Huhtikuun loppupuolella mennään, enää hetki ja kuu on taas vaihtunut. Tähän kuukauteen on mahtunut paljon asiaa. Kuukauden alussa asusteltiin koirien kanssa Kalajoella, tehden viimeiset työssäoppimistunnit, jeij! Oli mahtavaa huomata kuinka sopeutumiskykyisiä nuo koirat ovatkaan, eivät ottaneet pienintäkään stressiä vaikka taas asusteltiin koirahoitolassa. Koirat ovat sopeutuvaisia eläimiä - sanotaan, mutta kuinka monen koirat olisivat oikeasti ok ilman pienintäkään stressiä kun seinän takana pauhaan kymmenen hoitokoiraa? Voin siis vain todeta, että mun koirien koti on mun luona missä meenkin. Työssäoppimisten loputtua palailtiin Kannukseen pariksi päiväksi pakkailemaan, näkemään kavereita ja viettämään aikaa. 

Enya ja kaverinsa super-Miina! 

Neljä vuotta Kannuksessa on mennyt aivan liian nopeaa, vielä olisi hieman kouluhommia jäljellä mutta kovasti näyttäisi siltä, että kesäkuun alussa saan kaksoistutkintolakin lyödä päähäni ja jättää lopulliset hyvästit Kannukselle. Nyt kun olen viikon verran asustellut kotona Jalasjärvellä en vieläkään käsitä, että en enää palaa oikeasti Kannukseen. Jos jonkun tiet kulkevat kesällä Jalasjärven kautta niin saa tulla moikkaamaan!

Viime viikonloppuna käväistiin Enyan kanssa Vaasan KV:ssa näyttäytymässä junioriluokassa. Alkuun kun päästiin Botnia-hallissa kehän laidalle Enya otti kovasti painetta kaikesta hälystä. Suostui syömään, mutta leikkimään ei kyennyt. Pälyili aluksi myös kovasti ympärilleen. Meidän vuoroon oli kuitenkin vielä mukavasti aikaa, joten Enya sai hengailla trimmipöydällä ja kehänlaidalla remmin päässä. Pikku hiljaa tuo paine alkoi purkautumaan ja siinä vaiheessa kun päästiin kehään niin neiti oli jo suhteellisen rento. Suostui leikkimään ja pystyi tekemään jos pyysin esim istumaan, menemään maahan tai tekemään kiepin. Kehään mennessä ei itseä sitten enää niin kamalasti jännittänyt kun huomasin Enyan päässeen pahimmasta paineesta. :) Junioriluokassa oli yhteensä 5 narttua ja me oltiin Empan kanssa toisina. Pöydällä Enya oli nätisti ja kun tuomari tuli tutkimaan niin Enya ei yhtään arastellut vaikka kyseessä oli miestuomari! Antoi todella nätisti tutkia, liikkui ihan kivasti ja seisoikin lattialla ihan jees :) Ilmiselvästi ollaan vähän kehitytty näyttelyjutuissa. 

Tuomarina toimi norjalainen Arne Foss ja saatiin todella mukava arvostelu, joka meni näin: "Trevlig helhet. Välutvecklad för åldern. Feminnt huvud, bra uttryck, ok öron. Stram överlinje i rörelse, armbågarna kunde ligga lite bättre instill. Normal pälls och bra färger för åldern. Härligt temperament. Välvisad. Behöver ännu lite tid. Kanske en aning lång i länden." Suomennettuna arvostelu menee suurinpiirtein näin: "Hyvän kokoinen. Hyvin kehittynyt ikäisekseen. Feminiininen pää, hyvä ilme, ok korvat. Stram (?) ylälinja liikkeessä, kyynärät voisivat olla tiiviimmät. Normaalit lavat ja hyvä väri ikäisekseen. Ihana luonne. Hyvin esitetty. Tarvitsee vielä aikaa. Hieman pitkä lanne." Tuloksena ERInomainen ja junioriluokan neljäs. :) Ennenkaikkea olin iloinen, että sain Enyan rentoutumaan ja  esiintymään hyvin. Vallan tyytyväinen olin tuohon sileään eriin. Alla oleva kuva tosin ilmentää hyvin miten me näyttelyt Enyan kanssa koetaan, ei paljoa kiinnosta.. :D

