoksen esim istumaan → A nousee hetken päästä → komennan takasin istumaan → ei nouse uudestaan. Ja sama homma on tähän asti ollut maahanmenonkin kanssa. Ku tuos on se, että A ei nouse enää sen toisen käskyn jälkeen ellei nyt ihan tuhottoman kauan aikaa joudu olemaan käskyn alla. Tosin häiriöitä ei ole ollut vielä ihan älyttömästi mutta argh! No ehkäpä se menee pienen tehokuurin avulla pois sillä toi on ehkä maailman raivostuttavinta, että mun pitää komentaa tuota kaks kertaa ennenkuin se varmasti pysyy paikoillaan. Osittain omaa syytäni, osittain porukoitten, jotka sallii tuolle niin paljon enemmän vapautta. Noh, ehkei tuota ongelmaa oo kovinkaan vaikea poistaa, toivottavasti ei ainakaan. Katsellaan minkälaista treeniä tuohon keksin..

Kuulin myös Ansasta kuulumisia, neidillä ja uudella ohjaajalla on vissiinkin alkanut hyvin synkkaamaan ja Ansa on tehnyt ensimmäiset amfetamiini-etsintänsä ja kätkökin oli löytynyt, tietenkin. ;) Oli kyllä itselle helpottavaa kuulla, että Ansa on hyvin sopeutunut ja muutenkin homma on hyvin lähtenyt käyntiin. Nyt ei enään ne lukemattomat työtunnit, jotka sen neidin kanssa tein tunnu turhalta. Mun pieni tyttö ♥ Enpä silti kuitenkaan edelleenkään osaa päättää ottaisinko toisen projektin vai en..

Ohessa ottamiani kuvia tältä päivältä kun olin kuvailemassa tänään kavereitten piskejä. Kuvia tuli otettua ehkä 2200(?) mutta niin onnistuneita otoksia, joihin olisin ollut kaikin puolin tyytyväinen niin oli häviävän vähä. Osittain syy oli kamerassa, mutta suurimmaksi osaksi kuvaajassa. Yllättävää eikö? :D Kuvaaminen on kuitenkin mukavaa ja ei ne kaikki otokset nyt ihan surkeita ollut. Perfektionisti vain nostaa päätään eikä tykkää kun kaikki ei onnistu niinkuin haluaisi. Kuvattavana oli siis auspait eli Ketku ja Hani, sakemannit Karma, Nato ja Vauhti, hoffi Nitta, borderi Miina ja tervu Nuutti. Oli kyllä mukava kuvailla, mutta omat haasteensa toi monta yhtä aikaa leikkivää koiraa, me ei kameran kanssa pysytty oikein vauhdissa mukana. Kuvien laatu ei oikeasti ollut noin surkea, mutta koska en omista mitään kunnon kuvanmuokkausohjelmaa niin paint päätti taas vaihteeksi raiskata kuvat kun pienensin niitä inhimillisempään kokoon. No eiköhän noista selvää saa? :D