Siinä missä omistaja on kiitänyt tuonne ja tänne, niin eivät koiratkaan ole joutuneet toimettomana olemaan. Eilinen tosiaan meni Kokkolan ryhmänäyttelyssä Enyan kanssa, tänään tuomaroin Kannuksessa mätsärissä pennut ja pienet koirat, huomenna olisi luvassa voi-evl-liikkuroinnit toko-kokeessa. Toimettomana ei siis olla oltu. :)

Otin koirat aamupäivästä hallille matkaan mukaan ja Enya & Aatos nukkuivatkin vallan tyytyväisinä boksissa sen nelisen tuntia mitä mätsärissä meni. Mätsärin jälkeen kun päästiin treenaamaan aivan tyhjään halliin, luksusta :) Aiheena Enyan kanssa kujakepit, niitä tehtiin 4 sarjaa, jokaisessa 4-5 toistoa. Ensimmäisessä treenissä tehtiin ainoastaan namialustalle vapautusta, käskin Enyan jonkin matkan päähän maahan ja neidin keskittäessä katseensa eteenpäin niin vapautus. Ilmeisesti neiti aika hyvin oppinut, että katsekontaktista tulee vapautus koska katseen keskittäminen oli ensimmäisillä toistoilla aika vaikeaa.

Toisessa sarjassa meillä oli mukana jo ihan kujakepit, pituutta otettu hieman lisää mutta vielä melkein leveimmällä. Tässä myöskin vapautus kun katse keskittyneesti eteenpäin. Kerran varasti, mutta muutan hyviä. Neljännen toiston jälkeen lähti huitelemaan omiaan ja haistelemaan hajuja. Eleettömästi koira kainaloon ja boksiin.
Kolmannessa sarjassa 3 toistoa nameilla, jotka ok. Neljäs toisto patukan kanssa, ei ongelmaa, ja palautus oli oikeaoppisesti käteen!!! Viidennellä toistolla patukka palkkana -> lähti -> nappasi lelun -> pudotti ja meni haistelemaan -> eleettömästi boksiin.
Neljännessä sarjassa kaikki 5 toistoa lelulla eikä nyt ollut mitään ongelmia, tuli heti tarjoamaan leluakin ihan vapaaehtoisesti. Muutenkin Enya on nyt ehdottomasti edistynyt leikkimisen kanssa ja lelujen tuomisen kanssa. Vielä välillä joutuu tennispalloa käyttämään houkuttimena, mutta varsinkin näin kun yksin treenataan niin tulee hyvin tarjoamaan leluja. On todella kätevää, että neiti palkkautuu patukasta hyvin mutta se ei ole niin kiva lelu, että haluaisi sen omia ja lähteä rallittelemaan. Varsinkin tänään huomasin + ymmärsin kuinka vähän Enya kestää toistoja, tuntuu vain niin oudolta lopettaa esimerkiksi neljän toiston jälkeen. Nyt lisään meidän yhdeksi projektiksi motivaation  kasvattamisen, että Enya jaksaisi muutaman kuukauden jälkeen tehdä esim noilla kujakepeillä 3 x 10 toiston sarjaa.

Aatoksen kanssa tehtiin seuraamista peilin edessä. Paikka pysyi yllättävän hyvänä ja Aatos oli todella skarppina! Jääviä tehtiin myös, jos en anna vartaloapuja niin ei tuo kuuro tiedä mitä pitää tehdä. Luoksetulon pysäytystä pylvään kanssa siten, että lähetin Aatoksen kiertämään pylvästä ja sen jälkeen pysäytys + palkaksi pallon heitto. Stopit olivat välillä jo melkein hyviä vaikka pientä tassuttelua tuli jokaisessa. Lisäksi avoimen tyyliin kaukoja, Aatoksen ollessa skarppina moitteettomat vaihdot onnistuivat 8 metriin asti mutta välillä ei oltu niin skarppeina, jolloin tarvi lisäkäskyjä. Tekniikka näissä myös parantunut kun ollaan tehty pitävällä alustalla. :)