Ollaan myöskin treenailtu jonkin verran ja sain otettua myöskin muutaman videon! Alkuun pari videota Aatoksen tavaroiden noutamisesta. :) Ensimmäisellä videolla Aatos noutaa 1€:n kolikon, toisessa naksuttimen, avaimet ja kynän, ja spanieli rakastaa kun saa olla hommissa!  :) <3 

Aatos noutaa from Riikka Niinistö on Vimeo.

Aatos noutaa 2 from Riikka Niinistö on Vimeo.

Seuraavat kaks videota on Enyasta, huomasin varsinkin tätä ensimmäistä videota katsellessani omaavani aivan järkyttävät avut.. Äkkiä ruvettava pienentämään niitä!! Mutta tällä hetkellä osataan tuon verran. Tokassa videossa kaukojen treenaamista lihasmuistiin. Suurinosa vaihdoista on alkanut sujumaan kädellä ohjaten varsin hyvin, mutta välillä meinaa liikkua. Tuossa videon keskikohdassa itte sekoilen jotain niin silloin Enyallakin tulee liikkumista enemmän. En oikein tiedä mitä tekisin tuolle istu-maahan vaihdolle, kun Enya siinä työntää itseään taaksepäin vaikka ei varsinaisesti liikuta jalkojaan. Ideoita, anyone? Pitää ottaa videota tekeekö samaa myös paremmin pitävällä alustalla, tuo muovimatto kun on hieman liukas.  

Enya treenaa2 16.4.12 from Riikka Niinistö on Vimeo.

Enya treenaa3 16.4.12 from Riikka Niinistö on Vimeo.

 Enya aloitti maaliskuun alussa elämänsä toiset juoksut, joten viimeiset pari viikkoa ollaan taukoiltu enemmän tai vähemmän varsinkin kun juoksuisen nartun kanssa ei hallille ole asiaa. Lisäksi toki olen yrittänyt ahkerasti opiskella edessä olevaan yo-kirjoituksiin, mikä osaltaan on myös vaikuttanut treeniaktiivisuuteen. Joka tapauksessa laiskoja ollaan siis oltu. Aatos ei pahemmin ole ymmärtänyt Enyan päälle ja kun itsellä ei pahemmin ole koulua ollut niin ei onneksi ole tarvinnut mitään erikoisia virityksiä tehdä eristämisen vuoksi esimerkiksi.

Enya on päässyt leikkimään parin eri malikka pennun kanssa ja Enya tykkää kun on kokoisia kavereita! Sunnuntaina lähdetään koirien kanssa reissuun kun suunnataan Kalajoelle kahdeksi viikoksi työssäoppimaan viimeiset jäljellä olevat tunnit. Saa nähdä miten koirat reagoi paikkaan missä viime kesänä tuli vietettyä neljä viikkoa. :) Sen jälkeen tullaan pariksi päiväksi tänne Kannukseen pakkailemaan ja huhtikuun puolessa välissä olisi melkein lopullinen lähtö Kannuksesta. :)

Alla muutama kuva viikonlopulta Enyan ja Teukan leikeistä. Teukka on virallisemmin Suhteellisen Kylähullu. :)

Monta kertaa olen kirjoituseditorin tässä parin viikon aikana avannut,  ja jokaisella kerralla olen saanut tuijottaa tyhjää kirjoituseditoria ilman mitään julkaistavaa. Elämä on ollut tasaisen harmaata ja tylsää, penkkareitten jälkeen sairastuin kunnon flunssaan ja vielä kaksi viikkoa penkkareiden jälkeen olo on kuin jyrän alle jääneen, sairastaminen on peestä. Kirjoitusmotivaatio tätä blogia kohtaan on ollut aivan hukassa ja nyt tulevaa kevättä katsellessa ja miettiessä voin todeta blogin jäävän luultavasti varsin hiljaiseksi. Päässä pyörii erilaisia projekteja, suunnitelmia, haaveita jaja kaikkea muuta sekavaa. Fiilis on kuitenkin hyvä! Koirat on saaneet hymyn huulille monena päivänä, ja olen pikku hiljaa alkanut arvostamaan Enyassa olevia ominaisuuksia. Ymmärrys neiti näpsän ajatuksenjuoksua kohtaan on myös kasvanut. En tiä, tykkään Enyasta tällä hetkellä jotenkin vielä normaaliakin enemmän <3  Aatoskin on ollut ihana itsensä !

Sain Iskän jopa videoimaan tässä yks päivä meidän "treenit" jos niitä nyt treeneiksi voi sanoa :D Taidoilla ei vieläkään voi pahemmin kehuskella, mutta ollaan me edes himpun verran kehitytty! Ja koska en osaa lisätä tähän videoita silleen hienosti suoraan niin alla linkit. :) (Jos joku tietää miten vuodatukseen saa videot näkymään semmosina pikkuruutuina kuten bloggerissa niin saa huutaa hep ja neuvoa :))

https://picasaweb.google.com/riikkaniinisto/Videot?authkey=Gv1sRgCJPQ6JTM2d_lzwE#5714193822680109810

https://picasaweb.google.com/riikkaniinisto/Videot?authkey=Gv1sRgCJPQ6JTM2d_lzwE#5714193822539390594

https://picasaweb.google.com/riikkaniinisto/Videot?authkey=Gv1sRgCJPQ6JTM2d_lzwE#5714201265423933154

Nasu: How do you spell love?
Nalle Puh: You don't spell it. You feel it.

Muistakaa rakastaa tärkeimpiänne, yksin ei ole hyvä olla. <3

Viikonloppuna pakkaslukemat olivat sen verran korkeat, että emme lähteneet tarpomaan hallille. Tehtiin lähinnä kotona pieniä toko-juttuja; Aatoksen kanssa noudon palautusta, missä palaset alkavat pikku hiljaa loksahdella paikoilleen sekä Enyan kanssa perusasentoa. Enyan kanssa itse pitäisi alkaa karsimaan hirveitä apuja pois ja oikeasti alkaa ottamaan edistysaskeleita, eikä ainoastaan junnata paikoillaan (muista!). Alla muutama hätäisesti otettu kuva todisteena :) Tänään onkin pakkanen lauhtunut sen verran, että päästään kunnon lenkille ja hallilla taidetaan myöskin pikaisesti treenaamassa. :)

Olen myös totaalisesti unohtanut täällä kertoa, että pääsin näkemään Ässän tammikuun 27. päivä kun Ninni tuli tänne Kannukseen käymään. Oli vallan mainiota nähdä pikku mustiainen, joka oli vuoden aikana kehittynyt aivan valtavasti, ero oli huomattava. Kun Ansan kanssa pystyin sanomaan, että Ansa tunnisti minut niin Ässän kanssa en ollut asiasta varma, ainakaan neiti ei pätkääkään kuunnellut mitä sanoin. :D Tietenkin Ässä noutajamaiseen tapaan tervehti ilakoiden, mutta siihen se sitten jäikin. Tehtiin Dogness-hallilla Ässälle yhteen huoneeseen pari kätköä kun pyysin voisinko päästä näkemään millä mallilla etsinnät nykyään on. Vuosi takaperin kun siinä osa-alueessa oli paljon petrattavaa.. Ässän työskentelyä katsellessa tuli hirveän haikea olo, vaikka näki koiran tekevän rakastamaansa työtä. Kätköt löytyi ilman vaikeuksia ja hienosti neiti ne merkkasikin. Alla pari kuvaa melkein pari vuotiaasta Ässästä! <3