Tänään pakattiin auto ja lähdettiin kohti Kokkolan ryhmänäyttelyä. Paikalle oli ilmoitettu ainoastaan 4 silkkiterrieriä, 1 uros ja 2 narttua meidän lisäksi. Paikkana oli kivituhkapohjainen lämmittämätön halli, jossa kaikui aika paljon. Enya vaikutti ennen kehää ihan semi-hyvältä, mutta kun mentiin kehään niin pientä epävarmuutta alkoi tulla. Liikkui todella hyvin, mutta seisoessa alkoi ottaa painetta kaikesta ympärillä olevasta melusta. Eipä sitten seisottu oikein mitenkään päin. Tuomarina oli Marjo Nygård ja tykkäsin kyllä kovasti kun hän antoi Enyalle tilaisuuden rentoutua käskemällä meidät liikkumaan ja liikuttiinkin sitten hieman enemmän. Arvosteluksi saatiin seuraavanlainen: "1v narttu, jolla oikeat ääriviivat päässä ja rungossa, varsin hyvä pää, oikea purenta, hyvä kaula ja eturinta. Sopivasti kulmautunut, liikkuu edestä vielä löysästi, sivusta hyvällä askeleella ja varsin hyvällä ryhdillä." Tuloksena ERInomainen ja luokkavoitto, luokassa siis toinen juniorinarttu joka sai EH:n :) Sa:ta ei saatu, eikä Enya sitä olisi tuolla esiintymisellä ansainnutkaan. Ei terrierin kuulu olla noin herkkä ja esiintyä noin pelokkaana. :) Kaikenkaikkiaan kuitenkin jäi ihan hyvä fiilis ja seuraavan kerran taidetaan kehään mennä huhtikuussa kun on Vaasan KV. Ja ei meillä nyt aivan turha päivä ollut kun kaverin jämtlanninpystykorva sai ERI:n ollen luokkansa neljäs ja täten tuli käyttövalioksi!! Täten siis paluu matkalla takapenkillä oleili tuore käyttövalio. Onnea siis sinne suuntaan!

1-vuotias! <3

Tasan vuosi takaperin Enyan tuloa maailmaan odotettiin kovasti. Nyt on kulunut ensimmäinen vuosi pikku termiitin elämästä, onnea siis koko Bohemia Xsantian E-pentueelle eli Enyalle, Elalle, Zilille, Taralle, Enzolle ja Erolle!

Vuoden aikana on tapahtunut paljon, vielä en voi todeta neidin olevan kovin viisas eikä ansioluettelollakaan voida kehuskella, mutta monella tapaa Enya on juuri passeli. Kaikkien "vikojensa" kanssa se on yhä enemmän itselleni sopiva koira. Päivä päivältä meistä tulee vahvempi tiimi ja toivottavasti meillä on joskus enemmän kerrottavaa. Enya on iloinen ja herkkä pikku terroristi, joka tekee hommia silmissä tietynlainen pilke miettien seuraavaa kepposta. Kiitos Enya, olet kuluneen vuoden aikana opettanut paljon uutta. :) Toivottavasti tulevat vuodet tuovat paljon iloa meidän molempien elämään! <3

Tänään Enya pääsi taas riehumaan uuden parhaan ystävänsä kanssa, Nuutti-sheltin ja nuorisolla oli kivaa! Illalla vielä tarkoituksena tehdä vähän kauneudenhoito operaatioita, sillä huomen aamulla suuntana on Kokkolan ryhmänäyttely. Saa nähdä millainen tuomio tuolle karvattomalle saadaan :) Alla pari kuvaa nuorisosta.

juokseminen on niin kivaa, että lelukin unohtuu matkalle.. :D

Perjantaina käväistiin hallilla koulun jälkeen treenailemassa, muutkin olivat innostuneet lähtemään treenailemaan joten saatiin treeni seuraa. Aatos oli ihan fiiliksissä, vitsit tuo koira rakastaa tehdä töitä. Hömppäiltiin ja temppuiltiin, välillä tehtiin todella tarkkaa työtä vaikka suurimmaksi osaksi vain pelleiltiin. Aatos saa olla pelle, sen se on ansainnut. ♥