 Helmikuu on täällä taas! Pakkasherrakin on vihdoin ja viimein herännyt kolostaan ja täällä Kannuksessakin on saatu nauttia oikein kirpeästä talvesta. Säät ovat olleet todella kauniita, mutta pakkasen ollessa -25C paremmalla puolella ei paljon ole voinut koiria tai kameraa ulkoiluttaa. :/ Koirille ei ehkä löydy tarpeeksi hyviä kerrastoja noin kovia pakkasia suojaamaan ja Enya on ehtinyt jo kasvamaan pois äidin muutama kuukausi sitten valmistamasta manttelista! Enyasta kyllä huomaa lenkkeilyn olleen vähäisempää viimeiset pari viikkoa, neidillä on niin paljon virtaa että vaikka tehdään keittiö-tokoiluja ja -naksutteluja niin ne auttavat vain hetkeksi ja estävät pahimmät energianpurkaukset. Aatos on yllättävän hyvin suopunut tähän vähäisempään lenkkeilyyn ja on vaikuttanut yllättävän tyytyväiseltä kun ollaan varsin ahkerasti kuitenkin jotain pientä keittiötokoiluja senkin kanssa väännetty. :)

Hei kuka sä oot?

Viime viikonloppuna käväistiin taas Jalasjärvellä, jotta pääsin pallottelemaan tällöisiä ällönsöpöjä cavalierinpentuja, joilla oli ikää 6½ viikkoa. Kyseessä siis kennel Rosdiwa's S-pentue. Enyakin pääsi mukaan tutustumaan pentuihin ja todella nätisti neiti osasi pentujen kanssa olla. :) Pari kertaa meinasi ihan vähän leikittää ja muuten tyytyi peuhaamaan paremman leikkikaverin, Liljan, kanssa. :D Kaikki pennut olivat kyllä mielettömän kivoja ja ihan pieni pentukuume meinasi nostaa päätään kun kuusi mustaa riiviötä roikkuu yhtä aikaa housun lahkeissa. 

Maanantaina käväistiin koirien kanssa ottamassa rokotteet niskaan. Molemmille tuli nelonen + rabies, lisäksi Enyalle vakuutusta varten eläinlääkärin tarkastus ja Aatokselle sydänkuuntelu. Enya oli kaikin puolin moitteeton (vaikka ilmeisesti nuo välihampaat on aika pitkälti maitohampaita sillä tällä viikolla lähti neljäs välihammas kävelemään..) ja rokotteen saadessa niskaan ei edes vingahdettu! Hieman rokote sai aikaan rapsutuskohtauksen, mutta ei mitään sen kummempaa. Käytin neidin myös puntarilla ja paino oli noussut 50grammaa eli nyt paino on 4,45kg. Aatoksen kohdalla saatiin hyviä uutisia, sydän kuulosti suunnilleen samalta kuin puoli vuotta takaperin eli suhinan määrä ei ole kasvanut, mikä tarkoittaa sydämen voivan kohtuullisen hyvin! :) Aatoksen saadessa rokotteen niskaan alkoi aivan kamala huutokonsertti. Ilmeisesti kipukynnys on osaltaan vuosien saatossa alentunut, koska en muista Aatoksen koskaan huutaneen rokottaessa. Rapsutusta on toki esiintynyt, mutta nyt raukka huusi useamman minuutin oikein kunnolla tuskasta ja kun tiedän, ettei Aatos ole vain melodramaattinen niin.. :( Lisäksi kartutettiin Aatoksen sydänlääkevarastoa taas kolmen kuukauden satsilla. :)