Enyan kanssa olin yllättynyt kuinka hyvin neiti keskittyi vaikka muita koiria oli paikalla. Tehtiin puomin alastulo kontaktia erikseen, tarkoituksena opettaa tuolle siis on/off kontaktit :) Jonkinlaista hajua Enyalla on jo, mitä haluan neidin tekevän. Tässä meillä on ollut mukana erillinen targetti, mihin Enyan pitää koskea tassuillaan. Treenien määrään nähden olen todella iloinen, mutta vielä tarvitaan tietenkin paaaaaaaaljon toistoja. Lisäksi pitää pyrkiä saamaan Enyalle vielä selkeämpi kuva mitä toivon neidin tekevän. Itsevarmuus puomilla on kasvanut hurjasti eikä epävarmuutta esiinny enää paljoakaan vaikka itse nostan Enyan alastulorampille. Lisäksi tehtiin tai yritettiin tehdä putki-hyppy-hyppy suoraa, joka onnistui hyvin mikäli ensimmäinen este oli putki ja sen jälkeen hypyt. Mikäli ensin oli hypyt ja sen jälkeen putki, niin Enya meinasi 80% tapauksissa tulla putken ohi vaikka tein mitä. Eli putki edelleen suurempaan syyniin ja varmemmaksi ennenkuin lisätään mitään muuta! Muuten tehtiin hallintaa, eli Enya paikallaan kun siirtelin esteitä tai muuten liikuskelin. Ei suurempia ongelmia. Palkkailin myös aika paljon patukalla, mitä Enya tuli hyvin tarjoamaan kun toisella lelulla hieman houkutteli. Sitten viimeisen toiston jälkeen annoin Enyalle meidän superlelun eli pienen vinkuvan pallon, joka on samaa materiaalia kuin tennispallo ja siitähän sitten riemu repesi... Enya vaikutti jo sen verran väsyneeltä, etten uskonut neidin jaksavan hirveän kauaa omia tuota palloa vaan että saisin Enyan tuomaan sitä luokse. Ja hitot :D Neiti taisi kevyesti lähemmäs  30 kierrosta mennä meidän ympäri, välillä palloa nakellen ja suuntaa vaihdellen. 10:nen kierroksen jälkeen rupesin vain rauhassa purkamaan "rataa" ja totesin, että siinähän leikkikööt. Lopulta sain sitten Enyan käskettyä maahan odottamaan kun kävelin luokse ja otin pallon Enyan edestä. Onneksi sillä edes maahanmeno on aika varma. :)

Tänään sitten käytiin aamupäivällä treenailemassa taas hallilla kun ei sinne jaksettu lauantaina & sunnuntaina mennä. Enyan kanssa aiheena tasapainolauta ja kujakeppien alkeet. Tasapainolauta oli hui kauhistus, ja selkeää epävarmuutta ja pelkoa tuli esiin kun Enya yritti mennä sen päälle ja se heilui, hui! :D Tämä siis otetaan kunnolla treenin alle, koska Enyalle on todella tärkeää tehdä tuosta tasapainolaudasta ihan huippu juttu ennenkuin ruvetaan edes keinua miettimään. Muuten meidän keinu on pilalla, jo ennenkuin ollaan päästy sitä edes kokeilemaan. Olen päättänyt kokeilla opettaa Enyalle kujakepeillä kepit, koska hallilta ne löytyvät ihan kiskoilla jolloin etenemisen suunnittelu on helppoa. Nyt ensimmäisellä kerralla kepit olivat aivan lyhyellä ja niin leveällä kuin mahdollista ja keppien päässä oli namikippo. Treenit menivät muuten hyvin, mutta kerran menin kieltämään kun neiti silkkiterrieri meinasi varastaa ruuat niin tämän jälkeen kiposta ei sitten luvan kanssa uskallettu enää ottaa nameja.. Ai mikä herkkis? :) Siirryttiin sitten leluun (patukkaan) ja sen kanssa toistot ok, ja tuli vallan hyvin tarjoamaankin lelua! Olin vallan ylpeä! :) Muuta ei sitten tehtykään.

Aatoksen kanssa myös pari toistoa tasapainolaudalla, ei mitään ongelmaa. Eihän tuo rämäpää sellaisista välitä. :) Lisäksi tehtiin seuraamista, ja siinä varsinkin käännöksiä. Osassa kohtaa keskittyminen meinasi kovasti katketa mistä jouduin pari kertaa huomauttamaan minkä jälkeen tsemppasi. Käännökset on kyllä huomattavasti parantuneet vaikka varsinkin oikealle käännöksessä meinaa ilmetä ongelmia. Lisäksi tehtiin luoksetuloa ja luoksetulon pysähdystä avon malliin. Valuu mutta pysähtyy melkein ok nopeudella. Palkkailu pallolla, Aatos tykkäsi. :)

Donna, tuore Viron muotovalio ♥

Enya on taas aiheuttanut pään vaivaa.. Kiitos Enyan viime viikolla pääsin pesemään petivaatteeni kahdesti. :) Nyt neiti saakin sitten käyttää pöksyjä aina kun olen kotona ja sängylle pääsy on rajattu koko siksi ajaksi mitä en itse siinä aikaa vietä. En tiedä mikä murrosikä hormonihöyry Enyaa on kohdannut kun pitää tuolla tavalla koetella vielä normaalia enemmän tarpeiden sisälle tekoa. Yksinolot kun on 90% ongelmittomia, ettei mitään tarpeita tehdä sisälle ja suurimpana ongelmana on olleet yöt kun neitiä ei yksinkertaisesti kiinnosta pidättää kun voi sisällekkin tehdä. Uskon ettei Enyalla ole mitään fysiologista vaivaa, koska välillä pitemmät ajat onnistuvat ongelmitta ja muutaman viikon kuiviakin jaksoja meillä on ollut. Toki jos tämä ei pikku hiljaa ala loppumaan, niin tietenkin pitää tarkastaa ettei oikeasti mitään vikaa ole.

Enyasta on myöskin huomannut kuinka sitä ärsyttää ettei sillä ole Kannuksessa ketään kunnon riehukaveria. Aatos saa hammasta kun Enya purkaa energiaansa siihen ja spanieli ei tykkää. Viikonloppuna sitten tajusin, että hitto mun kaverillanihan on kaksi shelttiurosta eli siitähän varsinkin nuoremmasta löytyisi Enyalle passeli riehukaveri. Testailtiin Heidin kanssa sitten tänään mitä meidän nuoriso tuumaa toisistaan, ja Enya tykkäsi Nuutti-sheltistä kovastikkin. :) Riehumaan lähti myöskin Heidin vanhempi sheltti Väinöä, jota ei nuorison leikit niin paljoa kiinnostaneet. Alkuajasta Suvi myöskin tuli Pusu-labbiksensa kanssa, josta toivottavasti saan Enyalle loistavan ison koiran mallin. Pusu kun leikki niin nätisti 5 kertaa pienempiensä kanssa. :) Enya hieman arkoi Pusua, ja pelkäsi selkeästi Pusun jyräävän mutta kun aikaa kului niin reippauttakin tuli hieman lisää ja hieman uskallettiin jo Pusun kanssa syöksähdellä. Kiitos Heidi ja Suvi, otetaan pian uusiksi! :)

Tänään aamulla lähdin heti testailemaan upouutta hallikorttia, sisälle päästiin ja halli oli tyhjillään, treenaamaan siis! Enyan kanssa keskityttiin putken suorittamiseen ja putken eri muotoihin. Alkuun suoraa putkea ja sen suun hakemista erilaisista helpoista kulmista. Ensimmäinen sarja ei onnistunut kovinkaan hyvin.. Hallinta kusi ihan täydellisesti muutaman toiston jälkeen. Palkkasin Enyan patukalla ja neiti rupesi vain vetämään rallia ympäri hallia. No lelun kanssa tämä on ihan arkipäivää, mutta varsinkin jos yksin treenaillaan niin Enya aina jossain vaiheessa tulee tarjoamaan lelua (yleensä muutaman pienen kierroksen jälkeen). Odottelin ja houkuttelin toisella lelulla Enyaa tuomaan lelua ilman mitään reaktiota, kun sitten rupesin liikkumaan Enya tiputti patukan ja rupesi ilman lelua juoksentelemaan. Kutsuilla ei ollut mitään reaktioita, koira oli vain moodissa "juoksejuokseJUOKSE". Päädyin sitten ottamaan Aatoksen houkutuslinnuksi (luojan kiitos että on kaksi koiraa) ja kyllähän Enya sitten heti säntäsi luokse kun tarjosin Aatokselle makupaloja ja paijailin. Sitten sainkin neidin kaapattua ja siltä istumalta neiti lensikin boksiin.