Voiko olla suloisempaa?  ♥ 

Tällä viikolla ollaan kerran lähdetty treenaamaan hallille. Keskiviikko aamuna reippailtiin sinne ja paikalla olikin kolmannen vuosikurssin kennelit, mahduttiin kuitenkin sopuisasti sinne myös treenaamaan ja saatiin samalla hyvää häiriötreeniä. Enyan kanssa keskityttiin ihan pentuajan juttuihin eli kontaktiin. Back to basics taitanee olla meidän tämän hetken mottomme. Ympärillä oli ihan kohtuullisesti häiriötä, mutta pikku hiljaa neiti alkoi keskittymään olennaiseen eli siihen mitä itse haluaisin neidin tekevän. Ymmärsin taas, että olen kiirehtinyt aivan liian nopeasti tietyissa asioissa enkä ole rakentanut tarpeeksi vahvoja pohjia yhdessä tekemiseen. Olen vain pyrkinyt päästä treenaamaan kaikkea hienoa ja suhteellisen edistynyttä ja unohtanut matkan varrella koota tarpeellisia palikoita. Ihmekös kun treenaaminen ahdistaa meitä molempia. Tämän valaistumisen myötä aloin myös ymmärtämään, miksi meillä tökkii treenien kestoissa ja ylipäätään häiriöiden sietämissä. Mutkat suoraksi mentaliteetti ei ole ehkä paras tapa alkaa rakentamaan vankkaa harrastuspohjaa. Aiempien koirien kanssa tällaiset asiat ovat tulleet kaupan päällä muiden juttujen treenaamisen yhteydessä, joten en ole ymmärtänyt kiinnittää asioihin tarpeeksi paljon huomiota. No olemme vielä nuoria, joten aikaa riittää. 

Keittiötokoilussa ja hömppäilyssä on avainsanana ollut Enyan oma aktiivisuus ja keskittyminen mua kohtaan, minkä toivon saavani siirrettyä jossain vaiheessa myöskin treenikentille. Täytynee vielä mietiskellä ja pureskellä tämän välähdyksen aiheuttamaa olotilaa ja ehkä myöhemmin purkaa mietiskelyjä tänne blogiin tarkemmin. Keittiötokoilussa ollaan joka tapauksessa tehty perusasentoja (ala häivyttämään niitä järkyttäviä vartaloapuja!!), peruuttamista, kontaktia, liikkeestä jääviä (seisominen ja maahanmeno avustettuna toimii yllättävän jees treenimäärään nähden, seisomiseen paljon vahvistamista!) ja ylipäätään fiilistä tekemiseen.

Aatoksen kanssa olen vihdoin ja viimein jaksanut rakentaa noutoon loppuasennon edes jonkinlaiseksi. Vartaloavut Aatos tarvitsee tullakseen suoraa, mutta alkaa hakeutumaan kapula suussa jo tuohon vierelle eikä vain yritä tyrkätä sitä kapulaa käteen uudelleen heitettäväksi. ;) Harjoittelun alla on ollut myöskin pitäminen, meinaa kovin herkästi sylkäistä kapulan (tai minkä tahansa esineen) kun vie käden suun lähelle. Ja tämä juontaa jo Aatoksen pentuaikaan, sillä jätkä oli jo nuorena näin kova noutohullu ;) Linkki 12. viikkoisen Aatoksen lelun noutoon. Asenne kunnossa pienestä pitäen! ♥ Muuten ollaan tehty juurikin hömppänoutoja eli naksuttimen, avainten, kynien jne noutamista ja spanieli rakastaa olla töissä. Hallilla keskiviikkona treenattiin avoimen luokan luoksetulon pysähtymistä, ja se alkaa pikkuhiljaa toimia! Saatiin pari todella napakkaa toistoa ja hieman meinattiin myös ruveta ennakoimaan jolloin tehtiin paljon läpijuoksuja. Eipä oikein muuta. :)