Toisen sarjan alkaessa Enyalla oli jo järki päässäkin ja kuunteli todella nätisti, ilmiselvästi hetki boksissa oloa selvitti neidin päätä riittävästi. Nyt Enya tuntui todella kivalta käteen ja saatiin koko sarja pelkästään hyviä toistoja aikaan vaikka palkkailin aika paljon lelulla (ei lähtenyt enää rallittelemaan niin pahasti ja tuli tarjoamaan lelua!). Pääsiin myös kääntämään putkea jo hieman mutkalle eikä se vaikuttanut ollenkaan Enyan tekemiseen. Neidistä huomasi kuinka itseluottamus kasvoi koko treenin ajan, alkuun putkeen juokseminen oli hidasta ja sievää, ja nyt loppuvaiheessa kunnon ryntäilyä. Yhtä paljon toistoja molemmilta puolilta, ei selkeää eroa kumpi puoli olisi helpompi ja kumpi vaikeampi.

Kolmannessa sarjassa tehtiin ensimmäistä kertaa ikinä puomia, ajattelin vain kokeilla mitä Enya tuumaa ja ohjasin neidin kiipeämään. Ylös päästyä tuli epävarmuutta vastaan, jolloin ripottelin tasaisin välimatkoin makupaloja ja Enya kulki hitaasti mutta pysähtelemättä koko matkan. Alastulo rampilla tuli taas epävarmuutta, mutta selvittiin! Päätin ottaa perään muutaman muun toiston lisää ja mitä enemmän toistoja tuli lisää sen ryhdikkäämmin ja varvemmin Enya puomilla asteli. Hallilla oleva uudet kontaktiesteet, mukaanlukien puomi on kyllä mahtavat koska ovat niin tukevia, ja niissä on hyvä pito. Läpijuoksuja otettiin Enyan kanssa 6 ja aina lopussa huolehdin oikeanlaisesta pysähtymisestä kontakteille, minkä Enya tajusi ihan hyvin koska ollaan kyseistä toimintoa treenattu portailla Enyan ollessa nuorempi.

Neljännessä sarjassa tehtiin vain pari toistoa, ja sain putken käännettyä U:n muotoiseksi, tässä tuli pientä epävarmuutta mutta molemmin päin saatiin onnistuneet toistot. Tämän jälkeen Enya omatoimisesti karkasi puomille.. Oli myöskin hienoa huomata, että Enyan paikalla olo on jo niin varma, että pystyin jättämään neidin muutaman metrin päähän käskyn alle kun kävin siirtelemässä putkea ja sen painoja. Ja Enya oli koko odottamisen ajan täysin rauhallinen, hieno likka! <3

Aatoksen kanssa otettiin yllättäen seuraamista, peilin kanssa tuli taas huomattua kuinka paljon itse käyttää typeriä vartaloapuja. Niistä on yritettävä eroon! Peilin kanssa tuli myöskin tehtyä mielenkiintoisia huomioita, hitaassa käynnissä Aatos on täysin suora ja aika tiiviskin mutta mitä enemmän vauhtia tulee lisää sitä enemmän myös poikittaminen lisääntyy. Ylhäältä päin sitä ei niin selkeästi huomaa, mutta peiliä kohti seurauttaessa tuli huomattua kuinka rumalta Aatoksen seuraaminen voi näyttääkään vaikka fiilis oli hyvä. Lisäksi tehtiin kaukojen asennonvaihdoksia i-m, m-i, m-s ja s-m. Näissä ei ole ongelmia mikä Aatos keskittyy ja nämä Aatos pystyy suorittamaan puhtaasti. S-i vaidossa tuli aina edes vähän (yleensä paljon) siirtymistä vaikka kuinka yritti avustaa ja tehdä liikeratoja oikeiksi -> tuolla kropalla se vain ei ole mahdollista. Avustettuna i-s kyllä onnistuu puhtaasti.

Lisäksi tein Aatokselle yhden esine-etsinnän, joka meni aika huonosti vaikka esine löytyikin ilman ongelmia. Aatos ei kuitenkaan keskittynyt käsillä olevaan asiaan ja muut hajut kiinnostivat enemmän kuin esine, ja esine löydettiin melkein siihen törmäämällä.. No löytyi sentis! Lisäksi Aatos sai putkihulluna juosta pari kertaa putkeen, tykkäsi :) 

Viime viikolla koirat saivat uuden satsin raakaruokaa kun luokkakaveri kävi asioimassa Sjv:n tehtaalla Pietarsaaressa, ja viitsi sitten omille koirillenikin tuoda lihoja, kiitos Annina! Nyt on pakkasessa 10kg broilerinjauhelihaa ja 5kg lihaista rasvaa edellisten lihasatsien seuraksi. Lisäksi palkkapäivän kunniaksi kävin apteekissa, ja matkaan sattui pullo Megaderm-rasvahappovalmistetta ja Bucadog-suuhygieniageeli. Lisäksi sain kaverilta koirille hirven luita, joita pilkoin hieman sopivampiin annoskokoihin. Nyt siis koirilla on varsin lukuisat oltavat, vaikka ilmeisesti Megaderm on koirien mielestä aivan kamalan pahaa eikä Bucadog:kaan maulla juhli, mikäli koirien ilmeisiin on uskominen.  :D Saakin nähdä joudunko lahjoittamaan Megadermin siskolle kun koirat kovasti nenäänsä nyrpistellen suostuivat ruokaa syömään sen jälkeen kun sen sinne lisäilin.

Operaationa on siis saada Enyalle ja Aatokselle hieman painoa lisää, 200-300 grammaa kumpaisellekkin. Aatos varsinkin kun on lähiaikoina ihan huomaamatta laihtunut kun ruoka on hieman normaalia huonommin maistunut. Enya taas on koko ikänsä ollut hieman huono syömään, neitiä ei yksinkertaisesti ruoka kiinnosta kovinkaan paljoa. Enya syö sen verran, että kroppa pysyy kunnossa ja lihakset pysyvät ihan soppeleina, mutta lisäenergia olisi tarpeen. Tarkoituksena olisi kuitenkin saada lihaskunto mahdollisimman hyväksi  ja energiaa toki menee turkinkin kasvuun & ylläpitoon. Nyt sitten katson, miten tuo lihainen rasva alkaa tarttumaan neitiin kun tuoteselosteen mukaan siinä pitäisi olla rasvaa n. 45%. Enyan lähtöpaino on 4,4kg eli yritys on nostaa ja saada paino pysymään 4,7kilossa, jolloin neiti olisi varsin täydellisessä kunnossa. Aatoksen lähtöpainoa en tiedä, 8kilon kieppeillä veikkaisin.

Sainpas myös vihdoin ja viimein hankittua hallikortin ja seuraavat kaksi kuukautta onkin tarkoituksena ahkerasti käytä treenailemassa lämpimässä Dogness-hallissa. Luultavasti Enyan kanssa pyritään mahdollisimman hyvin keskittymään agilityyn ja Aatoksen kanssa tehdään tokoa yms jotain muuta säätämistä. :)

In a moment, everything can change,
Feel the wind on your shoulder,
For a minute, all the world can wait