Siinä missä omistaja on kiitänyt tuonne ja tänne, niin eivät koiratkaan ole joutuneet toimettomana olemaan. Eilinen tosiaan meni Kokkolan ryhmänäyttelyssä Enyan kanssa, tänään tuomaroin Kannuksessa mätsärissä pennut ja pienet koirat, huomenna olisi luvassa voi-evl-liikkuroinnit toko-kokeessa. Toimettomana ei siis olla oltu. :)

Otin koirat aamupäivästä hallille matkaan mukaan ja Enya & Aatos nukkuivatkin vallan tyytyväisinä boksissa sen nelisen tuntia mitä mätsärissä meni. Mätsärin jälkeen kun päästiin treenaamaan aivan tyhjään halliin, luksusta :) Aiheena Enyan kanssa kujakepit, niitä tehtiin 4 sarjaa, jokaisessa 4-5 toistoa. Ensimmäisessä treenissä tehtiin ainoastaan namialustalle vapautusta, käskin Enyan jonkin matkan päähän maahan ja neidin keskittäessä katseensa eteenpäin niin vapautus. Ilmeisesti neiti aika hyvin oppinut, että katsekontaktista tulee vapautus koska katseen keskittäminen oli ensimmäisillä toistoilla aika vaikeaa.

Toisessa sarjassa meillä oli mukana jo ihan kujakepit, pituutta otettu hieman lisää mutta vielä melkein leveimmällä. Tässä myöskin vapautus kun katse keskittyneesti eteenpäin. Kerran varasti, mutta muutan hyviä. Neljännen toiston jälkeen lähti huitelemaan omiaan ja haistelemaan hajuja. Eleettömästi koira kainaloon ja boksiin.
Kolmannessa sarjassa 3 toistoa nameilla, jotka ok. Neljäs toisto patukan kanssa, ei ongelmaa, ja palautus oli oikeaoppisesti käteen!!! Viidennellä toistolla patukka palkkana -> lähti -> nappasi lelun -> pudotti ja meni haistelemaan -> eleettömästi boksiin.
Neljännessä sarjassa kaikki 5 toistoa lelulla eikä nyt ollut mitään ongelmia, tuli heti tarjoamaan leluakin ihan vapaaehtoisesti. Muutenkin Enya on nyt ehdottomasti edistynyt leikkimisen kanssa ja lelujen tuomisen kanssa. Vielä välillä joutuu tennispalloa käyttämään houkuttimena, mutta varsinkin näin kun yksin treenataan niin tulee hyvin tarjoamaan leluja. On todella kätevää, että neiti palkkautuu patukasta hyvin mutta se ei ole niin kiva lelu, että haluaisi sen omia ja lähteä rallittelemaan. Varsinkin tänään huomasin + ymmärsin kuinka vähän Enya kestää toistoja, tuntuu vain niin oudolta lopettaa esimerkiksi neljän toiston jälkeen. Nyt lisään meidän yhdeksi projektiksi motivaation  kasvattamisen, että Enya jaksaisi muutaman kuukauden jälkeen tehdä esim noilla kujakepeillä 3 x 10 toiston sarjaa.

Aatoksen kanssa tehtiin seuraamista peilin edessä. Paikka pysyi yllättävän hyvänä ja Aatos oli todella skarppina! Jääviä tehtiin myös, jos en anna vartaloapuja niin ei tuo kuuro tiedä mitä pitää tehdä. Luoksetulon pysäytystä pylvään kanssa siten, että lähetin Aatoksen kiertämään pylvästä ja sen jälkeen pysäytys + palkaksi pallon heitto. Stopit olivat välillä jo melkein hyviä vaikka pientä tassuttelua tuli jokaisessa. Lisäksi avoimen tyyliin kaukoja, Aatoksen ollessa skarppina moitteettomat vaihdot onnistuivat 8 metriin asti mutta välillä ei oltu niin skarppeina, jolloin tarvi lisäkäskyjä. Tekniikka näissä myös parantunut kun ollaan tehty pitävällä alustalla. :)