Heti aamulla saatiin Aatoksen kanssa vieraita kun Minna tuli hieromaan spanieli-raukan. Itselleni oli helpottavaa kuulla ammatti-ihmisen suusta, että omat huomioni Aatoksen lihaksistosta ovat olleet oikeita vaikka kokemusta ei hirveästi vielä ole. Tämän ansiosta pystyn hieman paremmalla omalla tunnolla jatkamaan hierontoja. Minnan kanssa oli taas antoisat keskustelut koirien huollosta ja paljon tuli taas ideoita mitä voin tehdä lisää Aatoksen eteen. Tulokset Aatoksen kropasta eivät olleet kovin imartelevia, mutteivat kovin yllättäviäkään. Koko rangan pituudelta oli jäykkyyttä ja molemmin puolin jumeja, jotka sitten olivat jumittaneet myös lapojen välistä. Selästä tietenkin pahimpana oli lanne ja takaosa (jota on niin kovasti kehuttu näyttelyissä!), ja etureisissä oli myöskin jumeja. Koko hieronnan ajan huomasi kuinka kipeä koko koira on, rentoutuminen oli hankalaa ja Aatos näytti rentoutuneelta ainoastaan silloin kun Minna hieroi etuosaa -> eli osaa, missä ei pahemmin ole ongelmia. Muuten hieronta olikin enemmän tai vähemmän venkoilua kun sattui ja tuntui epämukavalta. Siinä missä Enya hieronnan päätteeksi rupesi venyttelemään ja tunkeutumaan Minnan syliin, oli Aatoksen ensimmäisenä reaktiona sännätä toiseen päähän huonetta, ravistella ja mennä makaamaan nurkkaan kovasti mulkoillen. Ymmärtäähän sen toki, ei itsestäkään tunnu mukavalta mikäli kroppa on kovinkin kipeänä ja sitä hierotaan. Oli kuitenkin hienoa huomata kuinka paljon rennommalta Aatos näytti kun seuraavan kerran käytiin pihalla. Sovittiin Minnan kanssa, että helmikuun alussa tulee hieromaan Aatoksen toisen kerran. Tässä välissä joudun varmasti hieromaan Aatoksen ainakin kerran välissä kun pihalla on niin liukasta, mutta toivottavasti kroppa nyt pysyisi mahdollisimman hyvänä.

Olen päättänyt viedä Aatoksen keväällä/kesällä lonkkien kontrollikuvaukseen. Haluan OIKEASTI tietää, mikä se lonkkien tilanne on enkä vain esittää arvailuja. Tilanne reilu 2 vuotta sitten oli jo vallan kamala, joten en haluaisi edes kuvitella kuinka pahan näköiset ne ovat nykyään. Tai pikemminkin miettiä kuinka hirveän tuntuiset ne on Aatokselle. Koko asia ahdistaa, itkettää ja pelottaa, mutta on parempi elää tietoisuudessa kuin epätietoisuudessa. Olen päättänyt, että mikäli kuvat ovat aivan hirveät niin on Aatoksen aika lähteä. Haluan olla reilu koiraani kohtaan, sitä kohtaan ei ole oikein rauhallisempi elämä koska siitä Aatos ei nauttisi, eikä mielestäni ole oikein pitää koiraa jatkuvalla kipulääkitys kuurilla, koska sitä kohti tilanteen pahentuessa olemme koko ajan ajautumassa. Vaikeita päätöksiä, kurkkua kuristaa ja silmät tulvivat kyyneleitä. Elämä sairaan koiran kanssa ei ole mukavaa.

Rakas ♥

Sitten hieman positiivisempiin aiheisiin. Tänään koulun jälkeen kävin treenaamassa hallilla, Aatos teki vain jotain pientä tokoon liittyvää koska hieronnan jälkeen koiraa ei saa rasittaa paljoa ja Enya teki ihan pikkasen aksaa. Hallilla oli meidän lisäksi Riika Varman&Venlan kanssa, Pipa kera kolmen flattinsa ja yksi kultsu. Lisäksi hieman ennenkuin lähdimme niin paikanpäälle tuli pari lapinkoiraa ja bordercollie. Aatoksen kanssa tehtiin seuraamista, joka tuntui ihan oklta mutta näytti peilistä aika hirveältä. Koira oli kuitenkin niin fiiliksissä kun pääsi treenaamaan, joten en jaksanut nipottaa. Muutama jäävä, joista pari hyvää. Yksi luoksetulo oli hyvä alokkaan malliin, ei edes pompannut jalkaa vasten ennen perusasentoa! Hyppyä avoimen malliin, hieman vaikeaa oli kuunnella koska sai hypätä, joten Aatos meinasi vain nököttää perusasennossa. Hyppäämisen jälkeen esteen taakse istumisessa ja takaisin hyppäämisessä ei ollut ongelmia. Kerran avoimen luokan kaukot melkein 5 metristä, ei ongelmia :)

Enyaan olin olosuhteet huomioon ottaen todella tyytyväinen! Pidin Enyan lähes koko ajan kytkettynä 1metrin liina perässään, koska en vain yksinkertaisesti luota vielä tarpeeksi tuohon koiraan ja pelkäsin Enyan lähtevän häiritsemään jotain muuta koirakkoa. Mutta loppujen lopuksi ei Enya edes pahemmin yrittänyt muiden luo, hieman vain meinasi hajut viedä neitiä.

Mistä kunnollisen ilmaisen ratapiirrosohjelman pystyy hankkimaan? Onko sellaisia? Koska paint on aika kämäinen..

Joka tapauksessa, treeni oli ylläolevan kuvan mukainen. Putki oli melkein lyhyimmillään, ja hypyissä oli rimojen tilalla pienet speed pumpit. Putkea otettiin alkuun erikseen reilu viisi toistoa, jonka jälkeen tauko. Yhdessä sarjassa aina 5-8 toistoa. Alkuun Enya oli hieman epävarma ja asteli todella hitaasti putken läpi. Alkutilanteessa jätin Enyan maahan odottamaan ja menin kutsumaan putken toisesta päästä. Muutaman toiston jälkeen varmuus oli jo hieman suurempi. Ensimmäisessä sarjassa ei muuta. Toisessa sarjassa otin pelkästään aitoja, ja niissä pelkkää helppoa kaartamista molempiin suuntiin pari toistoa. Ei suurempia ongelmia. Kolmannessa sarjassa putki + 2 aitaa kombinaationa molempiin suuntiin. Mikäli tuli putki-aita-aita niin siinä ei ollut ongelmaa, mutta aita-aita-putkessa Enya herkästi meinasi mennä vain putken ohitse. Neljännessä sarjassa takaakiertoja ja haltuun ottoa, muisti hyvin vielä joskus aikaisemmin harjoitellun haltuunottokäskyn "kikiii". Kiertäminen on myöskin huomattavasti parantunut. Viidennessä sarjassa halusin ihan piruuttani kokeilla Enyan kanssa esteiden kanssa sylikäännöstä. Eli molempiin suuntiin ensin takaakierto + sylikäännös, onnistui paremmin kuin ajattelin ja neiti vallan yllätti.

Enyasta kuitenkin huomasi todella selvästi, että treenitilanne oli aivan liian vaativa neidin tasoon nähden vaikka neiti selviytyikin kunnialla. Välillä tuli esiin selkeää painetta ja hirveät stressiläähätykset, mutta kaikkein positiivisin yllätys oli kuinka hyvin Enya pystyi kokoamaan itsensä tekemiseen. Varsinkin kun yhdessä kohdassa selkeästi huomasi kuinka Enyalla meinasi silmät ruveta pyörimään päässä kun ympärillä tapahtui liikaa, jossain paukahti jokin este, vieressä koira nouti leluaan, toinen seurautti jne. Hetken häkissä lepäämisen jälkeen tuota ei kuitenkaan enää ollut havaittavissa, jee! Nyt oikeasti tuli sellainen olo, että voin saada Enyan kestämään tuon kaiken häiriön ilman, että neiti ottaa painetta. Saan huomenna oman hallikortin ja tarkoituksena onkin päästä käymään hallilla treenaamassa mahdollisimman paljon yksin, että saan pidettyä Enyaa luottamuksen kanssa enemmän irti ja näin opetettua esteet paremmin ennen kuin häiriön määrä lisääntyy.

Kaksi vuotta sitten maailmani särkyi, jouduin luovuttamaan palan itsestäni maailmalle kun Ansa lähti töihin. Enää ikävä ei iske kovin usein, mutta näin vuosipäivänä haikeus jysähti ja oli pakko taas pitkästä aikaa selailla kuvia parhaimmasta. Ansa oli vain parhautta ♥

Äiti ja tytär :)

Kiitos ! ♥